Että pistää vihaksi

[vieras]

mä ymmärrän hyvin että joillakin ei ole paikkaa mihin saisi lapset hoitoon että voisi vaalia miehen kanssa kahden keskeistä aikaa ja joidenkin mielestä joillekkin riittä se kun on miehen kanssa kaksin kun lapset nukkuu, mutta itse olen sitä mieltä että ei siinä oikeasti pysty rentoutumaan ja keskittymään ainoastaan siihen mieheen, pitää kuitenkin varoa ettei mölise ja kolise ettei lapset herää, eikä voi ihan TÄYSIN rentoutua, kun pitää kuunnella toinen korva höröllään että inahtaako sielä sängyssä joku. jotkut tuntee että voimat kyllä riittää, mitä sitä paussia pitämään, mutta ihan oikeasti, kyllä ihminen tarvitsee välillä tuulettumista vaikka ei niin tuntisikaan! voisihan sitä vaikka keskellä päivää lähteä miehen kanssa ulos syömään, keskustelemaan ja rentoutumaan ja tulla illaksi takaisin kotiin ja laittaa lapset nukkumaan. kyllä varmaan päivällä lapset saisi vaikka kavereille leikkimään, tai pienemmät lapset toiseen lapsiperheeseen. olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi käydä hoitajien nukuttamaan lapsia. ei se tuulettuminen aina tarkoita ryyppäämistä, itse ainakin haluan ne tuulettumis mahdollisuudet olla suht selvinpäin, että muistaa mitä illalla on tehnyt ja ei ole seuraavana päivänä mikään hirveä jysäri

Tuo on kyllä totta. Mutta usein tilanne näyttää väsyneestä siltä, että tutuilla lapsiperheillä on kädet täynnä työtä omiensa kanssa. On todella vaikea mennä pyytämään oudoilta ihmisiltä tuollaista. (Ne, joilla ei ole mummoja apuna, ei usein ole myöskään niitä hyviä ystäväperheitä, kun ovat muuttaneet yleensä työn takia kauas ystävistä ja sukulaisista). Eli, niillä, joilla on mummot, samoilla ihmisillä on yleensä myös pitemmät ystävyyssuhteet ym. säilyneet. Eli kaikki taas kerran kasautuu.

Lähes oudoilta uusilta hyvänpäiväntutuilta on vaikea mennä kysymään jotain lastenhoitoapua. Ja usein on vaikea löytää perhettä, joka on samassa tilanteessa. Monilla kun on mummot, eivätkä he tarvitse itse lastenhoitoapua, joten eivät sitten halua ottaa muidenkaan lapsia.

 

[katkera]

mä ymmärrän hyvin että joillakin ei ole paikkaa mihin saisi lapset hoitoon että voisi vaalia miehen kanssa kahden keskeistä aikaa ja joidenkin mielestä joillekkin riittä se kun on miehen kanssa kaksin kun lapset nukkuu, mutta itse olen sitä mieltä että ei siinä oikeasti pysty rentoutumaan ja keskittymään ainoastaan siihen mieheen, pitää kuitenkin varoa ettei mölise ja kolise ettei lapset herää, eikä voi ihan TÄYSIN rentoutua, kun pitää kuunnella toinen korva höröllään että inahtaako sielä sängyssä joku. jotkut tuntee että voimat kyllä riittää, mitä sitä paussia pitämään, mutta ihan oikeasti, kyllä ihminen tarvitsee välillä tuulettumista vaikka ei niin tuntisikaan! voisihan sitä vaikka keskellä päivää lähteä miehen kanssa ulos syömään, keskustelemaan ja rentoutumaan ja tulla illaksi takaisin kotiin ja laittaa lapset nukkumaan. kyllä varmaan päivällä lapset saisi vaikka kavereille leikkimään, tai pienemmät lapset toiseen lapsiperheeseen. olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi käydä hoitajien nukuttamaan lapsia. ei se tuulettuminen aina tarkoita ryyppäämistä, itse ainakin haluan ne tuulettumis mahdollisuudet olla suht selvinpäin, että muistaa mitä illalla on tehnyt ja ei ole seuraavana päivänä mikään hirveä jysäri

Tuo on kyllä totta. Mutta usein tilanne näyttää väsyneestä siltä, että tutuilla lapsiperheillä on kädet täynnä työtä omiensa kanssa. On todella vaikea mennä pyytämään oudoilta ihmisiltä tuollaista. (Ne, joilla ei ole mummoja apuna, ei usein ole myöskään niitä hyviä ystäväperheitä, kun ovat muuttaneet yleensä työn takia kauas ystävistä ja sukulaisista). Eli, niillä, joilla on mummot, samoilla ihmisillä on yleensä myös pitemmät ystävyyssuhteet ym. säilyneet. Eli kaikki taas kerran kasautuu.

Lähes oudoilta uusilta hyvänpäiväntutuilta on vaikea mennä kysymään jotain lastenhoitoapua. Ja usein on vaikea löytää perhettä, joka on samassa tilanteessa. Monilla kun on mummot, eivätkä he tarvitse itse lastenhoitoapua, joten eivät sitten halua ottaa muidenkaan lapsia.

Totta joka sana! Mulla on yksi "hiekkalaatikkoystävä", jolla on aikalailla samanlainen tilanne. Olenkin tässä miettinyt, että rohkenisko kysyä häneltä, jos "vaihdetaan lapsia". Mä itse en kokisi sitä kovinkaan rasittavana, vaikka meille tuli pari lasta lisää.. kun on kerran tämä pyöritys tässä kuitenkin...ei kaksi lisää olis paha. Niin ehkä hän kokisi sen samanlailla?