Ero.

[taas yksin]

Enkä mä käsitä tätä.
Tähän saakka mies on puhunut miten on tosissaan mun kanssa. Miten mä oon jotain ihanaa, ja miten hän on ihastunut muhun. Tällä viikolla puhuttiin, ettei olla enää sinkkuja vaan hän haluaa oikeasti olla mun kanssa. Puhuttiin kaikesta, ja mies sanoi ettei halua mua koskaan satuttaa ja että hän ei luovuta musta helpolla. Ja että hän on valmis suhteeseen ja nimenomaan mun kanssa. Halusi ehdottomasti tavata mut torstaina ja vielä tänäänkin. Ilahtui, kun menin luokseen tänään. Vietettiin kiva ilta kaksin, juteltiin, suudeltiin, halailtiin, oltiin lähekkäin, tehtiin ruokaa, katottiin leffaa. Kaikki oli ok.

Kunnes mentiin nukkumaan. Mies sanoi olevansa väsynyt ja pyysi anteeksi että on huonoa seuraa. Sanoin että ei se haittaa, muakin väsyttää ja kaikki on hyvin. Nukutaan vaan.

Mutta joku tuntui erilaiselta. Kysyin varovasti, saanko kysyä yhtä asiaa, ja että anteeksi jo etukäteen kysymystä. Kysyin, onko miehen tunteissa tapahtunut jotain..
Ja siitä se lähti. Juteltiin ihan rauhallisesti, ilman äänen korottamista tai mitään. Lopputulos oli se, että mies sanoi ettei meillä olekaan kipinää ja ettei taida ollakaan valmis suhteeseen kenenkään kanssa. Sanoi että saan jäädä luokseen yöksi ja olla niin kauan kun haluan, mun ei tartte lähteä minnekään. Sanoi tulevansa hakemaan mun luota tavaroitaan, sanoin että laitan postissa. Yritti vielä että ei kun hän voi ne hakea, sanoin ettei tarvitse. Lähdin pois, mies heräsi kun olin ulko-ovella. Sanoin, että en pysty jäämään, mä oon hämmentynyt kaikesta ja tuntuu pahalta. Uskoin ja luotin sanoihinsa. Ja sitten kävi näin. Pyysi anteeksi.

Ja mä lähdin. Enkä mä käsitä koko juttua. Mä en ymmärrä miten tässä kävi näin. Kaikki oli vielä hyvin illalla, ja sitten yhtäkkiä näin. Mua surettaa, mä ehdin ihastua ja uskoin miehen puheisiin. En mä ole vihainen, ainoastaan surullinen ja totaalisen hukassa. Mä en käsitä tätä juttua

 

["yksin"]

Mä tiiän, että täällä on joku muukin mun lisäksi. Voisitteko kiltit kommentoida jotenkin.
Mä oon ihan pihalla, hukassa ja muhun sattuu
Ja kun pääsin kotiin hetki sitten, tein itelleni paukun, joten humala tuokoon unen
edes jossain vaiheessa ennen aamua

 

["yksin"]

Mä jatkan yksinpuhelua..
Mutta vielä tällä viikolla mies jutteli moneen otteeseen siitä, miten meidän pitää vaihtaa puhelinliittymät silleen, että saadaan mahdollisimman halvalla jutella toistemme kanssa tuntikaupalla. Niinkuin me ollaan tähän saakka tehty. Jokainen puhelu on kestänyt monta tuntia.
Ja vielä tänään se jutteli siihen tyyliin, että kun mä tapaan sen vanhemmat jne..

Mä oon ihan pihalla. Ja niin helvetin rikki.

 

[DuskyLeDoux]

Kauan te "olitte" yhdessä? Vaikuttaa siltä että se mies kaipaa nyt hetken aikaa...

 

["yksin"]

Kuukausi tunnettiin mut silti

 

[DuskyLeDoux]

Ymmärrän kyllä. Joskus pieni hetkikin jonkun kanssa saa pään ihan sekaisin.

Mä veikkaan että sillä miehellä on tulluvaan joku ahdistus. Että nyt sitten ei saisi tavata ketään muita jne. Ehkä se pian ottaa yhteytä ja pyytää anteeksi tekojaan.

Sulle suosittelen nyt että laitat sen viinapullon kiinni ja meet nukkumaan. Aamulla ei sitten ole niin kamala olo.

Oletteko minkä ikäisiä? Jos sillä on joku "ikäkriisi", yhdistettynä vapauden menettämiskriisiin...

 

["yksin"]

Niin, siltä se kuulosti että ahdistus iski. Mutta tulipa myös hyvin selväksi se, ettei tästä tule tämän enempää. Se on mulle lopullista. On oikeasti. Ja ihan itse se mulle ehdotti tai ilmoitti pikemminkin, että ei ole muita eikä tule. Vain mä. Ja että on ihan tosissaan mun kanssa.
Mä oon ihan hukassa tässä asiassa, mä uskoin ja luotin ja menin ihastumaan, ja sitten käykin näin.

 

[DuskyLeDoux]

[QUOTE="yksin";23501243]Niin, siltä se kuulosti että ahdistus iski. Mutta tulipa myös hyvin selväksi se, ettei tästä tule tämän enempää. Se on mulle lopullista. On oikeasti. Ja ihan itse se mulle ehdotti tai ilmoitti pikemminkin, että ei ole muita eikä tule. Vain mä. Ja että on ihan tosissaan mun kanssa.
Mä oon ihan hukassa tässä asiassa, mä uskoin ja luotin ja menin ihastumaan, ja sitten käykin näin.[/QUOTE]

Juurikin siksi mä olen sinkkuillut jo monta vuotta. Ei vaan jaksa ajaa itseään siihen pisteeseen että joku saisi satutettua. Jaksamista sulle :hug: MÄ lähden nukkumaan pikku hiljaa.

 

["yksin"]

Kiitos sulle, ja hyvää yötä.
Mä en usko, että ikinä enää uskon kenenkään miehen sanoihin. Tää taisi olla viimeinen pisara äärettömässä tuskan valtameressä..

 

["Höh"]

Olipas melkoinen tuuliviiri. Kiitä onneasi, ettet hukannut enempää aikaa.
On mullekin vähän samankaltaista sattunut, muutamassa päivässä niin vakavissaan ollut mies yhtäkkiä olikin valinnut toisen naisen. Ja puhui että "mehän sovittiin, ettei tämä ole vakavaa". Eikä mitään sellaista ollut sovittu! Tää mies oli kyllä jotenkin mt-ongelmainen, joten ehkäpä se selittää asian.

 

[DuskyLeDoux]

Vannomatta paras siskoseni! Eiköhän tuolla meressä ole meillekin vielä se kala. Pitää vissiin vaan ensin törmätä moneen mätään kalaan ennen kun saa sen oikean elämänsä saaliin

 

["särkynyt enkeli"]

Sinulla oli sitten yhtä kurja viikonloppu kuin minullakin. Minun rakastamani mies jätti minut perjantaina ja lauantaina oli kihlannut jo toisen. Yli kaksi vuotta oltiin yhdessä. Onneksi sain sentään neljä tuntia nukuttua yöllä, että jospa sitten jaksaisi lapsenkin kanssa. Sitä kun vaan tietäisi miten tästä suosta nousisi. Tsemppiä ja jaksamista sinulle!

 

[Avautuminen]

Ehkä hän puhui aiemmin tuolla tavalla saadakseen sinut luottamaan ja avautumaan. Jos hän koki et se kipinä vois olla siel jos sä vaan pääsisit pidemmälle, tulisit varmemmaksi ja antaisit enemmän itsestäsi!

 

["vieras"]

Kuulostaa siltä, että mies puhumalla halusi saada itsensäkin uskomaan siihen, että jutusta tulisi jotakin. Ei ehkä halua olla yksin tai sinussa olis jotakin sellaista erityistä mihin ihastui. Joka suhteessa ei kuitenkaan sitten natsannut. Ehkä tajusi sen vasta eilen.

 

[Aatamin akka]

Mä luulen että mies säikähti tunteitaan ja haluaa sen takia välimatkaa.

 

[no joku vaan]

[QUOTE="yksin";23501245]Kiitos sulle, ja hyvää yötä.
Mä en usko, että ikinä enää uskon kenenkään miehen sanoihin. Tää taisi olla viimeinen pisara äärettömässä tuskan valtameressä..[/QUOTE]

Älä vaivu epätoivoon. Mulle kävi samalla tavalla aikoinaan, mutta sitten mä tapasin ihanan miehen, jonka kanssa menin naimisiin ja lapsikin on. Elämä voi vielä kääntyä sinullakin ihanaksi koettelemusten jälkeen. Kaikkea hyvää ap:lle.

 

["yksin"]

Täällä mä taas oon, rikkinäisenä ja turtana. Pää on edelleen sekaisin, silmät turvonneet, enkä mä tiedä kumpi on pahempi vaihtoehto, se että miehestä joskus vielä kuuluu vai se, ettei ikinä enää. Mua vaan itkettää. Joku päivä varmaan nousee viha ja raivo. Mutta tällä hetkellä mä vaan oon niin helvetin rikki. Mä menin uskomaan ja luottamaan, ja mies vakuutti ja vannoi olevansa sanojensa takana ja ettei mun tarttis pelätä kanssaan mitään.

Tässä se nähtiin.

Mun sinkkuelämä todellakin sinetöitiin loppuiäksi. Mä en pysty tähän ikinä enää.

 

[Miten]

On, mahtoiko mies saada viestejä tuona aikana, kun nyt mieli muuttui? Sitä toista naista edelleen mietin vaan.
Ja te jotka miestä puolustelette: älkää nyt viitsikö. Kyseessä oli tyypillinen herra lorunlirkku, pelimies, joka puhuu paskaa sen kun kerkiää. Toivottavasti ap ei enää lankea, vaikka mies myöhemmin yrittäisi lämmitellä uudelleen.

 

["vieras"]

Älä ainakaan leluksi ala... Jos se soittaa, niin mitä aiot tehdä?

 

["yksin"]

Siis ei se ainakaan eilen, en mä ainakaan huomannut että mitään viestittelyä sillä ois ollut. Mutta mistäs sitä ikinä tietää.
En mä jaksa uskoa, että se enää ottaa yhteyttä. Ja jos ottaa, niin mä en todellakaan tiedä mitä mä sanon. Ei mulla ole mitään sanottavaa enää. Mä en ketään anele, en todellakaan. Jollei sitä kiinnosta, niin sitten ei, mä en aio saada sitä muuttamaan mieltään.

Mulle tuli tästä jutusta muuten ihan mieleen yks vuosien takainen seurustelusuhde. Siinä kaikki oli kanssa hyvin, mies sanoi että haluaa parisuhteeseen mun kanssa ja että rakastaa mua jne. Ja sitten ihan yks kaks, täysin yllättäen ihanan illan päätteeksi mies toteaa ettei tiedä mitä haluaa ja lähtee kotiin. Ja mun maailmani romuttui aika lahjakkaasti. Siis ihan samat sävelet kuin tässäkin jutussa.

Ajan kuluessa tuo mies kuitenkin alkoi piirittämään mua uudelleen, aneli mua takaisin ja kertoi tarvinneensa vähän aikaa. Kuulema omat tunteet alkoi pelottaa, samoin koko tilanne. Mutta että on nyt varma siitä, mitä tahtoo ja se oon mä. Harmi vain että siinä kohtaa oli liian myöhäistä. Mä en ikinä lämmennyt sille uudelleen, vaikka tuo mies jaksoi mua piirittää varmaan parikin vuotta tuon äkillisen eron jälkeen.

Ehkä tässä ei tuo loppu mene samalla tavalla, ei se varmaan ota muhun mitään yhteyttä enää ikinä. Mutta tulipa tosiaan mieleen, että on mulle vuosia sitten käynyt näin aikaisemminkin

Enkä mä oikeestaan jaksa edes ajatella tätä juttua. Mitä se mitään muuttaa, tiedän mä todellisen syyn tälle tai en? Mä luotin siihen, mä uskoin kaiken mitä se sanoi, mä uskoin että se oli totta. Mutta ei. Se vaan näytteli ja valehteli ja esitti. Mikään ei ollut oikeeta. Sattuu.