H
Hermot!
Vieras
Olin siis ex-mieheni kanssa naimisissa hyvin lyhyen ajan ja meille syntyi tyttökin. Ero oli minun päätös. Nyt kun minulta kysytään että miksi menin naimisiin ja tein lapsen ihmisen kanssa jonka tiesin kärsivän mielenterveys ongelmista en osaa vastata. Silloin se vaan tuntui että kaikesta selvitään. Totuus iski nopeesti kyllä kasvoille.
Koska isä ei oikein voi tuota tyttöä yksin aina hoitaa niin tyttö on paljon isovanhemmilla jossa isä sitten käy. Ex-anoppi on aina ollut tunkenut nokkansa meidän asioihin ja oli todella järkyttynyt kun erosimme. Huusi minullekkin puhelimessa ja kaikke. Mutta nyt kun kohta on vuosi mennyt on kaikki rauhoittunut ja valittaminen loppunut. Paitsi eilen!
Kysyin itse isovanhemmilta haluavatko tyttöä kesällä pidemmäksi aikaa, kun syksyllä alkaa tarha. Ajattelin että on hyvä pitää heihin hyvät välit ja hyvä että tytöllä on hyvä olla edes heihin läheiset välit kun kasvaa. No hehän olivat innoissaan ja tyttö oli sitten ti-su heillä.
Noin pari kuukautta sitten muutin yhteen uuden mieheni kanssa ja kerroin tästä exälle. Että hän tietää kenen kanssa hänen tyttärensä asuu. Eilen sitten tämä ex-annoppi alkoi tentata et miten asun. Ja sanoin etten asu yksin. Sitä siinä sitten päiviteltiin ja alettiin kaivamaan niitä vanhoja sota kirveitä. Kuinka minä muka luulen olevani parempi kuin he ja katson heidän poikaansa alas päin. Ja kuinka meidän tytössä sitten näkyy aikuisena, kun häneltä on riistetty koti. Ja että asiat ois voinu sopia, kun tämä ex-anoppi ei varmasti ees tiedä mitä on tapahtunut silloin ennen eroa. Tyttö oli 8kk kun lähettiin, en kutsuis sitä kodin riistämiseks.
Ja ihan sitten siitä huomasikin että tiesi etten asu yksin, kun sanoi uuden mieheni iästä jotain mitä hänen poikansa oli sanonut. Ex-mieheni oli sanonut että minun uus mies on kakskymppinen ja hän on minun kanssa saman ikänen 24v. Joten tämän ex-anopin oli vaan pakko saada minut sanomaan että en asu yksin. Että voi sitä sitten päivitellä.
Ja ihan alkoi epäilemään että miten tämä minun uus pärjää kun joutuu välillä tyttöä tarhasta hakemaan. Että mistä tiedän ettei tee samanlailla kun hänen oma poikansa teki, joi siis alkoholi kun vahti pientä lasta. Totesin vaan että otinkin miehen joka ei käytä alkoholia, että opin kyllä kerrasta. En kyllä noin mustavalkoisesti oikeesti ajattele, mutta sainhan huomautettua hänelle.
Olen tähän mennessä tytön aina vienyt ja hakenut, matkaa noin 50km. Nyt sanoin että sitten kun on tarha ja minä meen töihin että heidän pitää hakea tyttö tarhasta heille. Sain vastaukseksi "niinhän sinä vaan meitä yrität määräillä". Teen itse vuorotyötä niin en kyllä pysty aina olla enään viemässä ja hakemassa. Vituttaa niin paljon!! Ex-anopilla ei mielestäni oli mitään oikeutta kritisoida sitä miten minä nyt elän!
Koska isä ei oikein voi tuota tyttöä yksin aina hoitaa niin tyttö on paljon isovanhemmilla jossa isä sitten käy. Ex-anoppi on aina ollut tunkenut nokkansa meidän asioihin ja oli todella järkyttynyt kun erosimme. Huusi minullekkin puhelimessa ja kaikke. Mutta nyt kun kohta on vuosi mennyt on kaikki rauhoittunut ja valittaminen loppunut. Paitsi eilen!
Kysyin itse isovanhemmilta haluavatko tyttöä kesällä pidemmäksi aikaa, kun syksyllä alkaa tarha. Ajattelin että on hyvä pitää heihin hyvät välit ja hyvä että tytöllä on hyvä olla edes heihin läheiset välit kun kasvaa. No hehän olivat innoissaan ja tyttö oli sitten ti-su heillä.
Noin pari kuukautta sitten muutin yhteen uuden mieheni kanssa ja kerroin tästä exälle. Että hän tietää kenen kanssa hänen tyttärensä asuu. Eilen sitten tämä ex-annoppi alkoi tentata et miten asun. Ja sanoin etten asu yksin. Sitä siinä sitten päiviteltiin ja alettiin kaivamaan niitä vanhoja sota kirveitä. Kuinka minä muka luulen olevani parempi kuin he ja katson heidän poikaansa alas päin. Ja kuinka meidän tytössä sitten näkyy aikuisena, kun häneltä on riistetty koti. Ja että asiat ois voinu sopia, kun tämä ex-anoppi ei varmasti ees tiedä mitä on tapahtunut silloin ennen eroa. Tyttö oli 8kk kun lähettiin, en kutsuis sitä kodin riistämiseks.
Ja ihan sitten siitä huomasikin että tiesi etten asu yksin, kun sanoi uuden mieheni iästä jotain mitä hänen poikansa oli sanonut. Ex-mieheni oli sanonut että minun uus mies on kakskymppinen ja hän on minun kanssa saman ikänen 24v. Joten tämän ex-anopin oli vaan pakko saada minut sanomaan että en asu yksin. Että voi sitä sitten päivitellä.
Ja ihan alkoi epäilemään että miten tämä minun uus pärjää kun joutuu välillä tyttöä tarhasta hakemaan. Että mistä tiedän ettei tee samanlailla kun hänen oma poikansa teki, joi siis alkoholi kun vahti pientä lasta. Totesin vaan että otinkin miehen joka ei käytä alkoholia, että opin kyllä kerrasta. En kyllä noin mustavalkoisesti oikeesti ajattele, mutta sainhan huomautettua hänelle.
Olen tähän mennessä tytön aina vienyt ja hakenut, matkaa noin 50km. Nyt sanoin että sitten kun on tarha ja minä meen töihin että heidän pitää hakea tyttö tarhasta heille. Sain vastaukseksi "niinhän sinä vaan meitä yrität määräillä". Teen itse vuorotyötä niin en kyllä pysty aina olla enään viemässä ja hakemassa. Vituttaa niin paljon!! Ex-anopilla ei mielestäni oli mitään oikeutta kritisoida sitä miten minä nyt elän!
