Exä vainoaa!!!!!

Nyt tarvitsen apuanne, sillä olen aivan uudessa ja omituisessa tilanteessa.

Eli lähtökohta on se, että keväällä erosin pitkäaikaisesta avopuolistostani. Tai tarkemmin sanottuna avopuoliso halusi miettiä, mitä elämältään haluaa ja minun muuttavan pois yhteisestä kodistamme. Purimme kihlauksen ja järjestin elämäni uudelleen, vaikka toki se vaikeaa aluksi olikin. Olimme hyvin erilaisia ja mies etenkin on vielä niin lapsellinen, että näin jälkikäteen ihmettelen, että jaksoin hänen toilailujaan (pettämistä, 2 eroa/""miettimistaukoa"" ennen lopullista eroamme, valehtelua, lupausten pettämistä, liiallista alkoholinkäyttöä jne.) niinkin pitkään. Mutta sitoutuminen oli minulle iso päätös ja siksi pinnani kesti niin kauan, mutta loppui sitten, kun mies ei enää tiennytkään, rakastaako vai eikö...

No, tapailimme muutaman kerran käydäksemme suhdettamme läpi. Toivuin erosta, tunteeni häntä kohtaan kuihtuivat pois (oliko niitä koskaan?) ja sain elämäni (ja itseni) järjestykseen. Exä lähti ulkomaille töihin ja minusta tuntui niin ihanalta elää omaa elämääni ilman jatkuvaa epävarmuuutta ja pahaa oloa. Olin onnellinen, olin itsenäinen, kävin läpi mennyttä ja tulevaa, työstin asioita.

Sitten tapasin uuden miehen, joka vei kertaheitolla jalat alta... Tämä uusi mies oli jotakin aivan erilaista ja osoitti, että maailmassa on minulle vielä paljon rakkautta. Että kunnollisiakin miehiä on olemassa. Tapailimme jonkin aikaa, kunnes tapailu muuttui seurusteluksi.

Ja kuinkas kävikään???? Exä yksipuolisesti päätti ulkomailla, että olenkin nyt hänen elämänsä nainen ja koko elämän kiintotähti, peruspilari ja ties mitä! Hän soitti minulle työreissusta pari kertaa kännissä tilittääkseen tuntemuksiaan ja itkeäkseen, kuinka tyhmästi hän tekikään päästäessään minut käsistään... Ja nyt tilanne on se, että hän ei usko järkipuhetta (ei ainakaan kännissä), vaan tunkee elämääni puoliväkisin. Olen selittänyt asiat hänelle kasvotusten ja laitoin lisäksi sähköpostiakin, jossa kerroin etten halua häntä enää elämääni ja voin vain toivoa, että exä ymmärtää sen. Ottaa päähän ja rankasti, kun oikeasti ehdin jo uskoa, että eromme hoitui mutkattomasti.

Eikä tilanne olisi niin v-ttumainen ilman tätä uutta suhdetta. Kun en missään tapauksessa halua sotkujen exäni kanssa pilaavan uutta suhdettani. Miten miehet yleensä suhtautuvat kannoilla roikkuvaan exän, jos tilanne on TÄYSIN minusta riippumaton? En ole exästäni missään määrin kiinnostunut, oli uutta suhdetta tai ei. En halua tavata häntä, en puhua hänen kanssaan, en olla missään tekemisissä (ainakaan viimeaikaisen ""ahdistelun"" jälkeen)! Ahdistaa vain se, että exä tietää missä asun ja hänellä on kännissä tapana tehdä idioottimaisuuksia...

JA kun kysymyshän ei ole siitä, että exä minua rakastaisi. Häntä vain v-tuttaa se, että ei voi saada minua enää. Kyseessä on kypsymätön pikkupoika, jolle toisten elämä on hiekkalaatikko ja ihmiset pikkuautoja, jotka voi nakata menemään ja ottaa takaisin ihan miten itseä sattuu huvittamaan.

Kiitos, jos jaksoitte lukea. Vielä suurempi kiitos, jos jaksatte auttaa... En tiedä, kuinka radikaaleihin toimenpiteisiin tässä pitäisi ryhtyä ja pelkään suuresti uuden suhteeni puolesta.

 

Etpä voi tehdä muuta kuin uudelleen ja uudelleen torjua ex. Älä vastaa viesteihin, älä puheluihin, älä ota mitään yhteyttä, älä avaa ovea. Ja kerro nykyiselle tästä exästä ja siitä ettet ottaisi sitä takaisin vaikkei nykyistä suhdetta olisikaan.

Kyllä se ex lopattaa aikanaan kun et koskaan vastaa.

 

Jos vainoaminen jatkuu niin vaihda puhelinnumerosi ja laita se salaiseksi.

Lisäksi suosittelen, ettet vastaa hänen puheluihinsa tai korkeintaan sanot vain ""Hei, en halua kuulla sinusta enää. Moido."" Kaikki sovinnonhieromiset ja ystävälliset vastineet ja ymmärtävät puhelinkeskustelut yms. vain saavat hänet ajattelemaan, että hänellä on vielä mahkuja. Kannattaa ottaa reippaasti etäisyyttä ja viilentää suhtautumista ihan konkreettisesti. Tylykin saa olla, jos tyyppi ei muuten usko.

Olet jo selittänyt asiat hänelle ja jos ei se saanut häntä vakuuttuneeksi, niin nyt on näytön paikka eli osoitat hänelle omalla käytökselläsi, ettei sinua voisi vähempää kiinnostaa hänen lähestymisyrityksensä. Kiltteys ja hyväntahtoisuus ei ole valttia tuollaisisten itsepintaisten roikkujien suhteen - paitsi jos ei sitten syvällä sisällään sellaista riippaa elämäänsä kaipaakin...

 

Kun kerran olet selittänyt hänelle kasvotusten ja meilillä, että ei kiinnosta enää ja että hän on elettyä elämää, sen pitäisi riittää. Älä enää ota yhteyttä exään, älä vastaa puheluihin, älä avaa ovea ja jos kadulla tulee vastaan ole todella vähäsanainen ja nyreä. Älä mitenkään kannusta häntä ottamaan yhteyttä. Kerro nykyisellesi tilanne rehellisesti ja painottaen sitä, että et ole kiinnostunut Exäsästäsi millään tasolla, etkä palaisi hänen kanssaan yhteen vaikka teidän suhdetta ei olisi.

Toivon mukaan exäsi lopettaa pian, kun olet hyvin selvästi epäkiinnostunut hänen seurastaan. Jos ei lopeta, sinun täytyy tehdä jotain radikaalimpaa. Hommata todisteet siitä, että hän oikeasti vainoaa sinua ja sitten mennä poliisin puheille lähestymiskiellon saamiseksi, mutta toivon mukaan siihen ei tarvitse mennä. Toivottavasti täydellinen epäkiinnostus exän seurasta auttaa.

 

Erosin kauan sitten silloisesta poikaystävästäni tämän runsaan alkoholinkäytön ja sen seurauksena todella ikävän käytöksen takia. Käsiksi ei koskaan käynyt, mutta eipä sellaista käytöstä jaksanut katsoa.

Tämä ex vain ei oikein tuntunut uskovan sitä, että olin katkaissut suhteen enkä missään tapauksessa halunnut kuulla saatikka sitten nähdä häntä. Aluksi hän soitteli minulle, lähetteli tekstiviestejä ja jopa ilmestyi oveni taakse. Vaikka kuinka löin luurin korvaan hänelle, olin vastaamatta, niin tämä jatkui ja jatkui. Työni takia en edes voinut muuttaa puhelinumeroani salaiseksi, mikä ehkä olisi helpottanut.

Olin lopuksi niin ahdistunut ja peloissani (mikä meikäläiselle on erittäin harvinaista), että harkitsin jo lähestymiskiellon hakemista. Ongelma oli vain siinä, että olisinko saanut lähestymiskiellon, sillä viestit eivät sisällöltään olleet uhkaavia, mutta minulle todella ahdistavia varsinkin kun tätä oli jatkunut kauan. Lopuksi marssin itkien kirjaimellisesti poliisilaitokselle ja kysyin mitä tehdä. Päivystyksessä oleva poliisi soitti ex:lleni ja selvitti hänelle tilanteen ja sanoi minun ryhtyvän toimenpiteisiin, ellei tällainen käytös lopu. Toistaiseksi yhteydenottoyritykset loppuivat tuohon, mutta silti pelkään vielä vastata tuntemattomiin numeroihin.

Summa summarum, mielestäni ei kannata odottaa ja sietää tuollaista käytöstä kovin kauaa, vaan kannattaa ryhtyä toimenpiteisiin ja käydä esimerkiksi keskustelemassa viranomaisten kanssa, mitä tuollaiselle voisi tehdä ja mitkä ovat vaihtoehdot. Kannattaa myös kertoa kumppanilleen tällaisesta häirikkö-ex:stä, sillä ainakin omani ymmärsi kyllä tilanteen hyvin.

 

älkää sössöttäkö pelkkää paskaa- kuka vainosi ketä, lapsia- ja lapsen isää, lapsen etua- ja oikeuksia; vieraannutti, vainosi lapsia; vieraannuttaja "äiti ja viranomaiset" perättömin selvityksin, lausumin
mm. tuomioistuimessa lapsen olosuhtesta "viran-
omais-" menettelyssä

 

Kyllä nämä naiset osaa tämän pelin kun itsessä ei koskaan mitään syytä!! Tunnevammaiset on niitä kaikkein pahimpia kun kuvittelevat että mies haluaa pahaa vaikka rakkaus ,rinnassa mies yrittää vielä pelastaa suhteen, ja naiset muuttaa sen pahaksi kun ei sovi suunnittelmiin, uuden äijän takia.Näillä naikkosilla vaan tuppaa tulemaan ongelmia myös uusissa suhteissa johtuen mielenterveyden ongelmista! Nähty on..