Eron partaalla kai

["Aapee"]

[QUOTE="Aapee";29341487]Edellisen vastaavan hermoromahduksen aihe oli muistaakseni kun mulla oli 3 iltana peräkkäin menoja (osa liittyy vanhemman luokkaan) vaikka hän oli ajatellut, että silloin siivotaan varasto. Eli kun en pompannut käskystä, niin hän katsoi asiakseen suuttua ja hajotti rahallaan sieltä varastosta yhden tuolin ja mun äidiltäni saaman lahjan (joka oli olohuoneessa).[/QUOTE]

Tämä oli syys-lokakuun vaihteessa ja normaalisti mulla ei ole kovin paljon menoja.

 

[minäkin]

Kuulostaa vähän samalta mitä meillä. Mies on ihan uskomaton äksyilijä ja välillä kilahtelee. Ei mene päivääkään etteikö jotain manaile ja äksyile. Eilen olin jo niin varma että sanon hänelle haluavani eron koska en vaan jaksa. Isänä ihan hyvä mutta miksi ei tajua että lasten kuullen ei riidellä ja äksyillä. En käsitä. Mua aina moittii kaikista asioista mutta itsessään ei näe vikaa. Itse olen suht rauhallinen ihminen.

 

["Aapee"]

Kuulostaa vähän samalta mitä meillä. Mies on ihan uskomaton äksyilijä ja välillä kilahtelee. Ei mene päivääkään etteikö jotain manaile ja äksyile. Eilen olin jo niin varma että sanon hänelle haluavani eron koska en vaan jaksa. Isänä ihan hyvä mutta miksi ei tajua että lasten kuullen ei riidellä ja äksyillä. En käsitä. Mua aina moittii kaikista asioista mutta itsessään ei näe vikaa. Itse olen suht rauhallinen ihminen.

Ei tätä vaan jaksa, vaikka aiheet ovat ihan naurettavia...

 

["Aapee"]

Koetan mennä nyt nukkumaan.

Mietin että kun olen tässä suhteessa, ja ottaa aivoon tuo typerä käytös, mun hyvät tunteet alkavat kuolla niin helpostihan siinä käy niin, että ihastun johonkin ja sitten mä olekin se pahis kun rikoin perheen... Vaikka mies on piinannut mua vuosia tuollaisella käytöksellä.

 

["Cream"]

Nimim. "minäkin", kerroit että miehesi tiuskii ja äksyilee päivittäin.
Onko hän aina ollut sellainen? Jos ei ole ollut, niin sitten tähän
uuteen käytökseen on varmasti jokin syy.

Ehkä hän on onneton sinun kanssasi, masentunut, tai sitten hänellä on
kova stressi. Saattaa itsekin harkita eroa.

Ap:lle sanoisin, että minä en eroaisi tuossa tilanteessa. Kyllä minä
kestäisin pienet kiukuttelut muutaman kerran vuodessa.

 

["vierailija"]

Meillä miehellä alkoi vastaavanlainen käytös vuosian sitten. Se sitten paheni ajan myötä. Hän uhkasi tappaa minut monta kertaa, töni, heitti ulos jne. Olin myös muutenkin mitätön, ruma ja hullu ihminen joka en osannut käyttäytyä ollenkaan. No lopputulosta ei ole vaikea arvata: erosin.

 

[astrolabe]

Jos ymmärsin oikein, mies menettää hermonsa 4-6 kertaa vuodessa? Joo, tiedän ettei oo kiva, että toinen rageaa pienistä, mutta vois luulla, että tilannetta pystyis korjaa ennen eroa? Tosin luulen, että kun sanoit ettet rakasta enää, ettei sulla oo kiinnostusts jäädä suhteeseen muutenkaan.

 

[Been thereee]

Oih, ihan kuin omasta aviolittostani! Onneksi sain jostain voimaa, vuokrasin mulle ja lapsille asunnon ja erosin. Se oli paras päätös ikinä!

Nyt on koti, missä saa rauhassa olla, siivoilla vain omat ja lasten sotkut eikä tartte pelätä millä mielellä mies on.

Voimia sulle! Luulen, että tiedät että ero on ainoa ratkaisu. Sen vain tietää kun se päivä koittaa. Itse yiritn yli vuoden jatkaa. Kaksi lasta. Lasten takia. Ja asuntolainan. Ja blaa blaa. Sitten tuli päivä kun sattumalta katsoin peiliin, ja tajusin ettei näin voi jatkua.

Nyt on tosi pienet tulot. Ei enää ostella hajuvesia tai kivoja lasten vaatteita extempore. Mutta on oma rauhallinen koti, jossa minä olen pomo eikä lasten tartte ikinä pelätä kenenkään hermojen menetystä.

Ihaninta oli, kun 6v tyttöni yksi ilta sanoi, että on niin mukavaa kun äiti on aina iloinen.

 

[m1es]

Sanoit, että miehellä stressiä. Mutta voiko myös olla muuta: verensokeriongelmia, hormonitasot sekaisin valvomisen takia? Kannattaisi tarkistaa.

 

[astrolabe]

Itestä jotenkin kuulostaa kohtuuttomalta, että jos väsyneenä ärsyyntyy muutaman kerran vuoteen niin se on sitten heti ero. Luulis että parisuhteessa tulis jossain määrin hyväksyä toisen vikojakin. Onhan se puute kumppanissa, että tämä ärähtää pikkujutusta, mutta haluaisin tosissaan tavata sen parisuhteen toisen osapuolen, joka on ite virheetön.

Erohan on helppo, ei siinä mitään. Täytetään kaks paperia puolen vuoden välein. Jos suhde kuitenkin jollain tasolla toimii, kandeis eka yrittää fiksata sitä. Erossa menetät myös kaiken sen mikä suhteessa on hyvää. Jos nyt yksi 60 tai 90 päivästä on kehno niin mikään ei takaa, että jatkossa kaikki päivät on hyviä.

Aiemmat liittoni olleet hyvin kaukana parisuhteesta tai perheen elämästä, enkä yyhoona tienny listä olin ees jääny paitsi, oli helpotus erota, sillä olosuhteet liitossa olivat kiduttavat. Nykyisen mieheni menettäminen siksi etten jaksaisi jotain inhimillistä pikku juttua olisi katastrofi.

 

[Näin]

Minä en katsoisi minkäänlaista kilahtelua etenkään lasten aikana enkä tavaroiden heittelyä. Johan lapsetkin pelkää tuollaista käytöstä. Ap:ei se ole maailmanloppu että taloudellinen asema heikkenee, jos sillä saa parannettua omaa ja lasten elämää.

 

["viiraska"]

Miksi tämä aapee menee siivoamaan miehen sotkut? Tangoon tarvitaan aina kaksi. Myös sinä voit muuttaa askelia, mennä pois ja jättää yksikseen raivoamaan ja siivoamaan sotkuja. Voit päättää, että se ei koske sinua. Minusta miehellä - toisaalta - on oikeus tunteisiinsa omassa kotonaan, kun ei kerran satuta ketään. Ne on vaan tunteita, joille hnen pitäisi löytää parempi ilmaisutapa.

Mitä aapee ajattelee lasten oppivan erosta? Että vaikeudet ratkaistaan katkaisemalla välit? Onko isä vajavuudestaan huolimatta heille tärkeä? Onko heidän äitinsä riittävän epätäydellinen? (Täydellinen vanhempi on haitaksi lapsen kehitykselle.)

Ja mielenkiinnosta: miten aapee käsittelee negatiiviset tunteet - pettymyksen, ärtymyksen, raivostumisen? Itsekin kilahtelen, mieheni kilahtelee. Mihin sinä laitat ne tunteet? Vai onko mies ilmaissut ne puolestasi??

 

[minäkin]

[QUOTE="Cream";29341962]Nimim. "minäkin", kerroit että miehesi tiuskii ja äksyilee päivittäin.
Onko hän aina ollut sellainen? Jos ei ole ollut, niin sitten tähän
uuteen käytökseen on varmasti jokin syy.

Ehkä hän on onneton sinun kanssasi, masentunut, tai sitten hänellä on
kova stressi. Saattaa itsekin harkita eroa.

Ap:lle sanoisin, että minä en eroaisi tuossa tilanteessa. Kyllä minä
kestäisin pienet kiukuttelut muutaman kerran vuodessa.[/QUOTE]

Mieheni on aina ollut temperamenttinen mutta alussa vaikutti aika rauhalliselta. Sitten huomasin näitä piirteitä. Hänen työnsä oli tuohon aikaan stressaavaa ja olin mielissäni kun vaihtoi työpaikkaa. No tilanne vähän parani mutta ei niin paljon kun toivoin. Isänsä ja siskonsa vaikuttaa vähän samanlaisilta eli sanovat asioista aika topakasti. Olisiko sitten opittu malli ja luonteessa.

No anyway olen miettinyt että mies ei taida olla ihan onnellinen kanssani ja tietenkin tämä pikkulapsi arki vie voimia molemmilta. Minä olen vielä kotona ja olen varsin tyytyväinen elooni, mutta tuo äksyily verottaa energiaani välillä kohtuuttoman paljon. Mieheni on jotenkin energia syöppö . Tätä juttua voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon.

 

["Aapee"]

Jos ymmärsin oikein, mies menettää hermonsa 4-6 kertaa vuodessa? Joo, tiedän ettei oo kiva, että toinen rageaa pienistä, mutta vois luulla, että tilannetta pystyis korjaa ennen eroa? Tosin luulen, että kun sanoit ettet rakasta enää, ettei sulla oo kiinnostusts jäädä suhteeseen muutenkaan.

Miten sitä korjataan? En usko että muuttaa käytöstään tai edes pystyy siihen.

Aiemmin tätä oli jossain välissä enemmänkin, useamman kerran kuussa. Mies haki apua kun uhkasin lähteä.

Tässä sitä ollaan taas.

 

["Aapee"]

Sanoit, että miehellä stressiä. Mutta voiko myös olla muuta: verensokeriongelmia, hormonitasot sekaisin valvomisen takia? Kannattaisi tarkistaa.

On sillä kaikki nämä. Mutta lääkäriin ei mennä. Lääkitys verenpaineeseen, verensokerit sillä rajalla. Eilen suutuksissani sanoin, että onneksi hän kuolee pian sairauksiinsa, niin ei tarvi kestää häntä yhtään sitten enää.

 

[Näin]

[QUOTE="viiraska";29342534]Miksi tämä aapee menee siivoamaan miehen sotkut? Tangoon tarvitaan aina kaksi. Myös sinä voit muuttaa askelia, mennä pois ja jättää yksikseen raivoamaan ja siivoamaan sotkuja. Voit päättää, että se ei koske sinua. Minusta miehellä - toisaalta - on oikeus tunteisiinsa omassa kotonaan, kun ei kerran satuta ketään. Ne on vaan tunteita, joille hnen pitäisi löytää parempi ilmaisutapa.

Mitä aapee ajattelee lasten oppivan erosta? Että vaikeudet ratkaistaan katkaisemalla välit? Onko isä vajavuudestaan huolimatta heille tärkeä? Onko heidän äitinsä riittävän epätäydellinen? (Täydellinen vanhempi on haitaksi lapsen kehitykselle.)

Ja mielenkiinnosta: miten aapee käsittelee negatiiviset tunteet - pettymyksen, ärtymyksen, raivostumisen? Itsekin kilahtelen, mieheni kilahtelee. Mihin sinä laitat ne tunteet? Vai onko mies ilmaissut ne puolestasi??[/QUOTE]

Minusta kenelläkään ei edes kotonaan ole oikeutta sellaiseen tunteiden purkamiseen, jossa rikotaan tavaroita tai pelotetaan muita. Se vasta lapsille antaakin kieroutuneen mallin siitä, mikä on normaalia perhe-elämää.

 

["Aapee"]

Itestä jotenkin kuulostaa kohtuuttomalta, että jos väsyneenä ärsyyntyy muutaman kerran vuoteen niin se on sitten heti ero. Luulis että parisuhteessa tulis jossain määrin hyväksyä toisen vikojakin. Onhan se puute kumppanissa, että tämä ärähtää pikkujutusta, mutta haluaisin tosissaan tavata sen parisuhteen toisen osapuolen, joka on ite virheetön.

Erohan on helppo, ei siinä mitään. Täytetään kaks paperia puolen vuoden välein. Jos suhde kuitenkin jollain tasolla toimii, kandeis eka yrittää fiksata sitä. Erossa menetät myös kaiken sen mikä suhteessa on hyvää. Jos nyt yksi 60 tai 90 päivästä on kehno niin mikään ei takaa, että jatkossa kaikki päivät on hyviä.

Aiemmat liittoni olleet hyvin kaukana parisuhteesta tai perheen elämästä, enkä yyhoona tienny listä olin ees jääny paitsi, oli helpotus erota, sillä olosuhteet liitossa olivat kiduttavat. Nykyisen mieheni menettäminen siksi etten jaksaisi jotain inhimillistä pikku juttua olisi katastrofi.

Em sanoisi että heti. 6 v olen tätä paskaa katellut. Nämä on keskusteltu, on haettu apua. Ei näyttänyt auttavan.

 

["Aapee"]

Minä en katsoisi minkäänlaista kilahtelua etenkään lasten aikana enkä tavaroiden heittelyä. Johan lapsetkin pelkää tuollaista käytöstä. Ap:ei se ole maailmanloppu että taloudellinen asema heikkenee, jos sillä saa parannettua omaa ja lasten elämää.

Lapset juoksivat karkuun. Ei osaa yhtään hillitä itseään.

On se kituuttaminenkin aika ikävää. Mutta 2 vaihtoehtoa, joko katselen tätä tai sitten kituutan.

 

["Aapee"]

[QUOTE="viiraska";29342534]Miksi tämä aapee menee siivoamaan miehen sotkut? Tangoon tarvitaan aina kaksi. Myös sinä voit muuttaa askelia, mennä pois ja jättää yksikseen raivoamaan ja siivoamaan sotkuja. Voit päättää, että se ei koske sinua. Minusta miehellä - toisaalta - on oikeus tunteisiinsa omassa kotonaan, kun ei kerran satuta ketään. Ne on vaan tunteita, joille hnen pitäisi löytää parempi ilmaisutapa.

Mitä aapee ajattelee lasten oppivan erosta? Että vaikeudet ratkaistaan katkaisemalla välit? Onko isä vajavuudestaan huolimatta heille tärkeä? Onko heidän äitinsä riittävän epätäydellinen? (Täydellinen vanhempi on haitaksi lapsen kehitykselle.)

Ja mielenkiinnosta: miten aapee käsittelee negatiiviset tunteet - pettymyksen, ärtymyksen, raivostumisen? Itsekin kilahtelen, mieheni kilahtelee. Mihin sinä laitat ne tunteet? Vai onko mies ilmaissut ne puolestasi??[/QUOTE]

En olisi siivonnut, mutta mies painui nukkumaan ja lapset ei olisi päässeet edes jääkaapille niiden läpi. Jos olisi joku muu paikka ollut mihin ne lensi, en todellakaan olisi siivonnut.

Vai on oikeus tunteisiinsa. Onko mulla myös? Mua vituttaa edelleen asteikolla 0-100 99 ja jos mä meen kotiin ja heitän vitutuksen takia vaikka tv:n pihalle niin onko se ok? Kun en satuttanut ketään?

Lapset (tytöt) ajattelevat erosta, että mitä tahansa ei ole pakko sietää. Tätä on katseltu nyt 6 v. Lapset ovat 7 ja 10 ja tuskin edes muistavat aikaa, jolloin tämmöistä ei ole ollut. Ei mun mies mikään leppoisista leppoisin ole koskaan ollut, mutta ei tuollainenkaan. Isä on tärkeä, enkä mä ole täydellinen, mutta en myöskään raivohullu.

Minä koetan pysyä rauhallisena siinä. Olen lähtenyt poiskin. Siis ulos kävelylle. Eilen vittuunnuin ja sanoin rumasti. Puran ne omat paskat fiilikset puhumalla parille luottokaverille, salille tai lenkillä. En kilahtele. Jos mulla sattuu jotain paskaa, en heitä mitään. Jos vahinko kuten se maitopurkki, en pahenna tilannetta.

 

["pekka"]

Onneksi asut Suomessa ja olet nainen. Otat eron, saat lapset automaattisesti itsellesi ja miehesi joutuu maksamaan isot elarit sulle. Lapsesi voivat jatkaa harrastuksiaan koska mies tulee maksamaan ne tulevaisuudessakin.
Osituksessa saat puolet miehen omaisuudesta joten rahaa riittä sitten vaikka matkusteluunkin.

 

[täytyy tuulettaa]

Kyllä minäkin "kilahdan" ja purpatan, jos päähän joku ottaa. Saa olla ihan omakin moka. Toki kotonaan saa tunteensa näyttää, eikä niellä niitä. Kehenkään en kiinni käy, en uhkaile, mutta höyryä on saatava purkaa ja se sillä se myös on ohi ja pian voi nauraa itselleen.
Mököttämistä inhoan yli kaiken, se vasta ahdistaa. Lapsuuskodissani oli vähän päästä mykkäkoulua ja exällä vähän samoin.

 

["Aapee"]

En minäkään tykkää mököttämisestä, mutten tuollaisesta riehumisestakaan.

No mies oli hyvin pahoillaan ja pyyteli anteeksi. Annoin sitten vieläkin anteeksi. Mutta joku kerta tulee olemaan liikaa mulle.