M
miten
Vieras
13 vuotta yheistä taivalta takana...
Nyt on asiat siinä pisteessä että viimeiset kukkauden on vain ollut riitaa ja yhdessäoloa vain -lapsemme vuoksi.
Tuntuu osaltani että kaikki tunne on kadonnut :\| Olen kuin muumio...
Mieheltä jatkuvaa syyttelyä, riitaa ja jopa väkivaltaa
Suhteemme on muuttunut kaameaksi viimeisten vuosien aikana, en itse haluaisi enää yrittää ja jatkaa :'( kaikki voimat on poissa
Mutta entä kun eroa ei enää tuollaisen yhteisen taipaleen jälkeen Osaa järjestää tai jotenkin kykene... :\|
Mistä aloittaa ja mitä tehdä :ashamed:
Muutama kuukausi sitten sovimme että yritämme pysyä yhdessä yrittämällä saada käytännön asiat kotona toimimaan... ei siis muuta kontaktia toiseen. Minulla kaikki rakkauden ja hellyyden tunteet kadonneet ja ei ole edes haluakaan koskea, mutta mies silti yrittää :\|
Kauhea tilanne tuokin. Tuntuu pahalta kun mies ei jotenkin edes ymmärrä että osaltani on kaikki nyt viimeistä kertaa muuttunut...
Suru on suuri, mutta en vaan osaa ja pysty enää yrittämään
Kamalaa tarinaa kirjoitan, jossa ei alkua eikä loppua mutta pakko jonnekin purkaa oloa.
Ystäviä minulle ei juurikaan ole jolle voisin puhua :\| Mies on halunnut aina sanella jopa ystävienikin tilanteen ja kaiken olen yrittänyt aikaisemmin hänelle...
Enää en jaksa
Erossa kumpikaan ei lapsesta voi luopua. Mies jopa sanoit ettei koskaan tule antamaan lastaan kanssani asumaan ja minä myös mielummin kuolen kuin olen erossa lapsestani. Ei mitään ratkaisua... :'( eikä voimaa tehdä mitään
Nyt on asiat siinä pisteessä että viimeiset kukkauden on vain ollut riitaa ja yhdessäoloa vain -lapsemme vuoksi.
Tuntuu osaltani että kaikki tunne on kadonnut :\| Olen kuin muumio...
Mieheltä jatkuvaa syyttelyä, riitaa ja jopa väkivaltaa
Suhteemme on muuttunut kaameaksi viimeisten vuosien aikana, en itse haluaisi enää yrittää ja jatkaa :'( kaikki voimat on poissa
Mutta entä kun eroa ei enää tuollaisen yhteisen taipaleen jälkeen Osaa järjestää tai jotenkin kykene... :\|
Mistä aloittaa ja mitä tehdä :ashamed:
Muutama kuukausi sitten sovimme että yritämme pysyä yhdessä yrittämällä saada käytännön asiat kotona toimimaan... ei siis muuta kontaktia toiseen. Minulla kaikki rakkauden ja hellyyden tunteet kadonneet ja ei ole edes haluakaan koskea, mutta mies silti yrittää :\|
Kauhea tilanne tuokin. Tuntuu pahalta kun mies ei jotenkin edes ymmärrä että osaltani on kaikki nyt viimeistä kertaa muuttunut...
Suru on suuri, mutta en vaan osaa ja pysty enää yrittämään
Kamalaa tarinaa kirjoitan, jossa ei alkua eikä loppua mutta pakko jonnekin purkaa oloa.
Ystäviä minulle ei juurikaan ole jolle voisin puhua :\| Mies on halunnut aina sanella jopa ystävienikin tilanteen ja kaiken olen yrittänyt aikaisemmin hänelle...
Enää en jaksa
Erossa kumpikaan ei lapsesta voi luopua. Mies jopa sanoit ettei koskaan tule antamaan lastaan kanssani asumaan ja minä myös mielummin kuolen kuin olen erossa lapsestani. Ei mitään ratkaisua... :'( eikä voimaa tehdä mitään