ERO

[viivi79]

Onko ero tässä tapauksessa mielestänne hyvä ratkaisu?

- Suurimman osan ajasta olen miehen vuoksi ihan hermoraunio
- Seksi hänen kanssaan ei kiinnosta
- Mies ärsyttää minua jo pelkällä olemuksellaan
- Koen, että olemme hirveän erilaisia jo koulutustaustammekin vuoksi
- Hänen ulkonäkönsäkin on alkanut inhottaa
- Mielestäni hän on liian saamaton ja typerä
- Suhde ahdistaa minua lähes joka päivä
- Pakenen suhteen aiheuttamaa ahdistusta bilettämiseen / ylipäätään yhdessäoloon ystävieni kanssa
- Olen jatkuvasti hänen vuokseen pahalla päällä ja näin myös loukkaan miestä pisteliäällä käytökselläni

Toisaalta taas:

- Olen toisinaan hyvinkin onnellinen tutun ihmisen lähellä
- Miehestä on tullut paras ystäväni, mutta tuntuu, että olemme tosiaan vain ystäviä
- Hän rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen
- Osaamme lukea toistemme ajatuksia, olemme hyvin läheisiä ja toisinaan meillä on todella hauskaa yhdessä

Meillä ei ole lapsia, emmekä ole naimisissa, eli juridisesti ero olisi helppo. Mutta entä sitten esim. henkisesti...

 

[vieras]

jotkut noista sun plussista ja miikoista on vähän ristiriitaisia.. katsoppas uudestaan listojasi. ja puhu miehesi kanssa noista tuntemuksistasi!!

 

[ken ties]

tuskin ero koskaan on henkisesto helppo. Jos eron mahdollisuutta miettii silloin on jotain pielessä. Itse ne ratkaisut on tehtävä. Onko pakko erota lopullisesti, joskus pieni välimatka saa tunteet palaamaan uudelleen ja tekee hyvää koko suhteelle.

 

[mietipä vielä]

Miten voit olla paras ystävä jos olet miehes takia pahalla päällä ja jo ulkonäkökin ärsyttää? Miksi miehes rakastaa sua, jos loukkaat häntä jatkuvasti?

PS. Kukaan ei voi lukea toisen ajatuksia.

 

[viivi79]

Olen toki puhunut miehen kanssa, mutta ei tunnu tajuavan koko tilannetta / on välinpitämätön. Siinä vaiheessa, kun teen selväksi, ettei ole kaukana etten lähde, takertuu kiinni eikä jätä rauhaan.

Olemme kokeilleet jos minkälaisia pikku taukoja ja "eroja", mutta päätyneet aina yhteen. Ja tämä yhdessäolo on vaan ahdistavaa, taukojen aikana fiilis eri, kun ei olekaan sitä ihmistä, johon on tottunut, koko ajan rinnalla.