Esikoinen, vahingonlaukaus, parisuhdelukko vaiko rakkauden hedelmä?

Yllättävän usein saa kuullakseen että esikoinen olisi ollut vahinko, tai yleensä sanamuoto on sen suuntainen että "tavallaan vahinko". Miten esikoisen pyöräyttämisen perusteet mielestänne jakautuvat?

Mielestäni nykyaikana vahinko ei ole lainkaan mahdollinen, kun tämän kyseisen vahingon voi nollata useammallakin tavalla "vahingon" tapahtumisen jälkeen. Oma käsitykseni on että 3% esikoisista ovat rakkauden hedelmiä (kummatkin luulivat haluavansa esikoisen) ja loput 97% ovat parisuhdelukkoja (vaikka yleenä toinen kumppaneista onkin siinä käsityksessä että kyseessä olisi ollut vahinko).

 

Me kuulutaan ehdottomasti tuohon 3 %:n.

 

Me kuulutaan ehdottomasti tuohon 3 %:n.

Höpsistä. Teille on haikara tuonut vauvat!

 

Mutta se haikara ei tuonut lapsia pyytämättä, vaan me pyydettiin, joten katson meidän kuuluvan tuohon 3 %:n. Eikä tuossa alkuperäisessä kysymyksessä ollut tuota haikara vaihtoehtoa. Vähän kyllä ihmettelin miksi se sieltä puuttui.

 

Ystäväpiirissäni moni lapsi on saanut alkunsa sillä periaatteella, että nainen ei halua käyttää e-pillereitä (aiheuttavat monella haluttomuutta, aknea yms), joten on siirrytty joko kondomiin tai ns. varmoihin päiviin. Niissä ehkäisymuodoissa vakiintuneessa suhteessa vauvan tulo ei ole katastrofi, vaikkei vauvaa olekaan vielä "pistetty tilaukseen".

Meillä vauvat ovat olleet harkittuja tapauksia, vaikka raskaudet ovatkin saaneet alkunsa nopeasti ilman kuukausien yrittämisiä.

 

vakiintuneessa suhteessa vauvan tulo ei ole katastrofi, vaikkei vauvaa olekaan vielä "pistetty tilaukseen".

Eihän vauvat koskaan katastrofeja ole mutta eikö se olisi kaikille paras tilanne että lapsia hankitaan vakaan yhteisen harkinnan jälkeen, yhdessä siitä päättäen?

on siirrytty joko kondomiin tai ns. varmoihin päiviin.

Onko todellakin vielä heitä jotka varmoihin päiviin luottavat?

Tietääkseni kondoomit ovat sen verran luotettavia että vain aniharvalla on tuttavapiirissään edes yksi vauva ko ehkäisyvälineen viallisuuden/toimimattomuuden vuoksi.

 

Ei kannattaisi Jussinkaan ihan sokeasti luottaa ehkäisykeinoihin, jos lastensaanti noin pelottaa. Oma iltatähtemme on syntynyt ns. ropeli päässä, eli kierukka petti. Tiedossani on näitä useampiakin. Paras juttu on, se kun eräälle tutulle syntyin viides lapsi ropeli päässä, sitten narut vaimolta poikki ja sen jälkeen syntyi vielä kuudes lapsi. Vanhemmilla oli naurussa pitelemistä. Ihan hymyssä suin toki ottivat annetut lapset vastaan.

 

Ei kannattaisi Jussinkaan ihan sokeasti luottaa ehkäisykeinoihin,

En luota niihin sokeasti, luotan tieteellisin menetelmin saatuihin tutkimustuloksiin.

jos lastensaanti noin pelottaa.

Kyse ei ole pelosta. Vaan siitä haluanko lapsen vai enkö halua lasta.

Tuntisin itseni perinpohjin petetyksi jos minulle putkahtaisi lapsi täysin vastoin sitä mitä asiasta selkeästi sovittiin ja vastoin sitä miten asia varmistettiin kun peuhamaan oltiin ryhtymässä.

Niissä äärimmäisen harvoissa tapauksissa joissa nykyaikainen ehkäisymenetelmä todella pettää asia voidaan useammallakin tavalla saattaa vielä siihen tilaan kuin mitä siitä oli yhteisesti sovittu.

Näissä tapauksissahan lapsi olisi aina on ei toivottu, eikä se ole hyvä ratkaisu kenellekään.

Monet miehet kuitenkin jostain syystä tyytyvät tarinoihin ehkäisymenetelmän toimimattomuudesta. Ainakin yrittävät tyytyä, noin 2 ... 3 vuotta.

Yritin kysyä avausviestissäni mielipiteitä siitä kuinka usein ei toivottu esikoinen todella on ehkäisymenetelmän pettämisestä johtuva ja kuinka usein kyseessä on muunlainen pettäminen.

 

Jaa a. Tapahtunut tilanne on tapahtunut, ei sitä enää niin helposti voida kelata taaksepäin. Ja todella ehkäisykeinot eivät todellakaan ole 100% varmoja. Pillereidenkin varmuus, pilkulleenkin ohjeita noudatten on jotain 98% luokkaa. No tuolla tavalla 2 sadasta ehkäisy pettää.

Ja eikös kuningaskuluttaja tai muu vastaava vertaillut kondomejakin, hirmuisia eroja oli merkeissä, joku merkki oli todella toimimaton. Itse olen tyytyväinen, että luonto järjestää yllätyksiä. Saisi tulla taas yllätys, muuten meille ei taida enempää tulla lapsia. Miehellä ei ole mitään lapsia vastaan, eikä itselläkään. Mutta kun on mukamas aina "huono" ajankohta niin ei tule tietoisesti ryhdyttyä. Siksi odotan että yllätystä, niin ei tarvitse miettiä ajankohtia. Kotsuthan ei ole 100% varma, kuten miehen kanssa tiedämme entuudestaan.

 

Niin, yllätyslahjoistshan naiset aina pitävät.

 

Suurin osa lapsista on vahinkoja. Naiset tekee tahallaan ja itsekyyksissään lapsen. Miehet ei halua lapsia, nyhvelöt tekee painostuksen alaisina lapsen, koska ovat niin raukkoja etteivät pysty sanomaan ei. Erään pariskunnan mies kertoi,että vaimo kerjäsi lasta, eikä hän enää jaksanut kuunnella sitä jankkaamista niin hankkivat sitten lapsen. Toisen pariskunnan vaimo sanoi miehelleen, että jos minä saan lapsen niin sinä saat uuden auton. Ja niin molemmat sai mitä halusi. Kummassakaan edellämainitussa tapauksessa, miehet ei halunneet lasta, mutta kun olivat pelkkiä runkkuja niin vaimon painostuksesta tekivät ne.

Pillereiden "unohtaminen" on suurimalle osalle suomalaisista naisista se ainut mahdollisuus saada mies ja lapsi. Naiset on niin saatanan itsekkäitä, että hommaavat äpärän vaikka tietävät, että mies ei välitä heistä kummastakaan ja tietävät, että vähän ajan kuluttua ovat erillään. Miehet on naisten kanssa vain sen vuoksi, että on joku jota panna. Käyvät vieraissa kyllä koko ajan, mutta kotona on sitten se ns. varmasaanti. Ei miehet naisilla muuten tee yhtään mitään, pelkästä reiästä he perustaa, ei muusta.

 

Olipa karua tekstiä Saritalta. Taisi olla miehen kirjoittamaa tekstiä. Omakohtaisesti koettuna moni mies on naisen kanssa RAKKAUDESTA. Toki siinä sivussa saa sitten sitä "reikääkin", mutta saahan nainenkin silloin samalla tyydytystä!!!

Jos mies ei halua lasta, laittakoon putket poikki. Minusta myös miehen tulee ottaa vastuuta ehkäisystä, eikä jättää sitä naisen hoidettavaksi. Voihan mies käyttää aina kondomia. Kun opettelee sietämään kondomia, niin siitä tulee itsestäänselvyys eikä mikään taakka.

Jos mies ei kerta kaikkiaan halua lasta, niin kyllä tosimiehillä on niin paljon munaa ja selkärankaa, että ilmoittavat suoraan naiselle, että turha kärttää, täältä ei tipu. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu kuitenkin sellainen ikuinen valittaminen eli lastenhoidostakaan ei saa sanoa, miten kivaa on olla lapsen kanssa, vaan pitää vain voivotella, miten rankkaa kaikki on ja ylipäätään puhua vain niistä negatiivisista asioista.

Maapallon liikakansoittumisen kannaltahan olisi ihan hyvä, että seuraavat 20 vuotta kukaan ei tekisi lapsia. Luulenpa vain, että moni mieskin kuitenkin tykkää tulla isäksi ja pitää siitä, että geenit jatkavat elämäänsä omassa jälkeläisessä.

Omassa parisuhteessani käytettiin kondomia. Päätettiin, että jossakin vaiheessa hankitaan lapsia, muttei päätetty mitään tarkkaa päivää tai vuotta. Ajateltiin, että nautitaan nyt elämästä ja säästetään vähän rahaa kasaan sitä vauva-aikaa varten. Meillä kondomi ei pettänyt kertaakaan vahingossa, kun sitä käytettiin muutaman vuoden ajan. Sitten päätettiin yrittää raskautta, jätettiin kumit pois ja esikoinen sai aika pian alkunsa. Ei se miehelle ollut millään tavalla epäselvää, että mikä on homman nimi. Heti synnytyksen jälkeen ekaa kertaa seksiä kokeiltaessa kondomit taas käyttöön eikä mitään luottamista imetyksen ehkäisytehoon. Kunhan vähän aikaa menee eteenpäin, yritetään sitten sitä toista lasta. Sitä ennen "reenaillaan" tekniikkaa kumihuppu päässä...

 

"Naiset tekee tahallaan ja itsekyyksissään lapsen ... Miehet ei halua lapsia."

Johan on tekstiä. Eläkää miehet sitten selibaatissa, jos ette halua lapsia, tai hankkikaa itsellenne sterilisaatio. Ehkäisy ei pidä jättää yksin naiselle. On aivan luonnollista, että sukupuoliyhdynnästä syntyy lapsia. Vielä luonnollisempaa on, että nainen haluaa lapsia. Entä mies, onko hän jotenkin degeneroitunut, koska ei pysty kantamaan vastuutaan siittämistään?

 

"Jos mies ei halua lasta, laittakoon putket poikki. Minusta myös miehen tulee ottaa vastuuta ehkäisystä, eikä jättää sitä naisen hoidettavaksi. Voihan mies käyttää aina kondomia. Kun opettelee sietämään kondomia, niin siitä tulee itsestäänselvyys eikä mikään taakka."

Allekirjoitan tämän.

[tuplaviesti poistettu]

 

Suurin osa lapsista on vahinkoja. Naiset tekee tahallaan ja itsekyyksissään lapsen.

Noin kärjekkäästi en sitä kuvailisi mutta mielestäni hyvin moni nainen kyllä järjestää ko pikku "vahingon", syitä/perusteita/verukkeita/tekosyitä on useita; hän tuntee suurta rakkautta miestään kohtaan, haluaa kovasti lasta mutta mies ei juuri tuolloin halua, haluaa/yrittää varmistaa parisuhteen jatkumisen, kuvittelee että lapsen saaminen sattaisi elävöitää tai syväntää suhdetta, jne, etc.

Miehet ei halua lapsia

Varmasti haluavat, eivät tietänkään aivan kaikki eivätkä alinomaan. Minulle lapsen saaminen ei ole itseisarvo eikä halu sellaisenaan. Se halu kumpuaa siitä miten/millaiseksi koen parisuhteeni ja siis kumppanini ja kuinka sen kaiken perustella hahmotan tulevaisuutemme.

Miehet on naisten kanssa vain sen vuoksi, että on joku jota panna.

Parisuhteessa ei kenenkään tarvitse pelkän peuhaamisen takia olla. Eikä sellainen parisuhde toimi/kestä jossa ei mitään muuta sisältöä ole.

 

Meidän kaikki kolme lastamme ovat tarkoituksella ja yhteistuumin aikaan saatuja. Mieheni mielestä hänen elämänsä olisi tarkoituksetonta, ellei siinä minun lisäkseni olisi lapsia. Minä yhdyn täysin hänen mielipiteeseensä omalta osaltani. Lapset eivät ole koskaan ole olleet pois meidän rakkaudestamme vaan päinvastoin siitä syntyneet ja sitä vahvistaneet.

 

Meidän kaikki kolme lastamme ovat tarkoituksella ja yhteistuumin aikaan saatuja.

Se on hyvä, siis ainoa oikea tapa toimia tässä asiassa.

Mieheni mielestä hänen elämänsä olisi tarkoituksetonta, ellei siinä minun lisäkseni olisi lapsia. Minä yhdyn täysin hänen mielipiteeseensä omalta osaltani.

On paljon ihmisiä joiden elämäntarkoitus ja sisältö todella ovat lapset ja on heitäkin jotka niin luulevat, kumpikin laji sitten elämänsä siihen pyhittävät. Minä en koe niin, mielestäni sellainen elämä pyörii erittäin pienessä ympyrässä. Tämä lähtee sellaisesta yleisemmästä ajatuksesta että pyhittääpä elämänsä minkä tahansa yksittäisen aiheen/kohteen palvomiseen niin sellainen elämä on kamalan köyhää ja kuivaa.

Lapset eivät ole koskaan ole olleet pois meidän rakkaudestamme vaan päinvastoin siitä syntyneet

Niin juuri tulee olla. Lapset ovat lapsia, elämän triviaa, jos eivät sokeria niin ainakin suolaa, mutta eivät he saa vanhempiensa välistä rakkautta heikentää.

ja sitä vahvistaneet.

Tämä ajatusmalli on täysin arvojeni vastainen, se on mielestäni lapsellinen, kehittymättömän ajatus. Sellainen "rakkaus" jonka vahvistamiseen tarvitaan lapsi(a) tai jota lapsen/lasten saaminen voi vahvistaa on harhaa, kyseessä ei todellisuudessa ole rakkaus vaan jokin muu tunne/tarve/halu. Siis, rakastan sinua nyt niin paljon enemmän kun olemme pullauttaneet tuon esikoisemme. Tuntuuko oikealta? Entäpä: Nyt kun olemme pullauttaneet tuon kuopuksen niin rakastan sinua niin paljon enemmän kuin miten rakastin silloin esikoisemme jälkeen. Jne.

 

On paljon ihmisiä joiden elämäntarkoitus ja sisältö todella ovat lapset ja on heitäkin jotka niin luulevat, kumpikin laji sitten elämänsä siihen pyhittävät. Minä en koe niin, mielestäni sellainen elämä pyörii erittäin pienessä ympyrässä. Tämä lähtee sellaisesta yleisemmästä ajatuksesta että pyhittääpä elämänsä minkä tahansa yksittäisen aiheen/kohteen palvomiseen niin sellainen elämä on kamalan köyhää ja kuivaa.

Et ihan ymmärtänyt tai osannut tulkita kirjoittamaani. Se, että elämä olisi tarkoituksetonta ilman lapsia ei tarkoita, että elämä pyörii vain lasten varassa. Lapset ovat yksi merkittävä osa elämäämme, joka on ollut erittäin sisältörikasta ja vaihtelevaa. Lapsissa on tulevaisuus. Siis meidän mielestämme. Heitä ei ole palvottu vaan kasvatettu osana perhettä. Lapset eivät rajaa pois elämästä sisältö- eikä muutakaan rikkautta.

Tämä ajatusmalli on täysin arvojeni vastainen, se on mielestäni lapsellinen, kehittymättömän ajatus. Sellainen "rakkaus" jonka vahvistamiseen tarvitaan lapsi(a) tai jota lapsen/lasten saaminen voi vahvistaa on harhaa, kyseessä ei todellisuudessa ole rakkaus vaan jokin muu tunne/tarve/halu. Siis, rakastan sinua nyt niin paljon enemmän kun olemme pullauttaneet tuon esikoisemme. Tuntuuko oikealta? Entäpä: Nyt kun olemme pullauttaneet tuon kuopuksen niin rakastan sinua niin paljon enemmän kuin miten rakastin silloin esikoisemme jälkeen. Jne.

En missään vaiheessa sanonut, että olisismme lapsia tarvinneet vahvistamaan rakkauttamme. Niin vain tapahtui. Eikä se myöskään tarkoita sitä, että rakkauden määrää mitataan ennen ja jälkeen lapsia. Tätä on vaikea selittää, etenkään ihmiselle, joka ei mahdollisesti sitä itse ole kokenut. Se rakkaus kun ei lukuisten avioliittovuosien jälkeen missään tapauksessa ole alkuhuumaa ja ruusunpunaisten lasien läpi katselemista. Se on voimakasta yhteenkuuluvaisuutta, samanhenkisyyttä ja ystävyyttä niin avioparina kuin perheenä, johon lapset kuuluvat. Harhaa on se, jos kuvittelee, että rakastuminen tunteena jatkuu läpi elämän ja ellei jatku, ei se rakkautta ollutkaan. Tämä, jos mikä, on kehittymättömän ihmisen lapsellinen ajatus.

Lasten saaminen ja heidän kasvattamisensa yhteiskuntakelpoiseksi nimenomaan kehittää ja kasvattaa ihmisenä. Aikuisella ei ole varaa olla lapsellinen tai kehittymätön, jos aikoo perheensä kunnialla hoitaa. Ikävä kyllä nykyään sellaisiakin aikuisia löytyy, mutta niinpä se näkyy sitten erilaisissa tilastoissakin...

 

Ei sitten näköjään ihan onnistunut nuo lainaukset, meni kaikki siniseksi, sorry.

 

En missään vaiheessa sanonut, että olisismme lapsia tarvinneet vahvistamaan rakkauttamme. Niin vain tapahtui. Eikä se myöskään tarkoita sitä, että rakkauden määrää mitataan ennen ja jälkeen lapsia.

Kerroit aiemmin että lapset ovat vahvistaneet rakkauttanne (siis, sinun ja kumppanisi välistä rakkautta). Ja nyt kerrot että tämä kävi ilmi vasta posts factum, tapahtuneen jälkeen. Eli rakkautenne oli heikolla tolalla ennen kersojen pullauttamista. Se on mielestäni täysin väärä tilanne pullauttaa kersoja.

Llähtökohtaisesti en näe mitään järkeävää/ymmärrettävää syy-seuraus yhteyttä lasten hankkimisen ja rakkauden määrän/tason välillä. Mielestäni on niin päin että lapsia tulisi hankkia ainoastaan kun/jos parisuhde on erittäin hyvällä tolalla. Ja kun se sellaisella tolalla on niin sitä ei mikään maailamssa voi siitä enää vahvistaa.

Tätä on vaikea selittää, etenkään ihmiselle, joka ei mahdollisesti sitä itse ole kokenut.

Viittatko rakkauden kokemiseen vai lasten saamisen kokemiseen?

Se rakkaus kun ei lukuisten avioliittovuosien jälkeen missään tapauksessa ole alkuhuumaa ja ruusunpunaisten lasien läpi katselemista. Se on voimakasta yhteenkuuluvaisuutta, samanhenkisyyttä ja ystävyyttä niin avioparina kuin perheenä, johon lapset kuuluvat.

Saattaa olla että en vieläkään aivan tarkalleen tiedä mitä rakkaus on. Mutta sen kyllä tiedän mitä yhteenkuuluvaisuus, samanhenkisyys ja ystävyys on. En voi muuta kuin esittää osaaottoni puolestaisi. Kaikki ruskeat läjät eivät ole suklaakakkua.[/quote]

Harhaa on se, jos kuvittelee, että rakastuminen tunteena jatkuu läpi elämän ja ellei jatku, ei se rakkautta ollutkaan.

Tiedän että rakkaus, rakkauden tunne, voi jatkua ainakin yli 15 vuotta siten että se koko ajan kasvaa, aivan riippumatta siitä pullautetaanko kersoja tai hankitaanko uusia autoja. Se voi kyllä päättyä, laantua, lakata, haihtua, tiedän senkin, mutta ei koskaan nollaa sitä mitä on koettu.

Lasten saaminen ja heidän kasvattamisensa yhteiskuntakelpoiseksi nimenomaan kehittää ja kasvattaa ihmisenä.

Saattaa olla. Mutta ken lasten saamista rakkauden polttoaineena pitää ei ymmärrä mitään ihmisyydestä.

 

Kerroit aiemmin että lapset ovat vahvistaneet rakkauttanne (siis, sinun ja kumppanisi välistä rakkautta). Ja nyt kerrot että tämä kävi ilmi vasta posts factum, tapahtuneen jälkeen. Eli rakkautenne oli heikolla tolalla ennen kersojen pullauttamista. Se on mielestäni täysin väärä tilanne pullauttaa kersoja.

Llähtökohtaisesti en näe mitään järkeävää/ymmärrettävää syy-seuraus yhteyttä lasten hankkimisen ja rakkauden määrän/tason välillä. Mielestäni on niin päin että lapsia tulisi hankkia ainoastaan kun/jos parisuhde on erittäin hyvällä tolalla. Ja kun se sellaisella tolalla on niin sitä ei mikään maailamssa voi siitä enää vahvistaa.

Viittatko rakkauden kokemiseen vai lasten saamisen kokemiseen?

Saattaa olla että en vieläkään aivan tarkalleen tiedä mitä rakkaus on. Mutta sen kyllä tiedän mitä yhteenkuuluvaisuus, samanhenkisyys ja ystävyys on. En voi muuta kuin esittää osaaottoni puolestaisi. Kaikki ruskeat läjät eivät ole suklaakakkua.


Tiedän että rakkaus, rakkauden tunne, voi jatkua ainakin yli 15 vuotta siten että se koko ajan kasvaa, aivan riippumatta siitä pullautetaanko kersoja tai hankitaanko uusia autoja. Se voi kyllä päättyä, laantua, lakata, haihtua, tiedän senkin, mutta ei koskaan nollaa sitä mitä on koettu.

Saattaa olla. Mutta ken lasten saamista rakkauden polttoaineena pitää ei ymmärrä mitään ihmisyydestä.

Voi jussi hyvä, sinä et nyt ollenkaan ymmärrä enkä osaa rautalangasta vääntää... Meidän rakkautemme ei ole koskaan ollut heikolla tolalla. Sinunko mielestäsi vahvaa rakkautta ei voi enää vahvistaa? Missä kohtaa kulkee raja ja miten sen voi tietää, että tämän vahvemmaksi ei enää tule rakkaus tai mikä tahansa? Ei ehkä tieten tahtoen vahvisteta tai tuhota rakkautta, mutta erilaiset tapahtumat ihmisen elämässä muuttavat rakkautta tai ylipäätään ihmisten suhdetta.

Minä en ymmärrä ollenkaan, mistä syystä sinä esität osanottosi minulle? Minulle, joka tunnen olevani maailman onnellisin ihminen? Minullahan on kaikki juuri niin hyvin kuin toivoa saattaa. Onnellinen, tasapainoinen vaan ei tasapaksu avioliitto, ihana perhe, riittävästi maallista hyvää, mielenkiintoinen elämä. Mitä sinun mielestäsi minulta puuttuu? Olen rakastanut miestäni 32 vuotta ja hänen puheistaan ja teoistaan päätelleen hän on tuntenut samoin minua kohtaan.

Sinä taidat olla vielä kovin nuori ja idealisti? Äläkä ymmärrä minua väärin, ei kaikkien ole pakko hankkia lapsia, ei todellakaan. Meille se on ollut yksi elämän monista kohokohdista ja elämämme ilman lapsia olisi ollut paljoa vailla. Jos sinulla ei ole lapsia, on sinun vaikea verrata kahden ihmisen suhdetta ilman lapsia ja lasten kanssa.

 

Niin kyllä se elämä olisi aika köyhäksi jäänyt ilman lapsia ja lapsenlapsia.

 

Tuntisin itseni perinpohjin petetyksi jos minulle putkahtaisi lapsi täysin vastoin sitä mitä asiasta selkeästi sovittiin
Niissä äärimmäisen harvoissa tapauksissa joissa nykyaikainen ehkäisymenetelmä todella pettää asia voidaan useammallakin tavalla saattaa vielä siihen tilaan kuin mitä siitä oli yhteisesti sovittu.

Eivät lapsen synny sopimalla. Toivottavasti en ikinä törmää kaltaisiisi miehiin. Ihan kuin lapsi olisi jonkin ohjelmoinnin tuote. Varmaan haluaisit etukäteen säätää sen kaikki ominaisuudet ja tulevaisuudenkin. Herran pieksut, mikä ajattelutapa.

Ja sitten, jos naiskumppanisi tulisi raskaaksi kaikesta huolimatta, sinä olisit hankkimassa katumuspillereitä, ja jos ne eivät alkiota toisi ulos, haluaisit naisen tekevän vielä abortin. Sitähän tekstisi tarkoittaa!

Vastuutonta.

 

Jussin asenne on aika munaton. Jos mies kerran antautuun naisen kanssa seksisuhteeseen, niin pitäisi olla itsetään selvää, että mahdolliset seuraamukset lasten suhteen myös kannettaan. Luonto on sen verran arvaamaton, ettei 100% varmuutta ole koskaan. Jos taas on niin munaton, ettei pysty seisomaan tekojensa takana, niin on parempi vetää käteen tai kääntyä homoksi.

 

Eihän vauvat koskaan katastrofeja ole

Kyllä ne mulle olisi, kun en halua lapsia lainkaan, siksi olenkin steriloitu. Lisäksi käytetään toista ehkäisyä, vaikka ollaan vakituisessa, pitkäaikaisessa suhteessa.
Omassa lähipiirissä en tiedä yhtään "tahallista vahinkoa" naisten tehneen, mutta toisen käden kautta olen sellaisista kuullut. Tietenkään toisen käden tiedot ei ole aina luotettavimmasta päästä, mutta on kaikenmaailman akkain palstoillakin aiheesta silloin tällöin keskusteluja, ja osa naisista kannustaa epäröivän miehen kumppania jättämään vaan kylmästi pillerit pois, "kyllä se mies sitten omaa lastaan rakastaa". Kumma kyllä, eroja tapahtuu vauvan tulon jälkeen keskimääräistä useammin niillekin, joille lapsi oli suunniteltu...