Hae Anna.fi-sivustolta

Ero sairauden takia?

Viestiketju osiossa 'Avioero' , käynnistäjänä omamaa, 13.05.2009.

  1. rusinatpullasta Vierailija

    Sivuhuomautuksena: mielestäni ei ole lainkaan pikkusieluista erota ja testamentata omaisuutensa haluamalleen taholle, jos kerran mies on päätöksensä myös tehnyt. Varmasti miehelläkin on vaikeaa, mutta ei kakkua silti voi sekä syödä että säästää..

    Voimia alkuperäiselle!
     
  2. suru on totta Vierailija

    minusta myös sairastuneen pitäisi alkaa ajattelemaan jo itseään ja esim. sisartaan.Hän on koko ajan tukena mies ei. Minä ainakin perintöni jakaisin ihmiselle joka on viime hetkillä kanssani kun omat voimat menee. Miehelle joka on kärkkynyt vuosiakin toisen kuolemaa en jättäisi mitään.
     
  3. suru on totta Vierailija

    minusta myös sairastuneen pitäisi alkaa ajattelemaan jo itseään ja esim. sisartaan.Hän on koko ajan tukena mies ei. Minä ainakin perintöni jakaisin ihmiselle joka on viime hetkillä kanssani kun omat voimat menee. Miehelle joka on kärkkynyt vuosiakin toisen kuolemaa en jättäisi mitään.
     
  4. satutäti Vierailija

    Pötyä. Leskeneläkettä saadakseen täytyy olla vähintää viisi vuotta naimisissa.
     
  5. eräsperäs Vierailija

    No varmasti aloittajalla on tärkeämpääkin mietittävää kuin mahdollisen perinnön jättäminen.

    Ottamatta tähän perintöasiaan kantaa, niin minusta aloittajan mies on jaksanut pitkään vaimonsa rinnalla. Kauniita puheita maailmaan mahtuu, mutta yhdeksän vuotta on pitkä aika, eikä meistä kukaan voi valalle mennä, että niinkään kauan jaksaisi. Se että rakastaa, ei estä uupumasta ja kaipaamasta kenties normaalia elämää.

    Silti tunnen suurta sympatiaa aloittajaa kohtaan ja ymmärrän hyvin yksinäisyyden ja tarpeen läheisyyteen.
     
  6. Ex-vaimo Vierailija


    Minun mieheni sairastui mieleltään. Elämä minulle ja lapsille oli raskasta. Koskaan ei tiennyt millä tuulella mies on vai makaako vain. Joko ei pukahtanut ollenkaan tai sitten oli kuin papupata. Ei jaksanut huolehtia asioistaan eikä itsestään.

    Minun olisi pitänyt lähteä aikaisemmin kun nyt olen jo huonossa kunnossa itsekin. Olen elänyt kovan ja huolien täyttämän elämän. Olisi pitänyt luovuttaa aikaisemmin.
     
  7. vierailija Vierailija

    Niinpä... tämä on vanha keskustelu, mutta minulle ajankohtainen...
    Olen 41vuotias 2alakoululaisen äiti ja samanikäinen mieheni sai vuosi sitten pahan aivoinfarktin. Se vei vasemman puolen pois, nyt kuitenkin kepin kanssa kävelee hieman, mutta vasen käsi ei toimi. Sekin on jo niin elämää rajoittavaa että!!
    Pahin on otsalohkon vammat. Tunteiden ja impulsiivisuuden ym kontrolli ja säätely.
    Mies on muuttunut kauhukuvaksi..
    Järjettömän mustasukkainen ja siltä osin harhainen, aloitekyvytön, suoltaa huorittelupaskaa lähes päivittäin. Juo päivittäin.
    Jne....
    Miten tällaisessa voi kukaan elää ja antaa lasten elää, kysynpä vaan??!!
     
  8. vierailija Vierailija

    Niinpä... tämä on vanha keskustelu, mutta minulle ajankohtainen...
    Olen 41vuotias 2alakoululaisen äiti ja samanikäinen mieheni sai vuosi sitten pahan aivoinfarktin. Se vei vasemman puolen pois, nyt kuitenkin kepin kanssa kävelee hieman, mutta vasen käsi ei toimi. Sekin on jo niin elämää rajoittavaa että!!
    Pahin on otsalohkon vammat. Tunteiden ja impulsiivisuuden ym kontrolli ja säätely.
    Mies on muuttunut kauhukuvaksi..
    Järjettömän mustasukkainen ja siltä osin harhainen, aloitekyvytön, suoltaa huorittelupaskaa lähes päivittäin. Juo päivittäin.
    Jne....
    Miten tällaisessa voi kukaan elää ja antaa lasten elää, kysynpä vaan??!!
     
  9. vierailija Vierailija

    voikaa hyvin!

    kukaan elämää ei hallitse
    se on isoa kokonaisuutta
    niin elämme mitä on annettu
    niillä säännöillä, mitä on
    ja se on oikein
     
  10. vierailija Vierailija

    No eipä mitenkään. Sinä ajattelet nyt lastesi ja omaa parastasi, sillä tulevaisuus on tärkeämpi kuin menneisyys. Joku voi sanoa sinua itsekkääksi, mutta mitä sillä on väliä. Ei ole itsekästä pelastaa lastensa elämä.

    Mieskin saa yhteiskunnalta tukea asumiseen ja elämiseen, kun jää yksin. Sinä ja lapset voitte pitää häneen edelleen yhteyttä silloin, kun hän on selvin päin ja järkevä, mutta ei tarvitse koko ajan olla varpaisillaan hänen vuokseen.
    Otsalohkon vammat jäävät pysyviksi, vaikka kropan toiminta voikin kuntoutuksella kohentua. Ymmärrän varsin hyvin, että ei sitä jaksa eikä kestä.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti