ERONNEET! Onko koskaan tullut tunnetta, että haluatte exän takaisin?

[eronnut 25 v]

Kuinka pian eron jälkeen tuli tälläisiä tunteita? Menikö ohi vai palasitteko yhteen? Jos palasitte, toimiko suhde vai erositteko pian uudelleen?

Itsellä erosta reilu kk aikaa. Miehellä tuntuu olevan jo uusia naisia kiikarissa, vaikka itse korosti sitä ettei kestä ajatustakaan uusista heti. Nyt musta tuntuu, että mulla hajoo pää tän asian kanssa! Koko ajan vaan oksettaakin ajatella niitä muita naisia. Ja asiaa pahentaa se, että mies sanoo ettei siinä oo mitään sellaista. Että ihan kaverina vaan. No mulle on ihan sama, tiedän kuinka helposti tälläisessä tilanteessa kaverisuhteet syvenee. Ja etenkin kun nämä naiset ei tosiaan oo ollut aiemmin kaveria miehen kanssa.

Tiedän etten juuri mitään asialle voi tehdä, mutta miten helvetissä tästä huonosta olosta pääsee yli? Ja miten jatkan itse elämääni?

 

["vieras"]

:hug: kurja tilanne, surku pahaa oloasi

Se juttu on historiaa, sun omaa historiaa josta ei kokonaan tarvitsekaan päästä eroon! Tulevaisuutta on se, että jatkatteko exän kanssa vai jatkatko yksin, ja löydät ehkä uuden kumppanin vierellesi. Miehet pystyy ottamaan uuden vaikkeivät ole päässeet edellisestä vielä yli, naisille se ei ole niin helppoa. Koita vaan uskoa ettei exälläsi ole uutta -usko siihen ihan oman mielenrauhasi vuoksi! Sitäpaitsi monet jotka kurottaa sinne aidan toiselle puolelle huomaavat ettei se ruoho olekaan siellä sen vihreämpää.

Se, jatkuisiko suhteenne samanlaisena vai tulisiko muutosta, riippuu paljon siitä miksi erositte. Moneen asiaan ikäkin vaikuttaa, olette vielä ilmeisen nuoria. Onko lapsia? Lasten takia kannattaa yrittää uudestaan jos on tilaisuus ja mahdollisuus, mutta ns. suohon ei kannata jäädä tarpomaan!

 

[eronnut 25 v]

Nostan

 

[Ape]

Kuinka pian eron jälkeen tuli tälläisiä tunteita? Menikö ohi vai palasitteko yhteen? Jos palasitte, toimiko suhde vai erositteko pian uudelleen?

Itsellä erosta reilu kk aikaa. Miehellä tuntuu olevan jo uusia naisia kiikarissa, vaikka itse korosti sitä ettei kestä ajatustakaan uusista heti. Nyt musta tuntuu, että mulla hajoo pää tän asian kanssa! Koko ajan vaan oksettaakin ajatella niitä muita naisia. Ja asiaa pahentaa se, että mies sanoo ettei siinä oo mitään sellaista. Että ihan kaverina vaan. No mulle on ihan sama, tiedän kuinka helposti tälläisessä tilanteessa kaverisuhteet syvenee. Ja etenkin kun nämä naiset ei tosiaan oo ollut aiemmin kaveria miehen kanssa.

Tiedän etten juuri mitään asialle voi tehdä, mutta miten helvetissä tästä huonosta olosta pääsee yli? Ja miten jatkan itse elämääni?

No itse juuri erosta selvinneenä voin kommentoida vain näin:

Lopeta yhteyden pito!!! Pyörit mahdollisimman paljon eri paikoissa, niin ei tarvitse tietää mitään niistä uusista naisista. Pari-kolmekuukautta tätä totaalieroa, niin huomaa, että ei jaksa enää miettiä mitä mies puuhailee, kun ei ole mitään faktaa asiasta tiedossa. Ja jos on semmonen mies, että päivittää esim. facebookkiin menonsa, niin estolistalle siellä. Etkä käy vakoilemassa profiilia.

Sitten kun on itse päässyt eteenpäin, voi alkaa ajatella yhteydenpitoa, jos on kyseessä niin hyvä tyyppi, että haluaa pitää kaverina. Mutta alkuun ei auta mikään muu kuin täysin selvä ero ja yhteydenpitokatko.

 

[eronnut 25 v]

[QUOTE="vieras";22987412]:hug: kurja tilanne, surku pahaa oloasi

Se juttu on historiaa, sun omaa historiaa josta ei kokonaan tarvitsekaan päästä eroon! Tulevaisuutta on se, että jatkatteko exän kanssa vai jatkatko yksin, ja löydät ehkä uuden kumppanin vierellesi. Miehet pystyy ottamaan uuden vaikkeivät ole päässeet edellisestä vielä yli, naisille se ei ole niin helppoa. Koita vaan uskoa ettei exälläsi ole uutta -usko siihen ihan oman mielenrauhasi vuoksi! Sitäpaitsi monet jotka kurottaa sinne aidan toiselle puolelle huomaavat ettei se ruoho olekaan siellä sen vihreämpää.

Se, jatkuisiko suhteenne samanlaisena vai tulisiko muutosta, riippuu paljon siitä miksi erositte. Moneen asiaan ikäkin vaikuttaa, olette vielä ilmeisen nuoria. Onko lapsia? Lasten takia kannattaa yrittää uudestaan jos on tilaisuus ja mahdollisuus, mutta ns. suohon ei kannata jäädä tarpomaan![/QUOTE]

Järjellä ajatellen ei kannata palata yhteen. Ainakaan vielä. Eroon vaikuttaneet syyt ei oo muuttunut. Meillä on kaksi lasta ja tää ratkaisu on niillekin parempi, sen näkee niistä. Mutta se vaan loukkaa ja satuttaa, että toinen sanoo ettei ees haluais takas. Tuntuu, ettei se oo mua koskaan oikeesti ees halunnutkaan.

 

["mie"]

Oletko se osapuoli joka eroa halusi?
Mutta sanoisin, että nuo tunteet on ihan normaaleja. Vaikka suhde olisi ollut kuinka huono niin onhan siinä ollut sitä hyvääkin. Sitten kun ollaan erossa niin tulee väistämättä vaihe jolloin ne hyvät asiat nousee pintaan päällimmäisiksi. Alkaa miettiä, että oliko se sittenkään niin huono, etteikö olisi voinut jatkaa..
Itse olen eronnut samasta miehestä kolmesti =O. Nyt kolmannella kerralla tuntuu todella siltä etten sitä enää takaisin halua.

 

[eronnut 25 v]

No itse juuri erosta selvinneenä voin kommentoida vain näin:

Lopeta yhteyden pito!!! Pyörit mahdollisimman paljon eri paikoissa, niin ei tarvitse tietää mitään niistä uusista naisista. Pari-kolmekuukautta tätä totaalieroa, niin huomaa, että ei jaksa enää miettiä mitä mies puuhailee, kun ei ole mitään faktaa asiasta tiedossa. Ja jos on semmonen mies, että päivittää esim. facebookkiin menonsa, niin estolistalle siellä. Etkä käy vakoilemassa profiilia.

Sitten kun on itse päässyt eteenpäin, voi alkaa ajatella yhteydenpitoa, jos on kyseessä niin hyvä tyyppi, että haluaa pitää kaverina. Mutta alkuun ei auta mikään muu kuin täysin selvä ero ja yhteydenpitokatko.

Ei oikein onnistu, kun on yhteiset lapset. Tuon kun saisikin pidettyä itsensä kurissa, ettei vakoilisi sitä toisen facebookia. :/ Sehän tän pahan olon on aikaan saanutkin. Kun olen nähnyt, että niitä naisia on.

Ja se, että kaikki mun ystävät on toivonut, että me saatais asiat selviksi ja palattais yhteen. Itse olen siis ehkä enemmän tätä eroa halunnut. Mutta nyt tuntuukin toiselta. En tiedä johtuuko nämäkin tunteet vain noista muista naisista vai mistä..

 

[eronnut 25 v]

[QUOTE="mie";22987457]Oletko se osapuoli joka eroa halusi?
Mutta sanoisin, että nuo tunteet on ihan normaaleja. Vaikka suhde olisi ollut kuinka huono niin onhan siinä ollut sitä hyvääkin. Sitten kun ollaan erossa niin tulee väistämättä vaihe jolloin ne hyvät asiat nousee pintaan päällimmäisiksi. Alkaa miettiä, että oliko se sittenkään niin huono, etteikö olisi voinut jatkaa..
Itse olen eronnut samasta miehestä kolmesti =O. Nyt kolmannella kerralla tuntuu todella siltä etten sitä enää takaisin halua.[/QUOTE]

Juu, minä sitä eroa ehkä enemmän halusin. Ei me kumpikaan voitu hyvin siinä suhteessa lopulta. Sitä vain miettii, että jättikö jotain tekemättä, jättikö jotain yrittämättä? Mutta toisaalta, yksinkään ei voi yrittää. :/ Kun toinen ei halua.

 

[Ape]

Ei oikein onnistu, kun on yhteiset lapset. Tuon kun saisikin pidettyä itsensä kurissa, ettei vakoilisi sitä toisen facebookia. :/ Sehän tän pahan olon on aikaan saanutkin. Kun olen nähnyt, että niitä naisia on.

Ja se, että kaikki mun ystävät on toivonut, että me saatais asiat selviksi ja palattais yhteen. Itse olen siis ehkä enemmän tätä eroa halunnut. Mutta nyt tuntuukin toiselta. En tiedä johtuuko nämäkin tunteet vain noista muista naisista vai mistä..

Ihan oikeesti tiiän miten vaikeeta se on, mutta useamman eron kokemuksella voin kertoa, että se on nopein tapa saada oma pää selvitettyä. Kokeile esim. kaksi viikkoa, että et käy siellä facebookissa. Ja sitten huomaat, miten paljon parempi olo on kokonaisuudessaan! Mutta laita itsellesi ensin joku aikaraja, minkä olet kyttäämättä ja katso sitten haluatko edes käydä kyttäämässä enää.

 

[Seanna]

En mä koskaan halunnut eksääni takaisin, olin hyvin onnellinen kun lopulta pääsin hänestä eroon.

Kohdista ajatuksesi muuhun, poista eks facebookin kaverilistasta ja ala elämään omaa elämääsi. Ehkä sinusta tuntuu juuri siksi pahalle kun toinen on jo mennyt eteenpäin eikä näytä sinua ikävöivän. Miksi siis et tekisi samoin? Kyllä ne tunteet jossain vaiheessa oikenee ja paha olo väistyy


:hug:

 

["mie"]

Juu, minä sitä eroa ehkä enemmän halusin. Ei me kumpikaan voitu hyvin siinä suhteessa lopulta. Sitä vain miettii, että jättikö jotain tekemättä, jättikö jotain yrittämättä? Mutta toisaalta, yksinkään ei voi yrittää. :/ Kun toinen ei halua.

Ei, yksin ei voi mitään tehdä jos toinen ei halua. Sinun pitää nyt vain kääntää katse kohti tulevaa. Aika kai siinä vain auttaa. Ja todellakin - yhteydenpito vain lasten asioissa. Muuten toisen asiat ei kuulu toiselle.
Meillä kans se tilanne, että mies vieläkin haluaisi yrittää, mutta minä en enää. Tunteet on täysin kuolleet enkä jaksa enkä halua. Toivoisin hänen sen ymmärtävän ja hyväksyvän. Helpottaisi minunkin elämääni. Mutta kai se vaatii aikansa että toinenkin osapuoli hyväksyy tilanteen.

 

[Sapfo]

Yksi syy taas miksi mun mielestä facebookista on vain haittaa.

Laita se kone kiinni ja sillä siisti. Jos itse haluat paremman olon itsellesi nii ole valmis tekemään jotain. Tuo on aika pieni hinta maksaa paremmasta olosta. Tuollainen mustasukkaisuus vaan pahenee jos sille antaa vallan.

Mies kun aikoinaan jätti niin kaikista paras tapa oli katkaista kaikki välit. Pyysin ettei ota yhteyttä vähään aikaan ja tämä todella auttoi.

 

[Sankkuli]

Ei todellakaan :x

 

[eronnut 25 v]

Ihan oikeesti tiiän miten vaikeeta se on, mutta useamman eron kokemuksella voin kertoa, että se on nopein tapa saada oma pää selvitettyä. Kokeile esim. kaksi viikkoa, että et käy siellä facebookissa. Ja sitten huomaat, miten paljon parempi olo on kokonaisuudessaan! Mutta laita itsellesi ensin joku aikaraja, minkä olet kyttäämättä ja katso sitten haluatko edes käydä kyttäämässä enää.

Täytyy vissiin kokeilla tota. Yhteyksissä ollaan kuitenkin päivittäin kun on ne lapset. :/

 

["mie"]

Täytyy vissiin kokeilla tota. Yhteyksissä ollaan kuitenkin päivittäin kun on ne lapset. :/

Miksi päivittäin? Sopikaa lasten asiat ja sit elätte sen sopparin mukaan. Vaihto pikapikaa ovenraosta ilman sen kummempaa. Jos on jotain asioita niin sähköposti on hyvä tapa hoitaa esim asiat joista täytyy sopia ja siitä jää "mustaa valkoiselle" jos myöhemmin tulee erimielisyyttä jostain mitä sovittu.

 

[eronnut 25 v]

[QUOTE="mie";22987571]Miksi päivittäin? Sopikaa lasten asiat ja sit elätte sen sopparin mukaan. Vaihto pikapikaa ovenraosta ilman sen kummempaa. Jos on jotain asioita niin sähköposti on hyvä tapa hoitaa esim asiat joista täytyy sopia ja siitä jää "mustaa valkoiselle" jos myöhemmin tulee erimielisyyttä jostain mitä sovittu.[/QUOTE]

Nii, no me ajateltiin, että parempi kun eroaa ystävinä niin on lapsille helpompaa. Mutta eipä taida sittenkään olla itselle. Aiemmin itse olinkin etäisempi, jotta mieskin tajuaisi eron olevan todellinen. Mutta nyt tuli itsellä järkytyksenä se, että sillä on heti joku uusi kiikarissa. Me kun ei olla ees avioeropapereita vielä laitettu eteenpäin.

 

["mie"]

Nii, no me ajateltiin, että parempi kun eroaa ystävinä niin on lapsille helpompaa. Mutta eipä taida sittenkään olla itselle. Aiemmin itse olinkin etäisempi, jotta mieskin tajuaisi eron olevan todellinen. Mutta nyt tuli itsellä järkytyksenä se, että sillä on heti joku uusi kiikarissa. Me kun ei olla ees avioeropapereita vielä laitettu eteenpäin.

Parempi toki pysyä asiallisissa väleissä, mutta harva taitaa ystävyyteen pystyä. Ja se riittää lapsillekin. Ja teille kaikille on parempi, että asiat on sovittu ja on olemassa vahvistettu sopimus mitä noudatatte. Ja sitten ei tarvitse päivittäin sopia erikseen mitään ja on helpompi jatkaa omaakin elämää kun tietää missä lapset milloinkin ovat. Päivä kerrallaan -elämä ei ole mistään kotoisin eikä se kaikella todennäköisyydellä toimi pidemmän päälle, että kaverihengessä sopisitte lasten asioita pätkän matkaa aina eteenpäin.

 

[superonnellinen eronnut]

Avioeropaperit elokuussa meni käräjäoikeuteen ja lopullinen ero astuu voimaan ensi kuussa, silti vielä pari kk sitten oli fiilis että jos nyt sitten kuitenkin. Onnekseni tapasin maailman ihanimman miehen ja nyt ei kyllä mikään muu ole mielessä kuin tämä uusi tuttavuus ja entinen on täydellisesti taakse jäänyttä elämää.

 

[pikapikaa]

Oma ex:ni meni kihloihin 3kk siitä kun erohakemus jätettiin ja naimisiin 2kk sen jälkeen kun meidän erotuomio tuli. Minä olin se joka eroa halusi enkä ainakaan tiedä, että hänellä olisi ketään meidän yhteiselon aikana ollut. Olihan se järkytys ja jossain vaiheessa harmitti kun olin hänet jättänyt, mutta se oli sit hyvin selvää että takaisin ei ole menemistä kun uus emäntä oli kuvioissa. Ei tarvinnut jahkata.

 

["vieras"]

näyttää olevan kovastikin tunteita, jos pitää noin vatkata ja pohtia. kannattaa käsitellä ne tunteet ja se ero. sillä niistä pääsee. mulla oli kaikki tunteet, myös viha, lakanneet kauan ennen eroa, joten eipä tarvinnut kaipailla. eron jälkeen oli kuin kivi ois puonnu sydämeltä. jos erotaan niin, että on kovastikin tunteita, ja huom: negatkin tunteet ovat tunteita, niin varmasti on vaikeaa.

 

[eronnut 25 v]

[QUOTE="vieras";22987728]näyttää olevan kovastikin tunteita, jos pitää noin vatkata ja pohtia. kannattaa käsitellä ne tunteet ja se ero. sillä niistä pääsee. mulla oli kaikki tunteet, myös viha, lakanneet kauan ennen eroa, joten eipä tarvinnut kaipailla. eron jälkeen oli kuin kivi ois puonnu sydämeltä. jos erotaan niin, että on kovastikin tunteita, ja huom: negatkin tunteet ovat tunteita, niin varmasti on vaikeaa.[/QUOTE]

No minä LUULIN ettei niitä tunteita enää juuri ollut. Mutta olipas vaan kuitenkin. Ehkä enemmän eron syynä oli se, että toinen ei panostanut suhteeseen juuri ollenkaan. Yksin olisi pitänyt suhdetta kannatella. Ehkä tämä siksikin loukkaa niin paljon, että kaiken tämän jälkeen huomaa, että oli oikeassa. Että se toinen ei oikeasti välittänytkään. Ehkä olisi mieluummin halunnut kuulla, että toinenkin kaipaa.

 

[eronnut 25 v]

Oma ex:ni meni kihloihin 3kk siitä kun erohakemus jätettiin ja naimisiin 2kk sen jälkeen kun meidän erotuomio tuli. Minä olin se joka eroa halusi enkä ainakaan tiedä, että hänellä olisi ketään meidän yhteiselon aikana ollut. Olihan se järkytys ja jossain vaiheessa harmitti kun olin hänet jättänyt, mutta se oli sit hyvin selvää että takaisin ei ole menemistä kun uus emäntä oli kuvioissa. Ei tarvinnut jahkata.

Kuinka pääsit sen asian yli?

 

[pikapikaa]

Kuinka pääsit sen asian yli?

Hyväksymällä, että asia on näin. Että minä eroa halusin ja näin kävi. Hyväksymällä, että tein ehkä virheen. Hyväksymällä, että ex:ni on löytänyt toisen, omien sanojensa mukaan oli onnellisempi kuin koskaan ennen (myönnän, että se satutti). Antamalla hänen olla rauhassa onnellinen. Toivomalla, että pääsen minäkin elämässä eteenpäin. Aika auttoi.
No, ehkä nyt vuosien päästä olen saanut tyydytystä siitä kun olen kuullut ettei se heidän liittonsa nyt ihan niin onnellinen olekaan. Nykyään ehkä jopa säälin ex:ää kun tiedän totuuden heidän tilanteestaan.

 

[erratic]

En mä koskaan halunnut eksääni takaisin, olin hyvin onnellinen kun lopulta pääsin hänestä eroon.

Kohdista ajatuksesi muuhun, poista eks facebookin kaverilistasta ja ala elämään omaa elämääsi. Ehkä sinusta tuntuu juuri siksi pahalle kun toinen on jo mennyt eteenpäin eikä näytä sinua ikävöivän. Miksi siis et tekisi samoin? Kyllä ne tunteet jossain vaiheessa oikenee ja paha olo väistyy


:hug:

Joka sanaan täysi peesi

 

["beebee"]

up