Auttakaahan vähäsen, kun itsellä alkaa voimat olla lopussa.
Eli avomieheni entinen kihlattu on kuvioissa, aivan liikaa. Itse elän sillä periaatteella, että entiset kuuluu sinne menneisyyteen, eikä niiden kanssa sitten enää päivittäin viestitellä/mesetellä ja pidetä muutenkin aktiivisesti yhteyttä. Meillä kuitenkin mieheni päivittäin pitää yhteyttä entiseensä. Mikäli mieheni tarvitsee autokyytiä, pyytää hän sitä entiseltään. Tai mikäli tämä entinen kihlattu "ei löydä paikkaa se ja se" niin minun mieheni lähtee hänelle kyseistä paikkaa näyttämään (näin kävi viimeksi viime viikonloppuna).
Nyt sitten tämä entinen kysyi mieheltäni, että voisimmeko me ottaa hänen koiransa ainakin nyt viikonlopun yli hoitoon. Olen äärimmäisen eläinystävällinen ja ko. koira on varsin suloinen, mutta tieto koiran emännästä häiritsee ja ärsyttää.
Senkään takia en nyt jaksaisi/haluaisi koiraa ottaa hoitoon, että olen itse henkisesti aivan poikki. Vauvakuume raastaa kovaa ja menkkojen aiheuttama suru painaa tällä hetkellä suunnattomasti. Lisäksi olen nähnyt joka ikinen yö kamalia painajaisia, joiden takia unet ovat jääneet vähäisiksi. En siis todellakaan kaipaa viikonlopullekin herättelijää, jota pitää lähteä ulkoiluttamaan.
Mieheni kovin tuon koiran haluaa ottaa hoitoon, eikä tunnu käsittävän sitä, että yhteydenpito entisen naisen kanssa sattuu ja ahdistaa. Tämän asian kanssa alkaa todellakin olla voimat lopussa. Mikä eteen?
Ketään, jolla olisi samankaltaisia kokemuksia? Kaikki neuvot tarpeen. Olen voimaton. :'(
Eli avomieheni entinen kihlattu on kuvioissa, aivan liikaa. Itse elän sillä periaatteella, että entiset kuuluu sinne menneisyyteen, eikä niiden kanssa sitten enää päivittäin viestitellä/mesetellä ja pidetä muutenkin aktiivisesti yhteyttä. Meillä kuitenkin mieheni päivittäin pitää yhteyttä entiseensä. Mikäli mieheni tarvitsee autokyytiä, pyytää hän sitä entiseltään. Tai mikäli tämä entinen kihlattu "ei löydä paikkaa se ja se" niin minun mieheni lähtee hänelle kyseistä paikkaa näyttämään (näin kävi viimeksi viime viikonloppuna).
Nyt sitten tämä entinen kysyi mieheltäni, että voisimmeko me ottaa hänen koiransa ainakin nyt viikonlopun yli hoitoon. Olen äärimmäisen eläinystävällinen ja ko. koira on varsin suloinen, mutta tieto koiran emännästä häiritsee ja ärsyttää.
Senkään takia en nyt jaksaisi/haluaisi koiraa ottaa hoitoon, että olen itse henkisesti aivan poikki. Vauvakuume raastaa kovaa ja menkkojen aiheuttama suru painaa tällä hetkellä suunnattomasti. Lisäksi olen nähnyt joka ikinen yö kamalia painajaisia, joiden takia unet ovat jääneet vähäisiksi. En siis todellakaan kaipaa viikonlopullekin herättelijää, jota pitää lähteä ulkoiluttamaan.
Mieheni kovin tuon koiran haluaa ottaa hoitoon, eikä tunnu käsittävän sitä, että yhteydenpito entisen naisen kanssa sattuu ja ahdistaa. Tämän asian kanssa alkaa todellakin olla voimat lopussa. Mikä eteen?
Ketään, jolla olisi samankaltaisia kokemuksia? Kaikki neuvot tarpeen. Olen voimaton. :'(
