Ero.

["särkynyt sydän"]

Olemme olleet avo-mieheni kanssa erossa nyt reilu viikon.
Aika on mitätön muiden silmissä, mutta mulle se on pitkä.
Erosimme koska tulimme siihen tulokseen että riitelemme vain koko ajan.
Silti, - NIIN paljon jäi tätä yhteistä matkaa kesken.
Nuorin on vasta hieman yli 2vuotias.
Rakastan miestäni, en tätä hänelle kovin usein enää viimeisinä hetkinä kehdannut sanoa.
Rakastan meidän kotia, kaikkea sitä yhteistä mitä meillä oli.
HALUAN sen elämän takaisin.
Mies ei.
Hän toitottaa aina hyökkäävästi että hän haluaakin erota LOPULLISESTI.
Ja minusta tuntuu pahalta, sillä olen valmis kaikkien näiden vuosien jälkeen antamaan hänelle anteeksi hänen pettämisensä yms temput.
KOSKA rakastan häntä.
Olen paossa murheita äitini luona.
Haluan kotiin, mulla on ikävä sinne. Ja sinne pääsenkin joko tänään tai huomenna.
Tammikuussa kuitenkin saan asunnon ja muutamme pojan kanssa toiselle paikkakunnalle 150km päähän.
Ja heräsin vasta unesta jossa joku yritti varoittaa minua, että minun pitäisi rakastua mieheeni uudelleen, saada hänet uudellen takaisin.

MITÄ MINÄ TEEN?

 

[Criminal Mind]

No minä yrittäisin unohtaa ja jatkaisin elämää lapsen kanssa .Pettäviä sikoja on maailma pullollaan enkä sellaiseen tahdo elämääni tuhlata.

 

["vieras"]

Tällaisiin kysymyksiin ei voi kukaan muu vastata kuin sinä itse. Vain sinä elät elämääsi, ei kukaan muu. Tiedät mitä kestät, tiedät mitä haluat. tee sen mukaan.

 

["xxxx"]

Omasta erosta on reilu 2kk aikaa. Itse jätin mieheni ja heitin pihalle. Aika on ollut mahdottoman pitkäveteistä eikä eroon liittynyt kolmansia osapuolia. Haluisin mieheni takaisin, mutta hän ei. Hän heittää ennemmin yhdessä vietetyt vuodet "roskikseen". Nyt olen VASTA tullut siihen tulokseen, että pakko jatkaa yksin lasten kanssa eteenpäin. Muuten tätä tilannetta ei kestä yksikään.

 

[Valkyria]

[QUOTE="xxxx";22597783]Omasta erosta on reilu 2kk aikaa. Itse jätin mieheni ja heitin pihalle. Aika on ollut mahdottoman pitkäveteistä eikä eroon liittynyt kolmansia osapuolia. Haluisin mieheni takaisin, mutta hän ei. Hän heittää ennemmin yhdessä vietetyt vuodet "roskikseen". Nyt olen VASTA tullut siihen tulokseen, että pakko jatkaa yksin lasten kanssa eteenpäin. Muuten tätä tilannetta ei kestä yksikään.[/QUOTE]

Kirjoitit et mies heittää enemmin yhdessä vietetyt vuodet roskiin mut silti sinä olit joka hänet jätti :headwall:

 

[yh]

Itse erosin 2v sitten, mieheni löysi toisen ja jätti minut ja lapsemme... Vieläkään se tunne ei ole kadonnut, ikävöin häntä ja yhteistä perhettämme....

 

[gttu]

Voisko olla niin että miehesi tuntee itsensä ja tietää varsin selvästi että pettäminen tulee jatkumaan vaikka yrittäisittekin yhdessä jatkaa? Siis että hän ei enää ikinä tule olemaan sinulle uskollinen vaikka kuinka anteeksi antaisit. Hän on jo ajat sitten lähtenyt suhteestanne toiselle polulle ja nyt vahvasti karkoittaa sinua...Se tuntuu tylyltä mutta voi loppujen lopuksi olla vain sinun parhaaksi.

Ethän vaan ole kiintynyt perhe-idylli kuvaan? Et niinkään mieheesi vaan siihen tarinoiden maalaamaan perusperhemalliin? Niin että pidät siitä vaan kiinni,hieman sokeastikin. Puhun aika ronskisti, tiedän. Mutta puhun kokemuksesta ja omista virheistäni. Takerruin entiseeni, niin että en kyennyt järkevästi näkemään. Nyt vasta vuosien jälkeen tajuan mitä silloin en kyennyt

 

["yhäippä"]

Mä oon kanssa eronnut jo melkein 2v sitten. Miehellä oli toinen nainen. Mä muistan ton saman tunteen, ett halusin perheen ja meidän elämän takaisin. Sen elämän mitä mä luulin ett meillä on, nykyään tiedän ett se oli pelkkää valetta kaikki. Jossain vaiheessa sitä on vaan annettava periksi ja alettava ajatella elämää eteenpäin.