Että mua ahdistaa tää typerä asia

[IamWeasel]

:ashamed: haukut saan varmaan tästä täällä kun kerron, mutta puran nyt kumminkin ajatuksiani, kun en tolle miehelleni viitsi :/

Eli tilannehan meil on se, että mun ja miehen vanhempien välit on täysin poikki, oon niistä riidoista täälläkin kirjoitellu, lopullinen niitti tuli siis kauppakeskuksessa riitelystä, jolloin anoppi suoraan sanoi, että rakastaa meidän esikoista enemmän kuin kuopusta ja että muilla ei oo hänelle merkitystä, kunhan esikoinen käy heillä.

Noh, mä en siis ole nähnyt niitä yli puoleen vuoteen. Mies käy joskus lasten kanssa kylässä. Ja mua oikeasti ärsyttää ihan helvetisti se, että toi mies on niin lässytilää sen äidilleen :ashamed: Mua ärsyttää, ettei se pidä mun puolia, mua ärsyttää, että ne puhuu jotain musta mun selän takana, ja ärsyttää sekin, että mies kunnioittaa jollain tapaa enemmän hänen ja äitinsä välejä enemmän kuin minun. Taas se soitti äsken miehelle, se kälätys kuului puhelimen läpi tänne olohuoneeseen saakka, ja *yrpä otassa mulla kasvoi sitä mukaa :headwall:

Esikoisen synttärit on lauantaina, en halua miehen vanhempia meidän kotiin, sanoin miehelle, että järjestää ne synttärit jotenkin muuten. No, tietysti sitten sunnuntaina, äitienpäivänä. En osaa siitäkään päivästä nauttia, kun tavallaan saa olla katkera sille akalle siitä, että se saa tolta mieheltä huomiota tolleen, ja mulle on vieritetty se pallo taas ("sun asenteessa olis parantamisen varaa..").

 

[inkku]

Miten joku aikuinen ihminen voi ääneen tunnustaa, että rakastaa toista lapsenlasta enemmän kuin toista?

 

[Taa]

Mä ymmärrän hyvin sun fiilikset. :hug:

 

[IamWeasel]

Miten joku aikuinen ihminen voi ääneen tunnustaa, että rakastaa toista lapsenlasta enemmän kuin toista?

Hän ei voi tunteilleen mitään, niin vastasi, kun kysyin, miltä itsestään tuntuisi kuunnella jo toisen raskausajan sitä höpötystä, kuinka esikoinen on hänelle ykkönen ja KUKAAN ei tule olemaan yhtä tärkeä hänelle. Puhuttelee myös (en tiedä tuon riidan jälkeen onko muuttanut tapojaan kun en oo nähny) esikoista "mummin rakkain". Noh, pitkä juttu, tossa lyhyesti pähkinänkuoressa, mitä juttua mä koko sen raskausajan ja vauvan syntymänkin jälkeen kuuntelin ja jo ennen toisen raskautta.

No, tuo on sivuseikka. Ahdistaa niin paljon tuo ihminen, ja miten mä voin olla mustasukkanen miehen huomiosta näin ? :headwall:

 

[patukkapentti]

Aivan normaalia tuo mustasukkaisuus, mutta älkää hyvät naiset odottako meiltä miehiltä tukea kun riitelette anopin kanssa. Siitä vasta helvetti repeäisi jos asettuisi jomman kumman puolelle. Asiaton käytös tietysti sinänsä on tuomittavaa.

 

[hm!]

Kyllä mulla ainakin kyrsisi eniten tuossa tilanteessa mies, joka nähtävästi valitsee äitinsä sinun ylitsesi. Ymmärrän, että haluaa säilyttää välinsä äitiinsä ja käyttää lapsia siellä kylässä, jotta he "saisivat tuntea" mumminsa. Antaisin varmaan miehen pitää yhteyttä sinnepäin, mutta tuosta 'rakastaa enemmän' esikoista jutusta hänen varmaan täytyisi puhua äidilleen. Eihän tuollainen ole reilua. Vaikka nyt pitäisi jotenkin enemmän ensimmäisestä lapsenlapsestaan, niin sama kohtelu silti ehdottomasti molemmille. Ottaisin puheeksi miehen kanssa säännöt näistä mummin tapaamisista. Ei muun perheen mummin luona käynti saisi olla rasite sinulle.

 

[t-06---p-08]

Hohhoh! Jopas on anoppi ja mies. :hug:

 

[IamWeasel]

Aivan normaalia tuo mustasukkaisuus, mutta älkää hyvät naiset odottako meiltä miehiltä tukea kun riitelette anopin kanssa. Siitä vasta helvetti repeäisi jos asettuisi jomman kumman puolelle. Asiaton käytös tietysti sinänsä on tuomittavaa.

Nojuu, kyllähän mä ymmärrän sen, että mies on puun ja kuoren välissä. Homma kaatui periaatteessa jo vuosia sitten, sillon kun meidän lapsi sairastui, mä olin jonkinlaisessa shokissa alkuun sen sairauden kanssa, paljon "yksin" sairaalassa, samaan syssyyn anoppi haukkui mut huonoksi äidiksi (vaikka parhaani lapsen eteen tein) eikä mies sillonkaan puuttunut asiaan mitenkään. Mä yritin pitää välit kasassa, ja viime syksynä kuppi kaatu. Mä en taida vaan päästä yli tosta |O sillon menee hyvin, kun mies ei oo yhteydessä vanhempiinsa, mutta heti kasvaa muna mun otsaan, kun mä kuulen niistä jotakin. Ja kun mä en edes ole riidellyt :ashamed:

 

[IamWeasel]

Kyllä mulla ainakin kyrsisi eniten tuossa tilanteessa mies, joka nähtävästi valitsee äitinsä sinun ylitsesi. Ymmärrän, että haluaa säilyttää välinsä äitiinsä ja käyttää lapsia siellä kylässä, jotta he "saisivat tuntea" mumminsa. Antaisin varmaan miehen pitää yhteyttä sinnepäin, mutta tuosta 'rakastaa enemmän' esikoista jutusta hänen varmaan täytyisi puhua äidilleen. Eihän tuollainen ole reilua. Vaikka nyt pitäisi jotenkin enemmän ensimmäisestä lapsenlapsestaan, niin sama kohtelu silti ehdottomasti molemmille. Ottaisin puheeksi miehen kanssa säännöt näistä mummin tapaamisista. Ei muun perheen mummin luona käynti saisi olla rasite sinulle.

Niin, en tietenkään kiellä näkemästä ja olen kannustanutkin miestä siellä käymään. Silti joku pään sisällä haluais kieltää :ashamed: Sepä tässä onkin ongelma, vaikka haluankin haluta ajatella tästä eri tavalla, en vaan pysty!

 

[TuhmaHauva harmaana]

Aivan normaalia tuo mustasukkaisuus, mutta älkää hyvät naiset odottako meiltä miehiltä tukea kun riitelette anopin kanssa. Siitä vasta helvetti repeäisi jos asettuisi jomman kumman puolelle. Asiaton käytös tietysti sinänsä on tuomittavaa.

Riippu miehestä. Fiksu mies kuten omani näkee että anoppi/äitinsä on väärässä
Meidän mielestä parisuhteessa ollaan me vastaan muut asetelmassa, eli toisetemme puolia pidetään!!!

 

[IamWeasel]

Aivan normaalia tuo mustasukkaisuus, mutta älkää hyvät naiset odottako meiltä miehiltä tukea kun riitelette anopin kanssa. Siitä vasta helvetti repeäisi jos asettuisi jomman kumman puolelle. Asiaton käytös tietysti sinänsä on tuomittavaa.

Riippu miehestä. Fiksu mies kuten omani näkee että anoppi/äitinsä on väärässä
Meidän mielestä parisuhteessa ollaan me vastaan muut asetelmassa, eli toisetemme puolia pidetään!!!

No tätä mieltä mäkin olen :snotty: mutta enpä voi menneille asioille mitään, enkä näköjään tulevillekaan :/

Miten mä pääsen yli näistä tunteista??! Olis paljon helpompaa, jos asuttais jossain kaukanakaukana niistä (ettei tarvis miettiä esim sitä, mihin kellonaikaan uskaltaa mennä kauppaan ettei vahingossakaan törmätä) :ashamed:

 

[Tuhmahauva harmaana]

Anopin suhteen on kait varmaan purtava hammasta. Pakollsiet kanssakäymiset hoidettava koska jos on hyvä mummo niin ei oo oikein sitä lapsilta riistää. Tosin mun mummo oli aina mun isonveljen kimpussa kun se oli parempi lapsenlapsi niin kyllä jäi mummosta niin paska maku että haudalla tekis mieli tanssia

Miehees voit olla pettyny, mun mielestä kuulostaa kamalalle että ei oo sun puolella ja teidän toisen lapsen puolella tossa asiassa. Koulutukseen tai vaihtoon

 

[IamWeasel]

Anopin suhteen on kait varmaan purtava hammasta. Pakollsiet kanssakäymiset hoidettava koska jos on hyvä mummo niin ei oo oikein sitä lapsilta riistää. Tosin mun mummo oli aina mun isonveljen kimpussa kun se oli parempi lapsenlapsi niin kyllä jäi mummosta niin paska maku että haudalla tekis mieli tanssia

Miehees voit olla pettyny, mun mielestä kuulostaa kamalalle että ei oo sun puolella ja teidän toisen lapsen puolella tossa asiassa. Koulutukseen tai vaihtoon

No sen verran ainakin mitä mummi on lapsille tavaroita nykyään ostellut, niin tasapuolisesti nyt tulee, en tiedä miten siellä käydessä sitten kohtelee lapsia, eipä tuo mies varmaan kertois tai puuttuis asiaan, vaikka toista suosisi vieläkin :/ Eli pakko kai luottaa vaan siihen, että edes tässä asiassa on muuttanut tapojaan.

Mieheen kyl olen pettynyt, ja ärsyttää nytkin se, ettei tuo mies edes puhu mulle mitään, jos yritän kysyä jotain (tosiaan esikoisella ne synttärit viikonloppuna ja mies oli sanonu vanhemmilleen, että mä en halua niitä tänne, jotain sen äiti oli asiaa kommentoinut, mutta mies ei kerro, että mitä), tosin heidän keskinäisiä asioitahan nuo on, että en voi pakottaa kertomaankaan. Kunhan välillä asiaa itekseni jurputan netissä ja joskus ystävälle.

Mutta kokonaisuudessaan ärsyttää tää koko tilanne ihan vietävästi, miks hitossa nää välit piti näin mennä :headwall:

 

[hm!]

Otahan puheeksi ne ns. säännöt. Eli montako kertaa käyvät kylässä ja milloin. Kehittelet itsellesi jotain puuhaa siksi aikaa, joka pitää sinut kiireisenä, ettet ajattele heidän poissaoloaan. Ja sopikaa siitä, että sinusta ei siellä kylästelyreissulla puhuta. Salli itsellesi nämä kielteiset tunteet, mutta yritä kaiken heihin liittyvän mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..älä jää miettimään. Hyvä, että et halua "erottaa" poikaa äidistään, osoita se myös miehellesi, näin näytät olevasi aikuinen. Voit kertoa, että itse et välitä olla anopin kanssa tekemisissä, teet sen riitojen välttämiseksi. Jos et halua heitä kotiisi, se suotakoon sinulle, sillä se on sinun aluettasi. Ja mikäli miehesi ei ymmärrä sinun kantaasi ja menee kuin pässi narussa kun äiti kiskoo, niin annahan äijän mennä..ei taida olla arvoisesi, sillä mielestäni teidän pitäisi olla pari, joka tuette toisianne.

 

[IamWeasel]

Otahan puheeksi ne ns. säännöt. Eli montako kertaa käyvät kylässä ja milloin. Kehittelet itsellesi jotain puuhaa siksi aikaa, joka pitää sinut kiireisenä, ettet ajattele heidän poissaoloaan. Ja sopikaa siitä, että sinusta ei siellä kylästelyreissulla puhuta. Salli itsellesi nämä kielteiset tunteet, mutta yritä kaiken heihin liittyvän mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..älä jää miettimään. Hyvä, että et halua "erottaa" poikaa äidistään, osoita se myös miehellesi, näin näytät olevasi aikuinen. Voit kertoa, että itse et välitä olla anopin kanssa tekemisissä, teet sen riitojen välttämiseksi. Jos et halua heitä kotiisi, se suotakoon sinulle, sillä se on sinun aluettasi. Ja mikäli miehesi ei ymmärrä sinun kantaasi ja menee kuin pässi narussa kun äiti kiskoo, niin annahan äijän mennä..ei taida olla arvoisesi, sillä mielestäni teidän pitäisi olla pari, joka tuette toisianne.

Mä kokeilen jutella vielä miehen kanssa, tosin se on nykyään tosta aiheesta jo linjalla "ei jaksa enää jauhaa tosta aiheesta!"

 

[hm!]

Täytyyhän miehesi ymmärtää, että asia vaivaa sinua...ja mielestäni se osoittaa aikuismaista asennetta, että haluat selvittää asian kaikkien kannalta parhainpäin. Sillä raastaahan se asia TEIDÄN suhdettanne mikäli sitä ei selvitetä, ja eikös sen pitäisi olla pääasia, että pysytte yhdessä perheenä, sanoi tai teki anoppi mitä tahansa.

 

[J]

Mä ymmärrän, että sulla on muna otsassa. Mäkin toisinaan kiehun omassa fiilissopassani kohdistuen anoppiini ja mietin vaan, että miten näistä pääsee eroon. Se mikä on kyllä musta pois, niin se kateellisuus anoppia kohtaan, miksi olisin kateellinen sille sairaalle, ilkeälle, elämästä pudonneelle vinkujalle, joka on tehnyt monen elämästä inhottavaa (ja tämä on siis minun tapauksessani)? Mielummin säälin. Ja vaikka viimeeksikin mieheni sanoi mulle, että mun ja anoppini "yhteenotot" johtuvat ainoastaan siitä, että olemme naisia eikä persoonamme sovi yhteen (eikä siis siitä, että hänen äitinä on äshol), niin olin vaan, kas kas, niinkö se olikin.

Löydä neutraali linja! Onnistuisko? Avaudu aiheesta aina kun on mahdollista eli pura sydäntäsi. Tunne reilusti kuten tunnet! Kiroile itseksesi. Ole välinpitämätön. Älä tee suurta numeroa (vaikka siis oikeasti tiedän että ärsyttää).

 

[IamWeasel]

Täytyyhän miehesi ymmärtää, että asia vaivaa sinua...ja mielestäni se osoittaa aikuismaista asennetta, että haluat selvittää asian kaikkien kannalta parhainpäin. Sillä raastaahan se asia TEIDÄN suhdettanne mikäli sitä ei selvitetä, ja eikös sen pitäisi olla pääasia, että pysytte yhdessä perheenä, sanoi tai teki anoppi mitä tahansa.

Näistä on aika paljon jo jankutettu, ja varmaan jankutetaan niin kauan kunnes mies on samaa mieltä mun kanssa :ashamed:

Ei vais, yleisesti ottaen oon psykologin kanssa keskustellut tästä mun tyylistäni hoitaa vaikeita asioita, ja se on asian jankuttaminen, mikä varmasti joitakin ärsyttää. Sillon kun lapsi sairastui, mähän puhuin ja puhuin ja puhuin siitä asiasta AINA kyllästymiseen asti. Sitten se helpottaa (nykyään ei jaksa alusta lähtien selittää enää niitä sairausjuttuja eli on se auttanutkin). Se on vaan mun tapani käsitellä näitä. Harmi että tuo toinen osapuoli ei jaksa kuunnella

 

[IamWeasel]

Mä ymmärrän, että sulla on muna otsassa. Mäkin toisinaan kiehun omassa fiilissopassani kohdistuen anoppiini ja mietin vaan, että miten näistä pääsee eroon. Se mikä on kyllä musta pois, niin se kateellisuus anoppia kohtaan, miksi olisin kateellinen sille sairaalle, ilkeälle, elämästä pudonneelle vinkujalle, joka on tehnyt monen elämästä inhottavaa (ja tämä on siis minun tapauksessani)? Mielummin säälin. Ja vaikka viimeeksikin mieheni sanoi mulle, että mun ja anoppini "yhteenotot" johtuvat ainoastaan siitä, että olemme naisia eikä persoonamme sovi yhteen (eikä siis siitä, että hänen äitinä on äshol), niin olin vaan, kas kas, niinkö se olikin.

Löydä neutraali linja! Onnistuisko? Avaudu aiheesta aina kun on mahdollista eli pura sydäntäsi. Tunne reilusti kuten tunnet! Kiroile itseksesi. Ole välinpitämätön. Älä tee suurta numeroa (vaikka siis oikeasti tiedän että ärsyttää).

Mistä näitä ärsyttäviä anoppeja oikein sikiää ? :hug: :hug:

Mä yritän kovasti olla välinpitämätön, muttei ole toistaiseksi onnistunut. Hyvin on kyllä poikansa kasvattanut siinä mielessä, että onpa ainakin lojaali äidilleen :kieh: Se kait tässä oikeastaan eniten mättää :ashamed:

 

[J]

Mä ymmärrän, että sulla on muna otsassa. Mäkin toisinaan kiehun omassa fiilissopassani kohdistuen anoppiini ja mietin vaan, että miten näistä pääsee eroon. Se mikä on kyllä musta pois, niin se kateellisuus anoppia kohtaan, miksi olisin kateellinen sille sairaalle, ilkeälle, elämästä pudonneelle vinkujalle, joka on tehnyt monen elämästä inhottavaa (ja tämä on siis minun tapauksessani)? Mielummin säälin. Ja vaikka viimeeksikin mieheni sanoi mulle, että mun ja anoppini "yhteenotot" johtuvat ainoastaan siitä, että olemme naisia eikä persoonamme sovi yhteen (eikä siis siitä, että hänen äitinä on äshol), niin olin vaan, kas kas, niinkö se olikin.

Löydä neutraali linja! Onnistuisko? Avaudu aiheesta aina kun on mahdollista eli pura sydäntäsi. Tunne reilusti kuten tunnet! Kiroile itseksesi. Ole välinpitämätön. Älä tee suurta numeroa (vaikka siis oikeasti tiedän että ärsyttää).

Mistä näitä ärsyttäviä anoppeja oikein sikiää ? :hug: :hug:

Mä yritän kovasti olla välinpitämätön, muttei ole toistaiseksi onnistunut. Hyvin on kyllä poikansa kasvattanut siinä mielessä, että onpa ainakin lojaali äidilleen :kieh: Se kait tässä oikeastaan eniten mättää :ashamed:

Ymmärrän sun "tuskaasi" vielä enemmän, kun mietin, että mieheni olisi kovinkin lojaali äidilleen...mitä hän ei kovastikaan ole ollut näiden vuosien aikana, siis tunnustaa, että joku viiraa oikeasti. Se sattuisi varmaan muhun tosi syvälle, jos se hengailisi enemmän siellä mutsinsa puolella...

Miten se sun miehesi sitten vastaan, jos kerrot, että pahalta tuntuu? Tai selittääkö se mitenkään, että on vähän niinkuin enemmän ehkä äitinsä "puolella"? Minusta mies voi olla molemmille tarpeen tullen "mieliksi". Olla äidille mukava, auttavainen, olemassa, mutta sitten taas vaimonsa mies jo.

 

[IamWeasel]

No se välttelee koko aihetta, ei halua puhua siitä. Mä en saa siltä minkäänlaista vastausta asiaan, saan aina vaan sen käsityksen, että minussa on vika. Mulle mies sanoo suoraan kaiken, mutta äidilleen ei, sitä se vaan mielistelee.

Lojaali äidilleen, esimerkiksi silloin kauppakeskuksessa kun se riita tuli, mä sain tarpeekseni ja läksin kiukkusena lasten kanssa jo autoon, mies meni äitinsä kanssa ostamaan vielä kengät :ashamed:

 

[J]

No se välttelee koko aihetta, ei halua puhua siitä. Mä en saa siltä minkäänlaista vastausta asiaan, saan aina vaan sen käsityksen, että minussa on vika. Mulle mies sanoo suoraan kaiken, mutta äidilleen ei, sitä se vaan mielistelee.

Lojaali äidilleen, esimerkiksi silloin kauppakeskuksessa kun se riita tuli, mä sain tarpeekseni ja läksin kiukkusena lasten kanssa jo autoon, mies meni äitinsä kanssa ostamaan vielä kengät :ashamed:

Mä en hyväksy, miten sun miehesi käyttäytyy, mutta toisaalta sen ymmärrän. En sun miehestä tiedä, mutta mun mies on ollut näissä riitatilanteissa anopin kanssa ihan pihalla ja ulkopuolella. Anoppis on miehesi Äiti, ah, pullantuoksuinen tuulahdus vuosien takaa ja sä olet taas sen vaimo, toinen tärkeä nainen elämässä, ole siinä sitten välissä. Kai tilanne on miehellesi epämiellyttävä, jos välttelee koko asiaa. Sitten kun se ei tiedä, ketä tässä syyttää, niin kai se on viisainta syyttää sua, koska ilmeisesti olet siinä edelleen, jos se syyttäisi äitiään, haloo voisi ehkä olla melkoinen.

Nämä on vaan mun ajatuksiasi. Oon itse miettinyt paljon tätä miniä-anoppi-suhdetta oman tilanteeni vuoksi, kaikenlaista on tullut mietittyä.

 

[IamWeasel]

No se välttelee koko aihetta, ei halua puhua siitä. Mä en saa siltä minkäänlaista vastausta asiaan, saan aina vaan sen käsityksen, että minussa on vika. Mulle mies sanoo suoraan kaiken, mutta äidilleen ei, sitä se vaan mielistelee.

Lojaali äidilleen, esimerkiksi silloin kauppakeskuksessa kun se riita tuli, mä sain tarpeekseni ja läksin kiukkusena lasten kanssa jo autoon, mies meni äitinsä kanssa ostamaan vielä kengät :ashamed:

Mä en hyväksy, miten sun miehesi käyttäytyy, mutta toisaalta sen ymmärrän. En sun miehestä tiedä, mutta mun mies on ollut näissä riitatilanteissa anopin kanssa ihan pihalla ja ulkopuolella. Anoppis on miehesi Äiti, ah, pullantuoksuinen tuulahdus vuosien takaa ja sä olet taas sen vaimo, toinen tärkeä nainen elämässä, ole siinä sitten välissä. Kai tilanne on miehellesi epämiellyttävä, jos välttelee koko asiaa. Sitten kun se ei tiedä, ketä tässä syyttää, niin kai se on viisainta syyttää sua, koska ilmeisesti olet siinä edelleen, jos se syyttäisi äitiään, haloo voisi ehkä olla melkoinen.

Nämä on vaan mun ajatuksiasi. Oon itse miettinyt paljon tätä miniä-anoppi-suhdetta oman tilanteeni vuoksi, kaikenlaista on tullut mietittyä.

Anoppi on aika voimakastahtoinen nainen, olen kuullut parilta eri taholta (miehen sukulaisilta) että näillä on ollut kova kuri, mies on ainoa lapsi. On kuulemma raahattu hiuksista nurkkaan lapsena pienemmistäkin asioista ym. Anoppi on kyllä kova puheissaan uhkailemaan vieläkin poikaansa mm. "Nyt oot hiljaa tai pistän sut pakastimeen" jne. En tiedä sit onko tollasia höpinöitä jo sillon kun mies ollut lapsi. Minusta vaan jollain tapaa sairaita uhkauksia, varsinkin jos pienelle lapselle noita puhuu. Toisinaan taas niin puhuu rakkaudesta ja kaikki on ihanaa, mutta silloin jos joku sattuu olemaan eri mieltä hänen kanssaan niin.. auts.

Mies joko ihan oikeasti pitää äidistään eikä ole mitään traumoja lapsuudestaan saanut (koska varmasti rakkautakin on saanu), tai sitten ei vaan "uskalla" olla vastaankaan. Enpä tiedä, kun ei tuo puhu. On tuo mies jotenkin joskus tosi "kylmä" omia lapsia kohtaankin, ja toisinaan on sitten taas ihan eri ihminen. Jotenkin ei omaa sellasta empatiakykyä :/

 

[J]

No se välttelee koko aihetta, ei halua puhua siitä. Mä en saa siltä minkäänlaista vastausta asiaan, saan aina vaan sen käsityksen, että minussa on vika. Mulle mies sanoo suoraan kaiken, mutta äidilleen ei, sitä se vaan mielistelee.

Lojaali äidilleen, esimerkiksi silloin kauppakeskuksessa kun se riita tuli, mä sain tarpeekseni ja läksin kiukkusena lasten kanssa jo autoon, mies meni äitinsä kanssa ostamaan vielä kengät :ashamed:

Mä en hyväksy, miten sun miehesi käyttäytyy, mutta toisaalta sen ymmärrän. En sun miehestä tiedä, mutta mun mies on ollut näissä riitatilanteissa anopin kanssa ihan pihalla ja ulkopuolella. Anoppis on miehesi Äiti, ah, pullantuoksuinen tuulahdus vuosien takaa ja sä olet taas sen vaimo, toinen tärkeä nainen elämässä, ole siinä sitten välissä. Kai tilanne on miehellesi epämiellyttävä, jos välttelee koko asiaa. Sitten kun se ei tiedä, ketä tässä syyttää, niin kai se on viisainta syyttää sua, koska ilmeisesti olet siinä edelleen, jos se syyttäisi äitiään, haloo voisi ehkä olla melkoinen.

Nämä on vaan mun ajatuksiasi. Oon itse miettinyt paljon tätä miniä-anoppi-suhdetta oman tilanteeni vuoksi, kaikenlaista on tullut mietittyä.

Anoppi on aika voimakastahtoinen nainen, olen kuullut parilta eri taholta (miehen sukulaisilta) että näillä on ollut kova kuri, mies on ainoa lapsi. On kuulemma raahattu hiuksista nurkkaan lapsena pienemmistäkin asioista ym. Anoppi on kyllä kova puheissaan uhkailemaan vieläkin poikaansa mm. "Nyt oot hiljaa tai pistän sut pakastimeen" jne. En tiedä sit onko tollasia höpinöitä jo sillon kun mies ollut lapsi. Minusta vaan jollain tapaa sairaita uhkauksia, varsinkin jos pienelle lapselle noita puhuu. Toisinaan taas niin puhuu rakkaudesta ja kaikki on ihanaa, mutta silloin jos joku sattuu olemaan eri mieltä hänen kanssaan niin.. auts.

Mies joko ihan oikeasti pitää äidistään eikä ole mitään traumoja lapsuudestaan saanut (koska varmasti rakkautakin on saanu), tai sitten ei vaan "uskalla" olla vastaankaan. Enpä tiedä, kun ei tuo puhu. On tuo mies jotenkin joskus tosi "kylmä" omia lapsia kohtaankin, ja toisinaan on sitten taas ihan eri ihminen. Jotenkin ei omaa sellasta empatiakykyä :/

Haastavaa todella sulla! Varsinkin jos se sun miehesi ei puhu, toimii van tuolla tavalla..huoh. Ehkä miehesi ei uskalla olla vastaan, kun se tietää, mikä sota sitten syttyisi? Meillä nimittäin mies kun alkoi olla äitiään vastaan, oli pakko laittaa välit kotvaseksi poikki, koska eihän sitä valitusta jaksanut kuunnella "erkkikään". Sitten alkoi tulla kauheita sähköpostiviestejä. Ja sitten se vuoden aikana vähän tokeentu. Meidän elämässä anoppi on eniten iloissaan, jos hän saa viettää vain poikansa kanssa aikaa...mulla ei varmaankaan niin väliäkään. Mutta sehän onkin mieheni äiti, onneksi.

Tsemppiä sulle paljon! Ja toivottavasti jossain vaiheessa tulisi suuntaa vähän myönteisempään tässä asiassa!

 

[mä]

Kyllä anoppisi kuulostaa kärsivän jonkinlaisesta tunne-alämän vaikeuksista, mmiehesi varmaan saanut osansa lapsena ja siksi ehkä on kyvytön puuttumaan. Minä olen onnellinen, kun mieheni on meillä molmpien puolella, jos on ollut erimielisyyttä, mutta näkee hyvin selkeästi tilanteen, eikä lähde kiertelemään. Tuosta tosin on vaikea olla eri tai samaa mieltä, ,että mummi rakastaa toista lasta enemmän, tosiaan kertoo tunne-elämän vaikeudesta.
Itse olen laittanut välit poikki yhteen ystävääni, joka käyttäytyi omituisesti, tosiaan erotteli lapsiani ja kaikkea muuta, joten laitoin välit poikki, eli en itse mene sinne enää. Ne "paremmat" lapset käyvät isänsä kanssa....koska siellä on heille kavereita.

Itse ehkä yrittäisin jotain viileän asiallisia välejä tällaiseen anoppiin, mies lirkutelkoon, koska kai hän hakee jotain osaa äidistä vielä mitä on jäänyt vaille.

Lapsen asemasta vielä, että tiesin ja kuulin aina lapsena olevani huonompi kuin lähes kaikki serkkuni, joten kyllä ne jää mieleen....en ole traumatisoitunut, mutta en käy mummoni luona, ,koska haukkuminen aikuisena sai valtavat mitat ja meni hyvän maun ja jopa sukulaisuudenkin yli.