Toggle sidebar

Etäinen kummi-kummilapsi suhde..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kurja kummi :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
K

kurja kummi :(

Vieras
Jos suhteesi kummilapseen on etäinen ni mikä on syynä tuohon etäisyyteen?
Podetko siitä huonoa omatuntoa vai annatko asian vain olla?

Minulla on pian 4v. kummilapsi, ja suhteemme on melko etäinen vaikka välimatkaa meillä ei ole kuin 30km. Harmittaa. Syynä tähän on se että mua yksinkertaisesti ällöttää mennä heille kun on niin likaista :(
Oma lapseni on 1,5v ja tuona aikana jollain lapsi alkoi liikkumaan-oppi kävelemään toivoin vain ettei meitä kutsuta kylään kun en todellakaan olis laittanu lasta siellä lattialle eikä viihtynyt sylissä..
En kovin mielelläni kutsu heitä meillekkään koska kyläilyn jälkeen on täysi kaaos kun katras pomppii keksien kanssa sohvalla ja kaivaa kaikki paikat.

Myöskin se rajoittaa osaltaan näkemistä kun en saa miestä mukaan heille kylään kun häntäkin ällöttää sotku. Yksin ei tule lähdettyä.

Siispä tapaamisemme on rajoittunut lähinnä puistoon ja muutamiin retkikohteisiin kesällä. Kummilapsen äidin kanssa pidämme yhteyttä teksiviestein.

Sori purkautuminen, tuli taas jostain kurja fiilis tästä.. :/
 
Mua harmittaa kun vanhemman lapsen kummit (pariskunta) näkee lasta vaan synttäreinä. Välimatkaa 5 km. He ei ikinä tule meille vaikka kutsutaan. Eikä minnekään muuallekaan meidän kanssa. Eikä meillä edes ole likaista. Miehet kyllä näkee toisiaan useammin, mutta perheinä ei nähdä kun sen 1 krt vuodessa.
 
Meillä se syynä, että kummilapsen äiti ei koskaan lähetä lapsen kuvia, ei tuo lasta kylään, ei pidä yhteyttä kuin syntymäpäivänä :/ Kävin siellä aiemmin, mutta ei jaksa väkisin, kun toista (siis ei vielä lasta, koska niin pieni) ei näköjään kiinnosta itse pitää yhteyttä!
 
no kuulosaa siltä ttä kummiapsen äiti saattaisi tarvita apua ihan arkisissa asioissa. kysyppä siis voisitko sinä ottaa sen kummilapsen silloin tällöin hoitoon luoksesi. ja tietysti oman jaksamisen mukaan mah muitakin perheen lapsia. monet lapset on rauhallisempia ja tottelevaisempia silloin kun omat vanhemmat eivät ole paikalla, joten vaikka ajatus saattaa pelottaa niin kannattaa ehkä kokeilla?
 
Minä, suoraan sanottuna, inhoan kummilastani! Tosin välimatkaakin on satoja kilometrejä, eikä lapsen vanhemmat ole lähettäneet kuin yhden kuvan lapsesta (ikää nyt 11 vuotta) koko aikana, ei oikein innosta pitää itelläkään yhteyttä... Ja kyseessä sentään sukulaislapsi :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
no kuulosaa siltä ttä kummiapsen äiti saattaisi tarvita apua ihan arkisissa asioissa. kysyppä siis voisitko sinä ottaa sen kummilapsen silloin tällöin hoitoon luoksesi. ja tietysti oman jaksamisen mukaan mah muitakin perheen lapsia. monet lapset on rauhallisempia ja tottelevaisempia silloin kun omat vanhemmat eivät ole paikalla, joten vaikka ajatus saattaa pelottaa niin kannattaa ehkä kokeilla?
Click to expand...

No tämä sotkuisuus on ihan äidin luonteeseen liittyvä juttu et sen vuoksi hän tuskin apua tarvitsee ;) Toki varmaa kenelle tahannsa pienten lasten äidille apu/oma vapaahetki olis tervetullutta :)

Mietin myös hoploppiin tai leffaan + syömään vientiä, mutta kun perheeseen kuuluu toinenkin aika samanikäinen lapsi (en kehtais olla ottamatta mukaan) ni reisussta tulee aika kallis ja en pysty vahtimaan kun omakin on pieni :(

Yökylään en halua ottaa kun ollaan kuitenki aika vähän nähty, ni ei oikein tunnu luontevalta..
 
Minulla ei ole kummilasta, mutta omiin kummeihini ei ole mitenkään erityistä suhdetta. Tai siis samalla tavalla nähdään kuin muitakin sukulaisia, mutta kummeus on lähinnä nimi paperilla. Sama kaikilla kummeilla suvussamme, että sillä ei ole mitään erityistä merkitystä. Olenkin miettinyt, että jos minulle joskus siunaantuu kummilapsi, niin toivoisin suhteemme olevan lämmin ja läheinen ja että olisin tosissani kummi muuallakin kuin paperilla.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa