Erota vai eikö, kun rakkautta ei enää ole?

[v]

Tuli tosta yhdestä keskustelusta mieleen, että heillä on rakkautta, mutta silti riitoja. Mitäs kun meillä menee aika hyvin ja yhdessä on kiva perheenä tehdä kaikkea, mutta tunteet on viilentynyt. Tuntuu, että osuu ne laulunsanat " mä en rakasta sua enää, vaikka tahtoisin...". Ollaan yhdessä oltu n. 13-vuotta ja mun puolelta ei enää ole sitä oikeaa tunnetta, onko koskaan ollutkaan, mentiin yhteen nuorina. Mä esim. olisin tosi helpottunut jos ei tarvitsisi miehen kanssa enää ikinä noita makkarihommia harrastaa. Mies voisi olla poissa vaikka puolivuotta, enkä usko, että tulisi ikävä. Kotihommat pyöritän yksin jo nytkin. Hukataanko tässä vain toistemme aikaa? Mites lapset? Tätä olen nyt varmaan pari vuotta mielessäni pyöritellyt ja enemmän tosissaan ehkä n. 2 kuukautta.

 

[r u u s a]

Jaa-a.

Kolmetoista vuotta mekin yhdessä ja pian muutan erilleen.


Mieti, mieti, tarkkaan.

 

[Justagirl]

Voihan sitä yrittää, aluksi vaikka väkisin, saada sitä rakkauden tunnetta takaisin. Mutta jos ei halua nähdä sitä vaivaa, niin ei erokaan huono vaihtoehto ole.Itse sä parhaiten tiedät mitä olet valmis tekemään, kuinka paljon haluat panostaa, mikä tuntuu oikealta jne.

 

[vieras]

Mieti kumpi tuntuu pahemmalta olla yhdessä vai olla erikseen. Sanoit tuossa jo että jos miehesi olisi poissa vaikkapa puoli vuotta, et uskoisi ikävoiväsi.... mielestäni olet jo ajautunut erille ja ero on vain ajan kysymys. Itsehän sen kuitenkin parhaiten tiedät.
Minusta vain se että tunne on kadonnut ei kuitenkaan ole syy eroon, se kylläkin jos toinen on muuttunut samantekeväksi.

 

[Kokemusta on]

Asumisero!!!!!!!!!!!! Suosittelen. Saatte selvittää ajatuksenne rauhassa.

 

[haaveilija]

Mihin alkaen alunperin ihastuit miehessäsi? Mieti niitä ihania asioita hänessä?

 

[kotiäippä]

Me ollaan myös oltu yhdessä n. 13 vuotta. Kriisejä ollut ja moneen kertaa olen minäkin harkinnut pois muuttamista.
Meidänkään suhde ei ikinä ole ollut sellainen elämää suurempaa rakkautta, mutta minä olen huomannut että olen oppinut rakastamaan. Tällä hetkellä en voisi edes harkita eroamista.
Ne menee tunteetkin kausittain, toisinaan ottaa todella päähän kaikki mitä toinen sanoo ja tekee ja toisinaa huomaa että juuri niistä piirteistä pidän.

Olen kavereilleni sanonutkin että jos mieheni olisi yhtään helpompi tapaus olisin jo eronnut. Minä tarvitsen taistelutoverin.

 

[Chick]

Mä olen sen luonteinen, että tarviin sen tietyn tunteen. En varmasti jäisi parisuhteeseen jos tuntuisi, ettei miehen kanssa ole muuta yhteistä kuin lapset ja lainat. Mutta jos huomaisin, että alkaisi tuntua "huonolta" parisuhteessa, koittaisin ensin selvittää mistä tuo tunne johtuu ja varmasti yrittäisin elvyttää rakkautta/romantiikkaa/kipinää. Puhuisin miehelle heti avoimesti tunteistani.

Mutta jos todella ajattelet, että et haluaisi miehen kanssa samaan sänkyyn enää, tai et kaipaisi puolen vuoden eron aikana, kuulostaa tuo jo aika "lopulta". Suosittelisin kuitenkin puhumaan miehelle tunteistasi...ehkä jotain olisi kuitenkin vielä tehtävissä.

 

[oho]

Jaa-a.

Kolmetoista vuotta mekin yhdessä ja pian muutan erilleen.


Mieti, mieti, tarkkaan.

täh? Tekin erootte...jotenkin kuvitellu että ootte täydellinen pari...siis vaan näiden rivien perusteella...

 

[millamaaginen]

yks pikku juttu, RAKKAUS EI KOSKAAN KATOA. eikö pappi näitä sanoja teille sanonu?

 

[TheUnforgiven]

Jaa-a.

Kolmetoista vuotta mekin yhdessä ja pian muutan erilleen.


Mieti, mieti, tarkkaan.

täh? Tekin erootte...jotenkin kuvitellu että ootte täydellinen pari...siis vaan näiden rivien perusteella...

no mutta näähän on vaan rivejä..ei kaikki ole täällä sitä miltä näyttää.. :|