eronnut ja raskaana(?)

[nninay]

Tarviaisin vähän tukea... Taustatietoina että olen 20 vuotias, 4 vuotta opiskeleva ja viime lauantaina eronnut eli asunnon etsintä käynnissä.

Tiistaina tein positiivisen raskaustestin ja huomenna viemään terveyskeskukseen virtsanäytettä. En tiedä mitä ajattelisin/tekisin..

Mies sanoi tukevansa minua päätän mitä tahansa mutta on itse kuitenkin abortin kannalla, ei kuitenkaan painosta siihen. Ei osaa tukea miuta tällä hetkellä kun ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Tivaa kuitenkin joka päivä joko tiedän mitä teen vaikka olen sanonut että keskustellaan uudestaan kun tulee viikonloppureissultaan että kerkeää miettiä rauhassa.

Mikään vaihtoehto ei tunnu täysin oikealta. Olen aina ollut aborttia vastaan ja tiedän että jos päädyn siihen en pysty antamaan sitä itselleni anteeksi mutta sitten mietin että olenko valmis kasvattamaan toisen ihmisen ja antamaan tälle hyvän elämän?

Elämäni tärkein päätös.

 

[nninay]

ja just senkun huomasin että kun ois selannu vähän alaspäin tuolla ois ollut noita eri kategorioita ni ois varmaan sopinu paremmin sinne mut meni jo....

 

[Omena85]

Aikamoinen tilanne sulla. Ihan ensiksi jaksamisia ihan hirmuisesti!

Itse en uskalla alkaa neuvomaan kannattaako vai ei kannata tehdä aborttia. Se on niin henkilökohtainen asia ja vaatii paljon pohdintaa ja oman elämäntilanteen punnitsemista että ei siihen oikein ulkopuolinen voi sanoa mitään.

Mieti kuitenkin tarkasti jokaisen vaihtoehdon plussat ja miinukset, mikä pelottaa, onko tukiverkostoa, jne. Entä mies, luuletko että hän on mukana lapsen elämässä vaikkette palaisi enää yhteen ja päätät pitää lapsen? Tässäkin tietysti kannattaa ottaa huomioon että moni äiti pärjää oikein mainiosti ilman isän tukea mutta ainahan se ideaali tilanne on jos molemmat vanhemmat ovat läsnä lapsen elämässä. Onhan aina myös mahdollista antaa lapsi adoptioon mutta eipä tämäkään ole mikä heppoinen asia päättää.

Paljon on sulla mietittävää mutta uskon että päädyt itsesi kannalta oikeaan ratkaisuun. Tsemppiä kovasti!

 

[nninay]

Kyllä mies sanoi että haluaa olla lapsen elämässä mukana jos päätän pitää. Hän on vaan valehdellut viimeaikoina minulle niin paljon etten tiedä uskallanko luottaa siihen mitä hän sanoo.

Kovasti olen yrittänyt paperille kirjailla plussia ja miinuksia kaikista vaihtoehdoista. Jotenkin kaikesta tulee vaan kaikki negatiivisimmat asiat ensimmäiseksi mieleen. Toivon todella että päätän sitten tehdä mitä tahansa että teen sen oikean ratkaisun.

 

[ihme otus]

Hei, kokemuksesta voin kertoa, ettei opiskelevan yh äidin elämä ole mitään helppoa. Ennen lapsen syntymää ei voi käsittää, kuinka kokonaisvaltaista ja sitovaa pienen lapsen kanssa oleminen on. Raskausaikana olisi rakennettava kattava taloudellinen ja henkinen tukiverkko, yksin ei kannata jättäytyä, vaikkei miestä olisikaan.

Miehen on mahdollista tunnustaa isyytensä, jonka voitte käydä yhdessä vahvistamassa lastenvalvojalla, jolloin samalla myös päätetään huoltajuudesta sekä elatusmaksuista. Oman lusikkansa soppaan saattavat työntää myös uudet kumppanit, sillä mikäli isä tapaa lasta (mikä olisi lapsen kannalta hyvä jso isä on hänestä innostunut) tulette olemaan piiiitkään tekemisissä toistenne kanssa ja joudutte sopimaan lapsen asioista. Lisäksi mahdollisella uudella kumppanillasi on hyväksymistä tilanteessasi, vaikka tietysti on mahdollista tavata joku joka pitää lasta lähes omanaan.

Opiskelu kuitenkin joustaa aika hyvin lapsen kanssa ja nuorella äidillä kehittyy elämäntaito monin tavoin lapsen syntymän jälkeen. Rilluvuodet ovat ohi ja asiat pyörivät lapsen ympärillä. Ystävät jatkavat juhlimista ja lapsetonta elämäänsä ja omaan rooliin sopeutuminen porukan ainoana äitinä voi olla hankalaa (tai en tietenkään tiedä millaisia ystäviä sinulla on).

Lapsi tuo mukanaan vastuuta ja tarvetta ajatella elämästä eri tavalla kuin aikaisemmin, mutta lapsi on myös ihana ja hänen kasvuaan on mahtavaa seurata. Mitään äitiä ei kuitenkaan kannata lähteä leikkimään jollei oikeasti ole halukas ja valmis kantamaan vastuuta lapsesta ja olemaan hänestä aidosti kiinnostunut.

Enkä sano tätä siksi että olet nuori, sain esikoiseni alle 20:nä, vaan siksi että olen nähnyt monta "äitiä" joilla on ollut kovat puheet, mutta joilla ei sitten olekaan stamina riittänyt pienen lapsen tarpeisiin. On kurjaa kaikkien kannalta, jos äitiyttä kuvittelee joksikin nukkeleikiksi. Lapsella ei ole palautusoikeutta

 

[sar.nie]

Moikka. Minulla itselläni oli lähes samanlainen tilanne. Entinen mieheni jätti minut n. vuosi sitten kun kuuli raskaudesta. Nyt elän 2kk ikäisen lapsen kanssa kahdestaan ja arki on todella uuvuttavaa. Itse olen aborttia vastaan ja päätös lapsen suhteen oli selvä, enkä kadu sitä koskaan, vaikka välillä tuntuu että voimat ovat aivan lopussa. Toivon, että pidät lapsen, jos suinkin se on kohdallasi mahdollista. Voimia päätöksen tekoon!