Etäsuhde, kerro kokemuksia!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Niinhän siinä kävi, että etäsuhde napsahti omalle kohdalle. Meillä on etäisyyttä 150km, nähdään viikonloppuisin. Minä en pane pahakseni reissaamista, mies taas inhoaa sitä. Ollaan oltu yhdessä muutamia kuukausia ja hyvältä tuntuu, tavallaan.
Ikävä on kova välillä. Miehellä ei niinkään. Myös meidän ajatukset tapaamisista ovat hieman erilaiset. Mies arvostaa omaa aikaa (mielellään näkee minua la-su) kun itse taas viettäisin viikonlopun mieluusti kokonaan yhdessä. Mies tosin on ollut sinkkuna pitkään, joten voisiko johtua siitä?

Monesti etäsuhteista lukeneena olen huomannut, että kaikki lomat vietetään yhdessä. Miehellä on tarve lomalla saada vapaata minusta ja omaa aikaa. Ymmärrän tämän, mutta silti aina ajatus nousee pintaan, että olenkohan tarpeeksi tärkeä ja rakastaako oikeasti (vaikka kyllä sitä sanoo ja teoin näyttää kun olemme yhdessä).

Kertokaa kokemuksia, miten odotukset ja erilaiset tarpeet kohtaa etäsuhteessa? Onko toinen innokkaampi?
 
Kuulostat joko teini-ikäiseltä, läheisriippuvaiselta tai epävarmalta ripustautujalta. Tai kaikilta edellisiltä.

Moni hyvä suhde on tuhottu jo alkumetreillä sillä, kun toinen ripustautuu, painostaa yhteisen ajan lisäämiseen omien mieltymystensä tyydyttämiseksi ja pahimmillaan syyllistää toista joko tietoisesti tai tietämättään siitä, että hän haluaa omaa aikaa. Jos on pitkään ollut sinkkuna, niin aika harva -mies varsinkaan- haluaa suin päin paita ja perse-tyyppiseen yhteiseloon tai edes sinne päin. Jotkut eivät koskaan.

Päätä itse mitä haluat ja mitä arvostat. Mutta älä helvetissä painosta tai manipuloi, koska sillä ammut suoraan omaan jalkaasi. Jos hääkellot soivat jo korvissasi, selaat vimmalla talokuvastoja ja biologinen kello kalkattaa niin että kuulo meinaa lähteä, niin ehkä kannattaa etsiä rinnalle joku toinen ripustautuja.
 
Mulla oli kerran pari, kolmekin etäsuhdetta yhtäaikaa.

Tarpeet kyllä kohtasivat ja oli aina kiva nähdä koska sitä ei tapahtunut usein mutta eihän sillä sitä korvaa, että on kiva käpertyä toisen viereen jokaikinen yö.
 
Etäsuhteet onnistuvat vain ja jos molemmat sitoutuvat siihen. Nyt kuulostaa siltä ettei miehesi ole täysin mukana hommassa. Kuitenkin viikossa on 7päivää ja hän tahtoo niistä viettää yhden yön kanssasi. Ja ainahan tapaamiset eivät onnistu niin, että se on se 4 yötä/kk. Kannattaa etsiä joku joka arvostaa sua niin kuin sinä häntä.
 
Itse en ehkä jaksaisi matkustaa yhden yön takia. Sopisi ennemmin sellainen vaikkapa joka toinen viikonloppu.
Toisaalta, että mies kaipaa omaa aikaa sinusta, kun näette kerran viikossa, kuulostaa hassulta tai sitten olet vain aivan äärimmäisen täyteläinen :)
Asetu tarkastelemaan omia tarpeitasi/ halujasi ja parisuhdettanne kylmästi ulkopuolelta. Onko tämä sitä, mitä haluat olisitko onnellisempi, jos et kaipaisi miestä ja kaipaatko itseasiassa vain, koska ..sinusta on vaikkapa kiva, että on joku siinä.
 
Kaikki pointit on varmaan tavallaan kohdallaan. Kuitenkin ollaan puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ja asumisesta yhdessä. Kaipaus on kyllä kova.
Pitää varmaan mennä itseensä ja miettiä omaa tunne-elämää. Suhteen epävarmuus saattaa korostua, kun ei nähdä vaikka kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Ihmetyttää vaan tuo, miksi mies ei jaksa / halua nähdä kuin tosiaan sen yhden päivän. Liekö matkustaminen viikon päätteeksi työlästä. Yhdessä ollessa meillä on mukavaa ja leppoisaa, ei kinastella yms.

Puhelimessa ja videopuheiluissa pystytään puhua kaikesta. Mies kyllä sanoo, että kokee itse, että ei tee tarpeeksi ja on välillä pettynyt itseensä. Mielestäni tekee kyllä yhdessä ollessamme paljon, mutta juuri ehkä tuo ajan priorisoiminen muuhun kuin suhteeseen tuntuu pahalta.

En ole enää kovin nuori, 30+, mutta ensimmäisessä etäsuhteessa.

Ap
 
Kaikki pointit on varmaan tavallaan kohdallaan. Kuitenkin ollaan puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ja asumisesta yhdessä. Kaipaus on kyllä kova.
Pitää varmaan mennä itseensä ja miettiä omaa tunne-elämää. Suhteen epävarmuus saattaa korostua, kun ei nähdä vaikka kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Ihmetyttää vaan tuo, miksi mies ei jaksa / halua nähdä kuin tosiaan sen yhden päivän. Liekö matkustaminen viikon päätteeksi työlästä. Yhdessä ollessa meillä on mukavaa ja leppoisaa, ei kinastella yms.

Puhelimessa ja videopuheiluissa pystytään puhua kaikesta. Mies kyllä sanoo, että kokee itse, että ei tee tarpeeksi ja on välillä pettynyt itseensä. Mielestäni tekee kyllä yhdessä ollessamme paljon, mutta juuri ehkä tuo ajan priorisoiminen muuhun kuin suhteeseen tuntuu pahalta.

En ole enää kovin nuori, 30+, mutta ensimmäisessä etäsuhteessa.

Ap

Mitä perjantai-iltaisin sit tapahtuu? Siis miehen luona. Soitteletteko silloinkin ja otatte videopuheluita? Suunnittelett tulevaa yhteistä päivää ja iltaa?
 
Kaikki pointit on varmaan tavallaan kohdallaan. Kuitenkin ollaan puhuttu yhteisestä tulevaisuudesta ja asumisesta yhdessä. Kaipaus on kyllä kova.
Pitää varmaan mennä itseensä ja miettiä omaa tunne-elämää. Suhteen epävarmuus saattaa korostua, kun ei nähdä vaikka kaikki vaikuttaa olevan hyvin. Ihmetyttää vaan tuo, miksi mies ei jaksa / halua nähdä kuin tosiaan sen yhden päivän. Liekö matkustaminen viikon päätteeksi työlästä. Yhdessä ollessa meillä on mukavaa ja leppoisaa, ei kinastella yms.

Puhelimessa ja videopuheiluissa pystytään puhua kaikesta. Mies kyllä sanoo, että kokee itse, että ei tee tarpeeksi ja on välillä pettynyt itseensä. Mielestäni tekee kyllä yhdessä ollessamme paljon, mutta juuri ehkä tuo ajan priorisoiminen muuhun kuin suhteeseen tuntuu pahalta.

En ole enää kovin nuori, 30+, mutta ensimmäisessä etäsuhteessa.

Ap
Epäilet että miehen matkustaminen viikon päätteeksi työlästä mut et sinua se ei haittaa, eikö mies kuitenkaan halua nähdä sinua silloin kun sinä menet sinne koko viikonloppua? Eihän se matka silloin häntä työllistä? Itse ymmärrän kyllä et ei jaksa raskaan työpäivän (perjantai) jälkeen lähteä ajamaan, riippuu toki mitä työtä tekee. Itselläni niin fyysinen työ että perjantaina olen ihan hajalla ja varmasti nukahtaisin rattiin.
 
Epäilet että miehen matkustaminen viikon päätteeksi työlästä mut et sinua se ei haittaa, eikö mies kuitenkaan halua nähdä sinua silloin kun sinä menet sinne koko viikonloppua? Eihän se matka silloin häntä työllistä? Itse ymmärrän kyllä et ei jaksa raskaan työpäivän (perjantai) jälkeen lähteä ajamaan, riippuu toki mitä työtä tekee. Itselläni niin fyysinen työ että perjantaina olen ihan hajalla ja varmasti nukahtaisin rattiin.

Tää minustakin on jotenkin omituista.
 
Epäilet että miehen matkustaminen viikon päätteeksi työlästä mut et sinua se ei haittaa, eikö mies kuitenkaan halua nähdä sinua silloin kun sinä menet sinne koko viikonloppua? Eihän se matka silloin häntä työllistä? Itse ymmärrän kyllä et ei jaksa raskaan työpäivän (perjantai) jälkeen lähteä ajamaan, riippuu toki mitä työtä tekee. Itselläni niin fyysinen työ että perjantaina olen ihan hajalla ja varmasti nukahtaisin rattiin.

No joo siis tää on ollutkin myös ihmetyksen aihe. Hän sanoo, että on parempaa seuraa, kun on saanut levättyä ja että olisi parempi, että tulen vasta lauantaina. Onkohan oman ajan tai viikon nollaamisen kaipuu niin suurta, että se ajaa yhteisen ajan edelle kun muuten meidän yhteys on hyvä, arvot kohtaa ja vaikutetaan haluavan samoja asioita tulevaisuudessa. Tästä tulee vaan epävarma olo ja ajattelen, että yhteinen aika ei ole tarpeeksi tärkeää.

Ap
 
No joo siis tää on ollutkin myös ihmetyksen aihe. Hän sanoo, että on parempaa seuraa, kun on saanut levättyä ja että olisi parempi, että tulen vasta lauantaina. Onkohan oman ajan tai viikon nollaamisen kaipuu niin suurta, että se ajaa yhteisen ajan edelle kun muuten meidän yhteys on hyvä, arvot kohtaa ja vaikutetaan haluavan samoja asioita tulevaisuudessa. Tästä tulee vaan epävarma olo ja ajattelen, että yhteinen aika ei ole tarpeeksi tärkeää.

Ap

Sinusta on tullut ns. viikonloppu panopuu. Onnea! (y)
 
En usko, että tilanne on kuitenkaan tämä. Jotain lukkoja miehellä on tai sitten vaan ei osaa olla suhteessa. On ollut kuitenkin useampia vuosia sinkkuna ennenkuin tavattiin.

Ap
No mun mies on sellainen ollut aina et perjantaina suunnilleen mököttää kun on viikosta niin väsynyt. La ja Su on ihan eri ihminen. Voi olla et hän todellakin mieluummin kotiin päästyään vetää boxereilleen ja menee sohvalle mahan viereen makaileen, ja jos on taipumusta väsymys kiukkuun niin tosiaan haluaa olla parhaimmillaan sinulle. Puhelimeen kun voi olla vaikka vastaamatta jos ei just sillä hetkellä jaksa puhua mut mieti kun menet sinne perjantaina ja toinen vaan murjottaa koko illan? Äkkiä koko viikonloppu "pilalla" ja lähdet sunnuntaina pahoilla mielin.
 
Ja sit se, että lauantaisin kun mies tulee, niin saapuu reippaasti iltapäivän puolella. Kun ei jaksa herätä aikaisin, kun kerrankin saa nukkua pitkään viikonloppuna. Yritän vakuutella itselleni, että vauhkoonnun turhasta ja asia on juuri näin, että kaipaa lepoa ja unta.

Ap
 
No mun mies on sellainen ollut aina et perjantaina suunnilleen mököttää kun on viikosta niin väsynyt. La ja Su on ihan eri ihminen. Voi olla et hän todellakin mieluummin kotiin päästyään vetää boxereilleen ja menee sohvalle mahan viereen makaileen, ja jos on taipumusta väsymys kiukkuun niin tosiaan haluaa olla parhaimmillaan sinulle. Puhelimeen kun voi olla vaikka vastaamatta jos ei just sillä hetkellä jaksa puhua mut mieti kun menet sinne perjantaina ja toinen vaan murjottaa koko illan? Äkkiä koko viikonloppu "pilalla" ja lähdet sunnuntaina pahoilla mielin.

Näin juuri haluaisin ajatella, että asia on. Herättää kuitenkin fiiliksiä, että tapaaminen ei ole tärkeysjärjestyksessä korkealla. Onhan lepo tosi tärkeää, mutta voisihan sitä tehdä yhdessä. Hyvä jos saa kammettua itsensä tänne tosiaan sitten vasta iltapäivällä lauantaina.
 
Näin juuri haluaisin ajatella, että asia on. Herättää kuitenkin fiiliksiä, että tapaaminen ei ole tärkeysjärjestyksessä korkealla. Onhan lepo tosi tärkeää, mutta voisihan sitä tehdä yhdessä. Hyvä jos saa kammettua itsensä tänne tosiaan sitten vasta iltapäivällä lauantaina.

Onko sillä edes välä, mitä mies sen ajan tekee jos sä kuitenkin kaipaisit jotakuta vierellesi siksi aikaa?
 
Onko sillä edes välä, mitä mies sen ajan tekee jos sä kuitenkin kaipaisit jotakuta vierellesi siksi aikaa?

Mieluusti olisin tietysti kaiken mahdollisen ajan miehen kanssa ja lauantai päivä menee odotellessa. Vaikka yritänkin siihen saada ohjelmaa. Turhauttavaa ja aiheuttaa pettymyksiä. Muuten suhde on hyvä ja lämmin. Ollaan kyllä juteltu aiheesta, mutta on miehelle aika punainen vaate. Enkä haluaisi kiukutella muutamasta tunnista, jos se on kerta hänelle tärkeää saada se aika.
 
Mieluusti olisin tietysti kaiken mahdollisen ajan miehen kanssa ja lauantai päivä menee odotellessa. Vaikka yritänkin siihen saada ohjelmaa. Turhauttavaa ja aiheuttaa pettymyksiä. Muuten suhde on hyvä ja lämmin. Ollaan kyllä juteltu aiheesta, mutta on miehelle aika punainen vaate. Enkä haluaisi kiukutella muutamasta tunnista, jos se on kerta hänelle tärkeää saada se aika.

Sit sun pitää vaan luopua niistä muutamasta tunnista iäksi ja olla tyytyväinen siihen mitä saat.

Tai etsiä parempaa.

Miestä on kai turha syyllistä tai etsiä syitä miksi toimii kuten toimii.
 
Pitää varautua siihen ettei ole siellä top10 kärkipäässä myöskään myöhemmin. Kuitenkin loma-aikojen karttaminen ei lupaa hyvää. Arki on aina duunarille raskasta aikaa, mutta rakkaista se voima ammennetaan.
 
Etäsuhteessa on tärkeintä se, että, se sopii samanlailla molemmille.
Meilllä on pitkään jatkunut etäsuhde ( mikä ei ole kuitenkaan sama, kuin monen kuvittelema vapaasuhde). Ja tämä sopii molemmille näin. Olemme hyvin tyytyväisiä ja luottamus toimii.
Meillä on myös yhteinen talo, jossa tapaamme kyllä silti harvemmin kuin muualla.
 
Itse olen ollut etäsuhteessa noin 3 vuotta. Helppoa ei ole ollut, ikävä on kova ja välimatkan aiheuttamia riitojakin löytyy matkan varrelta. Sanoisin kuitenkin, että tätä rakkautta en pois heittäisi muutamien kilometrien takia. Välimatkaa on reilu 2000km ja lennellään toistemme luokse joka kolmas viikonloppu. Lisäksi vietämme kesäisin yhdessä 2 viikkoa lomaa ja aina jos tulee mahdollisuus pidennettyyn vkloppuun, kuten pääsiäisenä, niin vietämme hiukan pidempään yhdessä. Aluksi kun rakkaus leimahti, puhuimme kovasti siitä, että jossain vaiheessa muutamme samaan maahan, mutta ajan saatossa tajusimme, ettei se ole mahdollista ainakaan seuraavaan 10 vuoteen. Itselläni on lapsia, joten Suomesta en muuta miehen perässä ja hänellä on omassa maassaan todella hyvä työ ja sen mukainen palkka. Suomessa hän ei iki päivänä pääsisi moisiin ansioihin. En edes haluaisi repiä häntä pois perheen, ystävien ja työn luota. Joten tässä sitä reissataan ja jos kaikki menee hyvin, ehkä jonain päivänä kun lapseni ovat kasvaneet isoksi, muutan sinne hänen luokseen. Tervetullut olen. :)
 

Yhteistyössä