eropeliksi meni sitten meitinkin eläminen :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja harmaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

harmaja

Vieras
myönnettävä on että hankaluuksia on ollut ja keskustelutaito ontuu mutta tähän asti on selvitty vaikka mistä. Nyt tuntuukin 'pelottavan tasaselta' hetkittäin kun mies ilmoitti muuttavasn vuodenvaihteen jälkeen pois kun ei pysty tässäkään elämään ilman henkistä itsemurhaa. Luottamus on miun puolelta mennyt, valehtelemistä ja salailua on ollut ihan liikaa.
Mutta miksi sitä silti toivoo että ehkä tämä tästä?
Onko se yhteinen parinkymmenen vuoden taival vai mikä? Olen aiemminkin kirjoitellut asiasta haaleena (ja kohta mustun tässäkin asiassa kunhan saan pään kasaan jotenkin) kun miestä kiinnostaa teinien seura.
On niin pettynyt ja petetty ja epäonnistunut olo :/
 
kiitos voimautuksista =)
äskeinen vastausviesti katos jonnekin, toivottavasti ihan avaruuteen eikä kenenkään ketjuun.
Lapset ei päälisin puolin tarkkailtuina ole sen kummempia, mut sehän ei sano mitään. Tarkotus olis että jäävät tähän miun kans ja iskä hommaa kävelymatkan päästä asunnon ja voivat olla sielläkin paljon. Jää nähtäväksi miten tää tästä etenee.
 

Yhteistyössä