Että mä oon paska. Täys paska äidinkuvatus.

[Sanottu mikä sanottu]

Tuo melkein vuoden vanha jässikkä on alkanut heräillä joka yö siinä kahden-kolmen aikaan hirveällä huudolla. Ei meinaa millään rauhoittua, rimpuile sylissä. Ja kun hiljenee ja lasken sänkyyn ja juuri kun olen itse taas saamassa unen päästä kiinni, alkaa taas huutamaan. Viime yönä sitten paloi käämi ja nappasin lapsen aika vauhdilla sängystään ja juttelin tähän tyyliin: "voi vittujen vittu. Ole kiltti hiljaa. Nyt lopetat sen huutamisen, ei sulla ole mitään hätää, lopeta jo." Ja napsero jotenkin hätääntyi ja parkui entistä enemmän.

Että mä olen paska, paskapaskapaska!!!!!

 

[noppispoppis]

mäkin oon tehnyt ton joskus :/ :ashamed:

 

[Chick]

Voisitteko vaikka miehen kanssa vuorotella noissa yöheräilyissä, että ei kävisi sulle yksin noin rankaksi?

 

[Hemmetin Raivostuttavaa]

Itse viime aamuyöstä jupisin aika voimakkaita sanoja matkalla alakertaan lämmittämään uutta pullollista maitoa vauvalle joka ei kuiteskaan sitten sitä huolinu vaan jatkoi itkemistä, sain sen rauhoittumaan mutta itku alko aina vaan uudestaan ja loppu kun laitoin tutin suuhun, tätä mentiin aina n. 5 min välein kunnes herättiin. Oon ite huomannu että kestän paljon paremmin päivisin mutta öisin kyllä menee hermot jos lapsi huutaa ja ei suostu nukkumaan.
Tietenkin vihaan itseäni jos marmatan ja välillä on noille kahdelle muulle tullu joskus harvoin kyllä sanottua pahasti vaikkeivat sitä ole ymmärtäneet mutta huono fiilis siitä on aina jäänyt. On normaalia menettää hermo ja tosiaan on normaalia katua sitä jälkikäteen

 

[pientenäiti]

Kukapa meistä äideistä ei joskus käyttäytyisi huonosti. Asioita voi pyytää anteeksi ja se siitä. Et ole vahingoittanut lasta, satuttanut tai muuta. Ja noita henkisiä haavoja saa lapset jokaiselta äidiltä ja isältä jokaisessa perheessä.

Voimia sinulle tuleviin öihin, sinä olet hyvä äiti, kun tunnet katumusta kun teet väärin. On varmasti niitäkin äitejä, jotka pitäisivät tuota ihan normaalina tapana puhua lapselle.

 

[Mantatyttö82]

No voih :/ Se on ihan ymmärrettävää että äidilläkin on sietokykynsä ja rajat jaksamisella. Mikään ei kuitenkaan oikeuta ravistelemaan tai lyömään lasta ja hyvä ettet niin tehnytkään :hug: Varmasti lapsi säikähti käyttäytymistäsi, mutta muista ottaa syliin, halata ja rauhoitella sekä pyytää anteeksi.
Jos epäilet yhtään että voisit tuollaisessa tilanteessa raivostua enemmänkin, niin pyydä apua.

 

[jaa]

Eikös tuon ikäisellä yöheräilyt ole ihan normaalia? Aika monessa perheessä ei olla tuohon ikään mennessä nukuttu yhtään ehjää yötä. Että jos kerran herää, niin ei se nyt vielä kiroiluun anna aihetta.

 

[vieras]

Voi, kuulostaa tutulta. Mulla välillä on palanut kanssa ton meidän vauvan kanssa käämit, milloin syömisen kanssa, milloin tuohon jatkuvaan huutoon. Mitään ravistelua tms. en todellakaan ole tehnyt, mutta kiroillut myös ja välillä korottanut ääntä. Tulee paha mieli itselle vaan...
voimia sulle!

 

[vieras]

Myönnän myös että on käynyt noin just tossa iässä ja kamala olo oli sitten itsellä ja kävi jopa muutamankin kerran. Kun on tarpeeksi väsynyt niin kyllä ne hermot palaa joskus itse kelläkin. Meillä auttoi noihin huutamisiin että piti sylissä niin että heräs kunnolla mä juttelin ja vähän herättelin sitten silitteli ja rauhoitteli ja peitti omaan sänkyyn.

 

[vieras]

Eikös tuon ikäisellä yöheräilyt ole ihan normaalia? Aika monessa perheessä ei olla tuohon ikään mennessä nukuttu yhtään ehjää yötä. Että jos kerran herää, niin ei se nyt vielä kiroiluun anna aihetta.

Tämmöset kommentit vois pitää ihan omana tietona. Elämä ei ole aina niin musta valkoista. Väsymykseen on montaa syytä ja elämän tilanteet vaikuttaa. Ja jos lapsi vaikkapa heräilee 1,5 vuotta joka yö niin siihen tottuu eikä se väsytä läheskään niin paljon kun se että on jo tottunut nukkuun kunnon öitä ja yhtäkkiä pitää alkaa heräileen. Meillä ainakin esikko alkoi nukkuun jo neljän kuukauden iässä täysiä öitä ja sitten kun piti muutamana yönä heräillä niin tuntu että on aivan kuoleman väsynyt no seuraava heräilikin sitten ton yks ja puol vuotta ja se meni jo niin tottumuksesta että eipä juuri ees väsyttäny tai sitten oli kroonisesti väsyny. Ja tää meidän uusin tulokas saas nähdä kuinka käy.

No voimia ap:lle ei se maailma kaadu yhteen tai kahteen kiroiluun tai huutamiseen. Ja onneksi ei tapahtunut mitään pahempaa.

 

[vieras]

Meidänkin yksivuotias heräilee silloin tällön kovaan itkuun. Lämmin maito rauhoittaa kuitenkin nopeasti ja saa vaipumaan uudelleen uneen.

 

[Sara]

Eikös tuon ikäisellä yöheräilyt ole ihan normaalia? Aika monessa perheessä ei olla tuohon ikään mennessä nukuttu yhtään ehjää yötä. Että jos kerran herää, niin ei se nyt vielä kiroiluun anna aihetta.

Voi vitalis, että jotkut ihmiset osaa ja haluaa aina ilkeillä. Toivottavasti sulla ei ole lapsia, et ainakaan niille hyvää mallia anna muiden ihmisten kohtelusta!
Niin ja temppiä ap:lle, ymmärrettävää on sun pinnan palaminen ja se kertoo kyllä paljon, että koet siitä huonoa omaatuntoa!

 

[nöppönen]

kyllä mäkin kiroilin yhteen aikaa harvase yö kun joka yö samaan aikaan alkoi huuto ja vähän väliä. aika tiukkaan sävyyn tuli välillä puhuttua :ashamed:

 

[Ap]

Eikös tuon ikäisellä yöheräilyt ole ihan normaalia? Aika monessa perheessä ei olla tuohon ikään mennessä nukuttu yhtään ehjää yötä. Että jos kerran herää, niin ei se nyt vielä kiroiluun anna aihetta.

En kyseenalaistanutkaan lapseni heräämistä vaan omaa käyttäytymistäni. Päivisin, kuten joku toinenkin kirjoitti, hermot kestää kyllä vaikka mitä, mutta kun on yön syvin hetki ja uni myös syvimmillään, en todellakaan ole oma itseni. Ja sitä en kertonut etteikö meillä oltaisi heräilty öisin, tutin perään huutelua on joka yö, mutta tuollainen huuto-raivo on uutta. Mutta en ota sun kommenttia kovin vakavasti.