Eskarit ja kiusaaminen

[Anonyymisti :(]

Eskari ikäinen poikani on ollut kiusattuna syksystä asti..Ns. kiusaajat ovat hänen ystäviään mutta hän on se ryhmän heikoin eli se jonka kamu ollaan silloin kun sopii..
Syksy oli sitä että käytiin käsiksi ja puhuttiin todella rumia otin asiaan kantaa soitin johtajalle keskustelin eskariopen kanssa ja jne..Asia otettiin vanhempainillassa esiin ja jne..sama touhu jatkuu ei niin fyysisenä mutta henkisenä..Juuri äsken kuulin pojalta miten toiset piirtävät hänelle isonmahan ja nauravat hän oli puheittensa mukaan sanonut pk:n tädille joka oli kysynyt pojaltani että sattuuko sinuun? Kun ei satu ei ole kiusaamista?!? Siis wtf? Onko muilla vastaavista kokemusta ja onko tässä tilanteessa muita vaihtoehtoja kuin pk:n vaihtaminen?

 

[:O]

VOI EI!

Tuo on kurjaa ja kamalaa ja inhottavaa. Meillä on myös tänä syksynä käyty samanlaista keskustelua saman ikäisen pojan osalla. Meillä ONNEKSI sekä eskariope (koulussa) että iltapäivähoidon henkilökunta (kaikki nämä pojat samassa paikassa hoidossa) ovat ottaneet asian tosissaan. Asiaan on puututtu ja poikien keskinäistä olemista on seurattu "suurennuslasilla" ja kaikkeen vähänkin kiusaamiseen liittyvään on heti puututtu!

Ota asia puheeksi siellä eskarissa ja kohtalaisen jämäkkään mutta asialliseen sävyyn. Ilmoitat heille, että mikäli muutosta ei tule otat yhteyttä sivistystoimeen heidän esimiehiinsä.

Älä ensimmäisenä lähde muuttamaan oman poikasi eskaripaikkaa taikka luokkaa/koulua. Se antaa pojalle väärän viestin "hänen vikansa ja hän joutaa pois" vaikka et sitä tietenkään tarkoita. -Siihen tunteeseen ei sitten äidin vakuuttelut välttämättä auta...

Tsemppiä teille ja pojallesi! Mukavaa joululomaa, tulee tarpeeseen.

 

[järki käteen]

Sanoisin että tuo on ainoastaan siellä etelässä ongelma, vanhemmat ja koko kulttuuri alkaa menemään sihen että ollaan vaan ja mitä enemmän voi sortaa toista sitä menestyvämpi on, jos täällä jyväskylän pohjoispuolella reilusti tapahtuisi kiusaamista lastani kohtaan menisin kiusaajan kotiin ja sanoisin vanhemmille, jos seuraavina päivinä jatkuisi kiusaaminen antaisin selkään sille kiusaajalle.

 

["no niin"]

Sanoisin että tuo on ainoastaan siellä etelässä ongelma, vanhemmat ja koko kulttuuri alkaa menemään sihen että ollaan vaan ja mitä enemmän voi sortaa toista sitä menestyvämpi on, jos täällä jyväskylän pohjoispuolella reilusti tapahtuisi kiusaamista lastani kohtaan menisin kiusaajan kotiin ja sanoisin vanhemmille, jos seuraavina päivinä jatkuisi kiusaaminen antaisin selkään sille kiusaajalle.

sinähän se rakentavasti lähtisitkin tätä ongelmaa ratkaisemaan. Onnea vaan valitsemallesi tielle. Ja kuka sanoi että ollaan etelästä? Hyvinkin samalla korkeudella ollaan jos Jyväskylään viittaat...

 

[Anatolia]

jos täällä jyväskylän pohjoispuolella reilusti tapahtuisi kiusaamista lastani kohtaan menisin kiusaajan kotiin ja sanoisin vanhemmille, jos seuraavina päivinä jatkuisi kiusaaminen antaisin selkään sille kiusaajalle.

Vau, sepä vasta hieno ratkaisu olisikin, kuusivuotiaan kimppuun käyminen....

Ap:n tilanteessa puhuisin ehdottomasti eskarin aikuisille asioista, samalla pyrkisin vahvistamaan lastani henkisesti, siis siten ettei hän pahoittaisi mieltään liian helposti, oppisi pitämään puoliaan (ei nyrkein, ellei häntä hakata, vaan sanoin), ja suhtautumaan huumorilla tiettyihin asioihin jotka hän ehkä nyt kokee kiusaamisena (esim. ison mahan piirtäminen, mikä ei kuulosta minusta kovinkaan pahalta). Kiusaamista kun tulee olemaan elämässä varmaan aina ja kaikkialla, mutta kun kiusaaja ei saa vastakaikua niin pian hän lopettaa kiusaamisen.

 

[koulukiusattu]

Tärkeintä mielestäni on että nyt tuet lastasi ja teet hänelle selväksi että tapahtui mitä tahansa, olet hänen tukena!
Minä olen koulukiusattu joka kesti toisen luokan alusta kuudennen luokan loppuun asti ja vaikka vanhempani koitti rehtorille ja kiusaajien vanhemmille puhua, kiusaaminen jatkui. Kotona en itse pystynyt puhumaan ja isäkin sanoi aina vaa että ei muutaku rupeat puolustaa ittees että kyllähän ne kiusaa ku itket! Ja vielä (25v) ajattelen usein asioita ja rupeaa ahdistaa.
Tämän sanon vain siksi jotta kuulet kuinka voi huonolla tuurilla käydä. Eli ei muuta ko olet kovana ja puhut eskarin pomolle ja sanot miten asiat on! Minun kiusaajat olivat minun kavereitani jotka vaa huomasivat että tuota ku vähän ärsyttää, rupee se itkee ja tilanne paisui paisumistaan kun kukaan ei puuttunut.
Mutta enne kaikkea ole lapsesi tukena!!!
Voimia ja jaksamisia sinne, toivottavasti tilanne ratkeaa nopeasti ja hyvin

 

[noihnnn]

Kysyt kiusaavien lasten vanhemmilta, että puuttuvatko he kiusaamiseen vai täytyykö sinun kunnolla puuttua siihen. Fiksut vanhemmat siinä tilanteessa puuttuu itse ja kunnolla puhuttelee lapsiaan.