Erosta selviäminen?

[':(]

Miten erosta selviää? Taitaa olla ero nykyisestä parisuhteesta käsillä. Olen vain kerran aiemmin eronnut pidempään seurusteltuani. Silloin purskahdin melkein itkuun pelkästä miehen näkemisestä ja toipumiseen meni vuosia. Tuolloin olin syvästi rakastunut itse ja mies jätti minut. Nykyisen kanssa ei ole hommat toimineet pitkään aikaan ja tuntuu, että pysyn tässä osittain siksi, koska pelkään niin paljon erosta selviämistä. Tiedän myös, että tulisin väistämättä törmäämään mieheen eron jälkeen vähän väliä vähintään iltamenoissa. Ei tule mitään, jos joka kerta pitää paeta jonnekin parkumaan.

 

[Auttavat puhelimet.]

Katsoppas puhelinluettelosta ""Auttavat puhelimet sivut"". Niiltä pitäisi löytyä puhelimia, joihinka voi soittaa ja päästä purkamaan pahimpia tuntemuksia.
En löytänyt puhelinluetteloani, joten en voi antaa numeroita. Voithan koittaa Googlen haulla >auttavat puhelimet< , josko sillä löytyisi.

Näytti löytyvän Googlen haulla >eroikriisi< runsaat 300 ""osumaa"", jossa eroa käsitellään jollain tavalla.
Sivulla 3 oli Tukiasema net keskustelupalstan sivut, joissa näytti olevan ehkäpä satoja kirjoituksia.

Toivotaan että näistä linkeistä ja vinkeistä on sinulle apua. Tsemppiä ja jaksamista!

 

[Minna]

Kyllä erosta selviää. Se on nähtävä uuden alkuna, ei pidä jäädä haikailemaan ja jossittelemaan menneitä.
Tällä kertaa erosi on varmaan helpompi, koska olet jo itse kypsynyt ja valmistautunut siihen tavallaan, eikö vain ?Sanoisin näin, vähän hassusti, että anna itsesi ""kyllästyä"" suhteeseen vielä vähän enemmän, niin olet henkisesti vielä valmiimpi eroon, pystyt tekemään päätöksen varmana siitä, että se on oikea. Silloin se ei sinua jälkeenpäin niin vaivaa, voit olla rauhallisin mielin, kun erokin tapahtuu rauhallisesti, eikä äkkiriuhtaisuna.

Sitä on tietenkin kiinni toisessa ihmisessä, vaikka ei niin hyvin menisikään, mutta jos jäät siihen, et anna itsellesi tilaisuutta löytää parempaa. Et kai halua elää jotain puolinaista elämää lopun elämääsi ja torjua samalla luotasi
paremman elämän mahdollisuuden ?
Se on vain niin, että kaikki ihmiset eivät ""sovi toisilleen"",
käy rohkeasti ratkaisuun päin, jos kerran siltä näyttää, että yhteistä tulevaisuutta ei ole.
Eihän maailmasi voi kaatua ihmiseen, josta et riittävästi välitä ?

 

[Ronja]

Hei,

minä erosin henkisesti väkivaltaisesta suhteesta ja olin erotessa aivan sekaisin ja lopen uupunut. pienen lapsen kanssa jäin yksin ja tuntui siltä ettei voimat riitä edes ruuan laittamiseen. Hain sitkeästi apua ja se otettiin todesta. Kävin lähes vuoden ajan 2 kertaa viikossa juttelemassa kriisityöntekijän kanssa ja yksikään kerta ei ollut turha. Oli ihanaa puhua vieraalle, jolla ei ollut ennakkokäsitystä minusta ja suhteestani. Tiesin myös, että ammattilaiselle voin kertoa ihan kaiken, eikä tarvi pelätä sitä kestääkö hän. SUOSITTELEN! Hae itsellesi ulkopuolinen tukihenkilö, tai osallistu eroseminaariin (kysy seurakunnasta), kävin senkin tuon vuoden keskustelujakson jälkeen ja tänä päivänä olen onnellinen ja elämä kantaa minua! USKO itseesi ja ota tukihenkilöksi joku muu kuin exäsi....

Kyllä siitä selviää... elämä on sellainen että aikakin parantaa. Kun vaan uskaltaa luottaa siihen. Tsemppiä!

 

[vielä elossa]

kyllä siitä selviää.Iso apu on, jos löytyy joku läheinen ystävä, joka jaksaa kuunnella, kun pahaolo yllättää.
Opettele myös erottamaan itsesääli ja ikävä toisistaan...kun tulee kurja/yksinäinen olo, ole myös silloin realisti ja muistele mitä se suhde, jota muka haikailet OIKEASTI oli ja ehkä huomaat ikävöiväsi jotain, mitä ei ole ollutkaan!
Jos kaameesti itkettää niin anna itsellesi lupa ja itke kunnolla silmät päästäsi...kummasti se helpottaa. Aika on myös hyvä lääke!