V
vierailija
Vieras
Riitaisan eron jälkeen jäin etävanhemmaksi kolmelle lapselleni, lapset käyvät säännöllisesti joka toinen vkonloppu ja sitten loikkivat tapaamissopimuksen ulkopuolella silloin kun exä ei heille muuta hoitopaikkaa saa. Tai kun ei jaksa/ehdi/halua hoitaa jotain harrastusjuttua tai koulun järjestämää juhlaa/sinne kuskailua niin silloin kyllä sallitaan "ylimääräinen tapaaminen".
Olen nyt noin 1,5v seurustellut uuden miehen kanssa, asumme erillään (tai no olen omassa kodissa kun lapset ovat minulla ja muuten olemme miehen kodissa) koska exä kuulemma ei anna lapsia luokseni jos olemme uuden mieheni luona ja ymmärrettävästi tämä aiheuttaa meille kismaa jatkuvasti kun lapset tulevatkin tunnin varoitusajalla ja lähtevät kun exälle niin sopii, mitään yhteisiä suunnitelmia ei voi lyödä lukkoon kun ei edes tiedä missä yön vietän. Vastaavasti jos en lapsia ota kun exä käskee niin vaikeuttaa tulevia tapaamisia (saattaa esim. raivota ja perua seuraavan tapaamisen mutta kun tuleekin ns tapaamispäivä niin saattaa kiikuttaa lapset mun oven taakse ja raivota kun en olekkaan kotona heitä vastaanottamassa).
Nykyinen parisuhde on kyseisen tilanteen takia ihan jumissa, ei voi suunnitella yhteen muuttoa tai perheen perustamista, mies ainakin yhteistä lasta toivoo, itsekin sitä haluaisin kunhan tilanne sen sallii mutta pelkään että jo pelkkä yhteen muutto tarkoittaa sitä että en ilman monen kuukauden oikeustaistelua tule lapsiani näkemään tai heistä mitään kuulemaan. Ja nyt jo ajoittain yhtä lasta näen niin harvoin että lapsi tuntuu täysin vieraalta ja ihan "lainalapselta". Kahta muuta olen nähnyt huomattavasti enemmän ja heistä en samalla tavalla ole etääntynyt mutta pelkään että sama olisi edessä jos siirryn "omassa elämässä eteenpäin" (eli omassa uudessa parisuhteessa).
Olen nyt noin 1,5v seurustellut uuden miehen kanssa, asumme erillään (tai no olen omassa kodissa kun lapset ovat minulla ja muuten olemme miehen kodissa) koska exä kuulemma ei anna lapsia luokseni jos olemme uuden mieheni luona ja ymmärrettävästi tämä aiheuttaa meille kismaa jatkuvasti kun lapset tulevatkin tunnin varoitusajalla ja lähtevät kun exälle niin sopii, mitään yhteisiä suunnitelmia ei voi lyödä lukkoon kun ei edes tiedä missä yön vietän. Vastaavasti jos en lapsia ota kun exä käskee niin vaikeuttaa tulevia tapaamisia (saattaa esim. raivota ja perua seuraavan tapaamisen mutta kun tuleekin ns tapaamispäivä niin saattaa kiikuttaa lapset mun oven taakse ja raivota kun en olekkaan kotona heitä vastaanottamassa).
Nykyinen parisuhde on kyseisen tilanteen takia ihan jumissa, ei voi suunnitella yhteen muuttoa tai perheen perustamista, mies ainakin yhteistä lasta toivoo, itsekin sitä haluaisin kunhan tilanne sen sallii mutta pelkään että jo pelkkä yhteen muutto tarkoittaa sitä että en ilman monen kuukauden oikeustaistelua tule lapsiani näkemään tai heistä mitään kuulemaan. Ja nyt jo ajoittain yhtä lasta näen niin harvoin että lapsi tuntuu täysin vieraalta ja ihan "lainalapselta". Kahta muuta olen nähnyt huomattavasti enemmän ja heistä en samalla tavalla ole etääntynyt mutta pelkään että sama olisi edessä jos siirryn "omassa elämässä eteenpäin" (eli omassa uudessa parisuhteessa).
