L
Luumu
Vieras
Tarvisin ihan käytännön apua eroamiseen, kun on yhteinen laina (talo) ja pienet lapset.
Tilanne on se, että meillä on mennyt miehen kanssa tosi huonosti jo pitkään. Mulla on ihan hirveä olo tässä suhteessa, jossa vaan tiuskitaan ja äyskitään. Mies ja miehen tekemiset on aina etusijalla, minä joudun olemaan lasten kanssa, kun mies tekee töitään, kotihommia tms. Mulla jää kaikki "omat" hommat tekemättä.
Meillä pyörii samat ongelmat koko ajan, ikinä ei saada mitään selvitettyä, ja minä kärsin.
Mies ei suostu puhumaan asiasta. jos koitan kertoa, miltä minusta tuntuu, hän kuittaa sanomani "höpö höpö."
Muutenkin koen, että hän vähättelee ja mollaa minua koko ajan -myös lasten kuullen. Minun tapani hoitaa lapsia on väärä. Jos aitan lapsille ruuaksi nakkeja, se on paska ruokaa, jos mies laittaa nakkeja, se on ok. jne.
Jos koitan puhua eroamisesta, mies suuttuu, "älä taas ala jauhaa". hänen mielestään syyttelen häntä koko ajan ja nalkutan. Usein niin teenkin, mutta viime aikoina hän on syyllistynyt ihan turhasta, olen nimenomaan koittanut välttää lisäriitoja, ja olla mahdollisimman ystävällinen.
Mies itse puhuu minulle todella rumasti koko ajan.
Mies on nyt jäänyt kiinni valheesta, sinänsä ihan merkityksettömästä asiasta suhteen kannalta, mutta minulle asia oli todella tärkeä, ja mies myös tietää sen. -ja valehteli silti, vaikka nimenomaan moneen kertaan kysyin, että onko hänen sanomansa totta, ja eihän hän valehtele.
Jo aiemminkin olen eipälyyt miehen kertomuksia ja käyttäytymistä, ja huomannut niissä ristiriitoja, mutta lasten takia olen ummistanut silmäni.
Lapsille mies on loistava isä, ja siksi ero tuntuukin todella pahalta.
Mies on myös paljon töissä, ja sekin rassaa. TYö tuntuu olevan hänelle todella tärkeää.
Sitten ne käytännön ongelmat: Meillä on 3 lasta, joista vanhin on 4-vuotias. Huomasin vasta olevani taas raskaana. Raskausviikkoja en tiedä, mutten haluaisi aborttia, eli lapsia on kohta 4.
Olemme olleet yhdessä 6 vuotta, ja olen ollut esikoisen syntymästä asti kotona. Mies on käynyt koko ajan töissä, ja miehen tuloista on maksettu lainan lyhennykset ym. menot. Minä olen käynyt ruokakaupassa ja hankkinut vaatteet ym. rahoistani. Säästöön ei kummallakaan ole jäänyt. MIes on siis maksanut myös puhelinlaskuni ym.
Talosta on vielä reilusti velkaa, emmekä eron tullen halua/voi kumpikaan jäädä tänne. Pitää siis muuttaa muualle.
Lapsista tulee varmasti riitaa; heistä ei kumpikaan halua luopua. Minusta vuoroasuminenkaan ei ole hyvä vaihtoehto kuitenkaan, ajattelen, että viikottainen kodin vaihtaminen on lapselle liian rankkaa. Haluaisin tietenkin pitää lapset, samoin mies, eikä sisarusten erottaminenkaan ole kiva ajatus.
Mitä tukia ym minun on mahdollista saada? Äitiysavustus on minimi, ja jos emme saa taloa myytyä, saanko esim. asumistukea ollenkaan, (onhan minulla asunto). Talo sinänsä on aika arvoton, eikä lainan lyhennys ole suuri, joten olen ajatellut, että voisimme puolittaa lainan, ja maksaa kumpikin oman osuutemme, ellemme saa tätä myytyä laina on molempien nimissä.
On kyllä aivan älytön ja pelottava ajatus jäädä yksin neljän pienen lapsen kanssa! Elämän muutos maalta kaupunkiin tulisi olemaan lapsille myös valtava, ja lemmikeistäkin pitäisi luopua. Lasten takia olen koittanut jaksaa, mutta nyt tuntuu olevan seinä vastassa
Tilanne on se, että meillä on mennyt miehen kanssa tosi huonosti jo pitkään. Mulla on ihan hirveä olo tässä suhteessa, jossa vaan tiuskitaan ja äyskitään. Mies ja miehen tekemiset on aina etusijalla, minä joudun olemaan lasten kanssa, kun mies tekee töitään, kotihommia tms. Mulla jää kaikki "omat" hommat tekemättä.
Meillä pyörii samat ongelmat koko ajan, ikinä ei saada mitään selvitettyä, ja minä kärsin.
Mies ei suostu puhumaan asiasta. jos koitan kertoa, miltä minusta tuntuu, hän kuittaa sanomani "höpö höpö."
Muutenkin koen, että hän vähättelee ja mollaa minua koko ajan -myös lasten kuullen. Minun tapani hoitaa lapsia on väärä. Jos aitan lapsille ruuaksi nakkeja, se on paska ruokaa, jos mies laittaa nakkeja, se on ok. jne.
Jos koitan puhua eroamisesta, mies suuttuu, "älä taas ala jauhaa". hänen mielestään syyttelen häntä koko ajan ja nalkutan. Usein niin teenkin, mutta viime aikoina hän on syyllistynyt ihan turhasta, olen nimenomaan koittanut välttää lisäriitoja, ja olla mahdollisimman ystävällinen.
Mies itse puhuu minulle todella rumasti koko ajan.
Mies on nyt jäänyt kiinni valheesta, sinänsä ihan merkityksettömästä asiasta suhteen kannalta, mutta minulle asia oli todella tärkeä, ja mies myös tietää sen. -ja valehteli silti, vaikka nimenomaan moneen kertaan kysyin, että onko hänen sanomansa totta, ja eihän hän valehtele.
Jo aiemminkin olen eipälyyt miehen kertomuksia ja käyttäytymistä, ja huomannut niissä ristiriitoja, mutta lasten takia olen ummistanut silmäni.
Lapsille mies on loistava isä, ja siksi ero tuntuukin todella pahalta.
Mies on myös paljon töissä, ja sekin rassaa. TYö tuntuu olevan hänelle todella tärkeää.
Sitten ne käytännön ongelmat: Meillä on 3 lasta, joista vanhin on 4-vuotias. Huomasin vasta olevani taas raskaana. Raskausviikkoja en tiedä, mutten haluaisi aborttia, eli lapsia on kohta 4.
Olemme olleet yhdessä 6 vuotta, ja olen ollut esikoisen syntymästä asti kotona. Mies on käynyt koko ajan töissä, ja miehen tuloista on maksettu lainan lyhennykset ym. menot. Minä olen käynyt ruokakaupassa ja hankkinut vaatteet ym. rahoistani. Säästöön ei kummallakaan ole jäänyt. MIes on siis maksanut myös puhelinlaskuni ym.
Talosta on vielä reilusti velkaa, emmekä eron tullen halua/voi kumpikaan jäädä tänne. Pitää siis muuttaa muualle.
Lapsista tulee varmasti riitaa; heistä ei kumpikaan halua luopua. Minusta vuoroasuminenkaan ei ole hyvä vaihtoehto kuitenkaan, ajattelen, että viikottainen kodin vaihtaminen on lapselle liian rankkaa. Haluaisin tietenkin pitää lapset, samoin mies, eikä sisarusten erottaminenkaan ole kiva ajatus.
Mitä tukia ym minun on mahdollista saada? Äitiysavustus on minimi, ja jos emme saa taloa myytyä, saanko esim. asumistukea ollenkaan, (onhan minulla asunto). Talo sinänsä on aika arvoton, eikä lainan lyhennys ole suuri, joten olen ajatellut, että voisimme puolittaa lainan, ja maksaa kumpikin oman osuutemme, ellemme saa tätä myytyä laina on molempien nimissä.
On kyllä aivan älytön ja pelottava ajatus jäädä yksin neljän pienen lapsen kanssa! Elämän muutos maalta kaupunkiin tulisi olemaan lapsille myös valtava, ja lemmikeistäkin pitäisi luopua. Lasten takia olen koittanut jaksaa, mutta nyt tuntuu olevan seinä vastassa