Ero tulossa masennuksen takia.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ero
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ero

Vieras
Mies ei jaksa katsella kun vain makaan enkä jaksa oikein mitään tehdä. Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä,ne eivät vaan auta. Hänestä on kurjaa katsella tällaista. Lapset hän haluaa itselleen.
 
[QUOTE="vieras";26861287]Alappa potkia itseäsi liikkeelle. Olen itsekin masentunut, mutta pakotan itseni toimimaan. Sillä tavalla alan toipua. Jos terapiasi ei auta, vaihda terapeuttia.[/QUOTE]

Näin juuri. Tsemppiä!
 
Jos jaksat roikkua netissä, jaksat ihan varmasti myös käydä suihkussa, pukea päällesi ja vaikka käväistä pihalla, siitä se lähtee! Jos taas et pääse edes sängynpohjalta ylös, jokin laitoshoitojakso voisi olla paikallaan.

Ymmärrän vallan hyvin,e ttä terve osapuoli ei jaksa ikuisuuksia masentunutta katsella. Mietipä itsekin! Siinähän joutuu ikäänkuin masentuneen omaishoitajaksi, elättäjäksi ja kotitalouskoneeksi... Kaikki parisuhteet, joissa tiedän toisen olleen masentunut, ovat päätyneet eroon. Eli kannattaa oikeasti tehdä asialle jotain. Pienin askelin, mutta kuitenkin aktiivisesti yrittäen.

Ja mitä tulee lapsiin, niin totta kai heidän on parempi olla terveen vanhemman kanssa. Itsekin sanot, että et jaksa tehdä MITÄÄN. Milläs ruokit ja hoidat lapset jos et mitään jaksa, entä henkinen puoli, jaksatko olla lapsillesi läsnä?
 
[QUOTE="vieras";26861442]Mitä terapeutti sanoo edistymisestäsi? Minkälaisessa terapiassa olet? Ehkä joku muu terapian muoto sopis sulle paremmin.[/QUOTE]

Ihan vaan juttelemassa käyn psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa,eläkkeelle meinasivat passittaa. Mies ei sitä hyväksy että eläkkeelle jäisin ja suihkussa käyn,kotia hoidan voimien mukaan yms.
 
Ihan vaan juttelemassa käyn psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa,eläkkeelle meinasivat passittaa. Mies ei sitä hyväksy että eläkkeelle jäisin ja suihkussa käyn,kotia hoidan voimien mukaan yms.

Oletko hakenut kelan tukemaa terapiaa? Kokemuksesta tiedän, että hoitsun kanssa jutteleminen ei oo ollenkaan sama kuin oikealla terapeutilla käyminen, joten suosittelen hakeutumaan kunnon terapiaan.
 
Ymmärrän sua hyvin. Mullakin oli joskus masennus josta kärsin rielun vuoden ennenkuin sain apua. Kävin psykiatrilla ja sain lääkkeet. Kerkesin jonkun aikaa lääkkeitä syödä, kunnes tuli vaan sellainen olo että "hei kyllä minä tästä selviän ilman lääkkeitäkin, se on vain minusta kiinni". Lopetin lääkkeet ja päätiin että tästä noustaan! Vietin paljon aikaa ihmisten kanssa joista pidin, tutkailin itseäni ja tein asioita jotka oli mieleisiä. Mutta hyväksyin myös ne huonut päivät, jos itketti niin itkin. Sitten puhuin ihmisille jotka minua halusivat kuunnella.

Olen selättänyt sen kaiken p'skan. sen jälkeen tapahtui paljon kamalia asioita, mutta tuo kokemus antaa mulle voimaa ja tahtoa päästä asioista eteenpäin. Koska se opetti, mitä tapahtuu jos ei heti ymmärrä tehdä asioille jotain.

Mun mielestä sun miehen pitäisi tukea sua. Siitä voisi jo paljon olla apua toipumiseen. Mulla ei aikoinaan asiat helpottuneet ensin, kun lähimmäiset eivät halunneet hyväksyä sitä totuutta. Mutta loppupeleissä onneksi hyväksyivät!

Onnea ja tsemppiä, sinä kyllä selviät tästä kun vaan itse tahdot!
 
Ihan vaan juttelemassa käyn psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa,eläkkeelle meinasivat passittaa. Mies ei sitä hyväksy että eläkkeelle jäisin ja suihkussa käyn,kotia hoidan voimien mukaan yms.

Miehesi yrittää patistaa sinua liikkeelle, vaikka eron uhalla, että heräisit. Ihan turhaa jäädä nuorena eläkkeelle. Hommaa itsellesi töitä, ihan mitä vaan töitä tai ala opiskella jotain kiinnostavaa. Ala elää! Käy kirjastossa, lenkillä, teatterissa, konserteissa, shoppailemassa, uimassa. Soittele ystäville ja tapaa ihmisiä.
Ja tuo on vaan tekosyy, että et muka jaksa. Aloita pienestä, ensin vaikka 10 min lenkki, sitten vähän enemmän kerrallaan.
Masennuksesta voi ihan oikeasti toipua, kunhan itse haluat saada itsesi toipumaan.
 

Yhteistyössä