Kun Perussuomalaiset perustettiin 1995, Suomen poliittisessa kentässä oli kaksi vapaata kasvusuuntaa uudelle tulokkaalle: kansallismielinen suunta ja liberaali suunta. Kaikki muut oli jo miehitetty. Perussuomalaiset täytti kansallismielisen suunnan aukon. Vielä on jäljellä liberaali suunta, jota Liberaalipuolue yrittää kunniakkaasti valloittaa. Suomi vaan on sellainen sarvikuonojen maa, että täällä ei jostain syystä liberalismi menesty.
"Elovaara kertoo, ettei hän lähtenyt perussuomalaisiin mukaan kritisoidakseen maahanmuuttoa. Hänelle puolue edusti erityyppistä kapinaa.
– Se liittyi osattomuuteen, pienituloisuuteen, päihdeongelmiin ja työttömyyteen. Valtapuolueet eivät olleet onnistuneet näiden kysymysten äärellä.
Soinin perussuomalaisetkaan eivät kyenneet ratkaisemaan näitä ongelmia, sanoo Elovaara."
Elovaaran henkilökohtaiset motiivit voivat tietenkin olla mitä tahansa, mutta jos hän tosiaan lähti vuonna 2007 Perussuomalaisiin kuvitellen ettei maahanmuuttokritiikki ole oleellinen osa puolueen toimintaa, voidaan yksiselitteisesti todeta, että tilannekuva oli vähän väärä. Tony Halme oli saanut edellisissä vaaleissa yli 16000 ääntä pitkälti sen perusteella, että oli kiertänyt televisiossa ja toreilla kertomassa miten oli vetänyt n-sanoja turpaan. Timo Soini sai alle 5000 ääntä ja pääsi ensimmäistä kertaa vaaleissa läpi käytännössä viikinki-ilmiön siivellä.
"Elovaara muistelee nykyisen eduskunnan puhemiehen, Jussi Halla-ahon (ps), suosion kasvun puolueessa olleen ahdistavaa aikaa. Puolueen sisällä oli kova paine ajatella yksimielisesti asioista.
– Aina tilanteissa, joissa vastustin rasismia, niin ryhmäkokouksissa minuun kohdistui valtavaa häirintää. Esimerkiksi eduskuntaryhmän kokouksessa saatettiin lukea ääneen minun antamia kriittisiä haastatteluja."
Kuten todettu, väärä tilannekuva ja väärä puolue. Tiina Elovaara oli sellainen persujen oma Sirpa Pietikäinen, joka istuu puolueessa, vaikka ei useinkaan hyväksy puolueen politiikkaa ja äänestää puolueen ajamia asioita vastaan. On yksi asia pyrkiä vaikuttamaan puolueen politiikkaan. Se on toivottavaa ja koko homman idea. On toinen asia mennä täysin väärään porukkaan vastarannankiiskeksi. Elovaara tuossa itse mainitsee antamansa kriittiset haastattelut. Hänellähän oli tosiaan tapana haukkua julkisesti omiaan. Se on kaukana siitä arvotaistelusta, joka Elovaaran omien sanojen mukaan "tulisi käydä puolueen sisällä".