Exän kanssa viestittely

Jos luit vastaukseni huomasit, että vaikka rakkaus on on loppu (oli jo monta vuotta ennen eroa), ei ystävyys välttämättä lopukaan, kun toistakymmentä vuotta on yhdessä oltu. Mies ja nainen voivat todellakin olla ystäviä keskenään. Ennen eroamme olimme todellakin muutaman viimeisen vuoden "vain kaverit", emmekä enää missään mielessä rakastavaiset, joten miksi emme voisi olla "vain kavereita" edelleen?!

Ja jos sitä noin kerran parissa kuukaudessa exänsä kanssa juttelee, niin ei se nyt ihan "jatkuvaa kuulumisten kyselyä" ole. Kyllä minä pidän yhteyttä moneen muuhun ystävääni huomattavasti useammin kuitenkin.

 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että entisen kumppanin viestittelyä ei välttämättä kannata ottaa uhkana. Itse viestittelen exälleni edelleen, vaikka erostamme on kulunut jo neljä vuotta emmekä ole edes tavanneet kahteen vuoteen. Miksi en pitäisi yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa olen joskus jakanut lähes kaiken?

Nykyinen puolisoni tietää, että olen exään silloin tällöin yhteydessä. En kuitenkaan katso joka kerta aiheelliseksi informoida asiasta, koska mies ei tätä entistä kumppaniani ole koskaan tavannut emmekä toisaalta ole tilivelvollisia toisillemme. Ex-puolisoni ei puolestaan voi edes mainita nimeäni nykyiselle kumppanilleen, sillä hänelle kaikki minuun liittyvä on kuin punainen vaate. Viesteilyyn ei kuitenkaan liity mitään arkipäiväisten kuulumisten vaihtoa kummempaa, joten katson oikeudeksemme pitää yhteyttä toisiimme vaikka hautaan asti.

Suosittelisin luottamaan mieheen, ja antamaan hänelle rauhan viestitellä kenen kanssa haluaa. Niin kauan kuin ei ole syytä epäillä pettämistä, ei asiaan kannata puuttua. Jatkuva tarkkailu voi ahdistaa toista siinä määrin, että hän alkaa entistä enemmän salailla asioita. Eikö ole kuitenkin parempi, että mies vastailee viesteihin sinun läsnäollessasi sen sijaan että vetäytyisi vaikkapa öisin tietokoneen ääreen "tekemään rästissä olevia hommia"?

 

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että entisen kumppanin viestittelyä ei välttämättä kannata ottaa uhkana. Itse viestittelen exälleni edelleen, vaikka erostamme on kulunut jo neljä vuotta emmekä ole edes tavanneet kahteen vuoteen. Miksi en pitäisi yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa olen joskus jakanut lähes kaiken?

Nykyinen puolisoni tietää, että olen exään silloin tällöin yhteydessä. En kuitenkaan katso joka kerta aiheelliseksi informoida asiasta, koska mies ei tätä entistä kumppaniani ole koskaan tavannut emmekä toisaalta ole tilivelvollisia toisillemme. Ex-puolisoni ei puolestaan voi edes mainita nimeäni nykyiselle kumppanilleen, sillä hänelle kaikki minuun liittyvä on kuin punainen vaate. Viesteilyyn ei kuitenkaan liity mitään arkipäiväisten kuulumisten vaihtoa kummempaa, joten katson oikeudeksemme pitää yhteyttä toisiimme vaikka hautaan asti.

Suosittelisin luottamaan mieheen, ja antamaan hänelle rauhan viestitellä kenen kanssa haluaa. Niin kauan kuin ei ole syytä epäillä pettämistä, ei asiaan kannata puuttua. Jatkuva tarkkailu voi ahdistaa toista siinä määrin, että hän alkaa entistä enemmän salailla asioita. Eikö ole kuitenkin parempi, että mies vastailee viesteihin sinun läsnäollessasi sen sijaan että vetäytyisi vaikkapa öisin tietokoneen ääreen "tekemään rästissä olevia hommia"?

Kyllä sen aika hyvin tuntee nahoissaan koska toisella on puhtaat jauhot pussissa. Ei siinä mitään pahaa ole jos entiset kumppanit vaihtavat kuulumisia silloin tällöin, jos koko juttu on molemmilta kokonaan ohi. Ap vaistoaa aika vahvasti että miehen ja exän välillä pinnan alla kytee vielä, ja siinä tämä ero juuri onkin. Miksi mies lässyttää ja raivoaa jos kaikki on mukamas niin viatonta?

Yleissääntönä ehdotan että ei kannata edes aloittaa seurustelua jos kumppani on vielä kiinni entisessä. Olen itse joutunut sellaiseen suhteeseen ja se oli ajan ja tunteiden haaskausta. Erityisesti naiset tykkäävät tökkiä entisen miesystävän uutta suhdetta ihan kiusallaankin vaikka eivät miehen kanssa edes uutta suhdetta haluaisi. Se on tätä naisten kuuluisaa vallankäyttöä. Näytänpäs tälle uudelle mimmille kenen pillin mukaan tämä juippi oikeasti tanssii. Ja jotkut tyhmät miehet lähtevät leikkiin mukaan. Tuttu juttu.

 

Ja muuten, omasta mielestäni paras konsti on yksinkertaisesti jättää viestit omaan arvoonsa, ja olla kuin niitä ei olisikaan. Silloin niistä katoaa kaikki mystisyys. Miehesi taitaa salaa tykätä kun menet aina sekaisin noista pikku piippauksista. Ja miten ihanaa mukamas vaivihkaa tekstailla takaisin toiselle typykälle kun oma tyttäystävä mulkoilee vieressä kuin lohikäärme. Ole välinpitämätön, ja anna piippausten mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Kenenkään miehen takia ei tosinaisen kannata noin paljoa pasmojaan sekoittaa.

 

Siksi on vaikea ymmärtää, että elämä on valintoja. Olisit sitten valinnut sen elämäntavan, jos haluat siinä miehessä olla kiinni. Tai sitten valitset toisen miehen ja sitoudut häneen.

En halua olla siinä miehessä kiinni, siksihän erosimme. Mutta ystävä hänen kanssaan voin kyllä olla. Ja minulla on varsin onnellinen suhde nykyiseen mieheeni, jota ei siis haittaa että silloin tällöin olen joko puhelimitse tai viestitse yhteydessä exääni. Voin olla miehen kanssa vain ystävä, kaikki eivät, ilmeisesti..

 

Kävipäs "hassu" juttu eilen illalla. Tässä kun olen itsekkin osallistunut näihin exä-keskusteluihin, niin eilen yksi ex sitten soitti. Oli ikävä ja paljon oli kuulema miettinyt "meitä". Juteltiin kuulumiset pintapuolisesti ja oli ihan kiva jutella pitkästä (n3,5 vuotta) aikaa.

Aikanaan erosimme kun hän ihastui toiseen, mitään riitoja ei meidän välillämme ollut ja hän sanoikin, että tulee varmasti katumaan, kun otti tästä ihastuksesta kiinni. Nyt hän asuu avoliitossa, ei kuitenkaan tämän ihastuksensa kanssa, vaan nainen on eri.

Hän haluaisi lähteä kanssani syömään ja juttelemaan menneistä, meidän erosta, ym. Minustakin olisi kiva nähdä ja jutella ystävänä, mutta tiedän, että hän haluaisi enemmän, joten sanoin, että unohtaa koko jutun.

Eli, näin helppoa on olla aiheuttamatta kumppanilleen pahaa mieltä tai herättää hänessä epäilyjä salailemalla. Kerroin omalle avolleni aamulla tästä soitosta, tosin hän oli kuullutkin "jotain pulputusta" mentyään itse jo nukkumaaan. Eipä tullut mitään kärvistelyä, kun avoimesti asioista puhuu. Suosittelen muillekin.

 

Tuli, eikö ollutkin mukavaa, kun teit noin. Ajattele mitä olisi tapahtunut, jos olisit lupautunut syömään, tai olisit salannut mieheltä keskustelun, josta hän kuitenkin "tiesi".
Nyt sinulla on hyvä mieli, kun olit rehellinen ja toimit oikein ja luottamukseenne ei tullut säröä. Hyvä.

 

Näin "vanhana" olen oppinut elämään ja kohtelemaan muita niin kuin toivoisin itseänikin kohdeltavan. Eli tämä käyttäytyminen oli minulle luonnollinen reaktio. Se että joku tekisi/tekee minulle erilailla tai kohtelee minua "väärin", ei oikeuta minua antamaan samalla mitalla takaisin muille.

Mielestäni on helpompi elää, kun ei tarvitse salailla mitään. Energiaa riittää silloin luonnolliseen olemiseen, ilman ylimääräistä pingotusta tai kyräilyä. Kyllä salailu vaikuttaa kaikkinensa suhteen toimimiseen arkitilanteissa. Myös se, että itse toimii tietyllä tavalla, oikeuttaa odottamaan vastaavaa kohtelua toiselta.

 

Pyydä miestä näyttämään ko. viestit. Olen itse sellainen ex että pidän yhteyttä entiseen avomieheeni, jolla on jo uusi (vakava) parisuhde. Meillä ei ole yhteisiä lapsia, muuten yhteisiä intressejä. Mutta olemme ystäviä, ja eromme oli sopuisa.

Olen pyytänyt monta kertaa (heidän suhteen alussa), että me naiset voisimme tavata. Tiedän siis että nyksä ei oikein tykkää kun olemme miehen kanssa edelleen ystäviä. Miehen kanssa emme ole yhteydessä edes viikottain, mutta satavarmasti jos nyxä näkisi viestittelymme (tai minut), niin kaikkoaisi ne pienimmätkin pelot häneltä. Kun ei se vanha suola meitä janota.

 

Seuraavan kerran kun viesti tulee ja miehesi vastaa pyydä viestit nähtäväksesi. Aivan yställisellä äänensävyllä. Jos miehelläsi ei ole MITÄÄN salattavaa ja viestit viattomia ja vain kuulumisia hän näyttää ne. Samalla voit katsoa aiemmatkin viestit. Sitten voitte keskustella viestittelystä. Tämä sinun pitää selvittää.
Ei kannata elää valheessa ja pahoittaa mieltään
tollasen aijän puuhasteluista, joka ei ymmärrä omaa parastaan. Mihin miehesi muka tarvitsee ex- naisystävän kanssa yhteydenpitoa? Et tiedä kuitenkaaan vaikka miehesi tapailisi silti säännöllisesti exää kun näette vain vkonloppuisin.
Jutut toisella paikkakunnalla olosta voi olla mitä juttua vaan. Luottamus on yksi tärkeimmistä ellei
tärkein parisuhteessa. Jos miehellesi on teidän parisuhdettanne tärkeämpää viestitellä exän kanssa niin eläminen tollasen luuserin kanssa ei ole minkään arvoista. Maailma on miehiä täynnä.

 

mullakin on eksän kans oikein hyvät välit, viestittelemme viikottain. Avokki luottaa aivan tosissaan mieheensä. Uskoo että olemme pelkkiä ystäviä. No ollaan me ystäviä, mutta myös rakastavaisia. Miehellä on tosiaan salattavaa - minulla ei ole.

 

Kun näitä juttuja lukee ja on itse joutunut petetyksi netin ja kännykän välityksellä, niin on ihan tyytyväinen omaan valintaan elellä sinkkuna. Ei tarvitse kyylätä ketään. Voi itse viestitellä silloin, kun on tarpeen ja haluaa. Tosiasiassa erittäin harvoin, sillä oikeastaan inhoan sellaista tyhjänpäiväistä tekstailua, jota tiedän monien harrastavan. Pistetään jatkuvasti jotain vitsiä kavereille, etteivät vain unohtaisi lähettäjää.

Jos joku haluaa harvoista viesteistäni ottaa pulttia, niin sitten ottaa. (Otin itsekin silloin, kun toinen tunki väliin kyselemättä minulta lupaa. Olin silloin itse suhteessa, viestittelijä ei ollut.)

Eihän tarvitse viesteihini kenenkään vastata. Osaan siitäkin jo jotain tulkita. Jos taas saan vastauksen, niin voin siitäkin vetää johtopäätöksen. Ei pelkkä viestittely ole vielä minkään merkki. Vasta se kun toinen vastaa voi merkata jotain - myönteistä tai kielteistä (kenen kannalta tilannetta katsoo).

 

mullakin on eksän kans oikein hyvät välit, viestittelemme viikottain. Avokki luottaa aivan tosissaan mieheensä. Uskoo että olemme pelkkiä ystäviä. No ollaan me ystäviä, mutta myös rakastavaisia. Miehellä on tosiaan salattavaa - minulla ei ole.

Luuletko nyt olevasi kovasti suosittu...säälin sinua panopuu.

 

Tätä viestiketjua lukiessa ymmärtää miksi moni voi niin huonosti suhteessaan.Jos hyväksyy toisen puh.urkinnan niin yksityisyyden loukkauksen kuin muunkin sillä varjolla ettei muuten tiedä,kun ei luota. Sanoisin että vähemmän itkua kun eroat välittömästi.
Mitä siitä vaikka et saa kiinni housut nilkoissa. Kun ei luottamusta ei myös hyvää parisuhdetta.

Lähes 20v. parisuhteessa olleena en ikinä vanhaan aikaan kuunnellut salaa puheluita,lukenut toisen kirjeitä enkä lompakkoa tutkinut.
Niin vain jäi kiinni.Sen vaan tiesi.Kun sanoin että lähden pois, alkoi huuto ja uhkailu.Tuo huutaminen ja maltin menettäminen oli aina varma merkki mieheltäni.
Niin ja etenkin se että ovi jota lähdettiin asentamaan (juuri sinä pv. pakko) ei ollutkaan paikallaan.Bensa oli loppu vaikka juuri tankattu ed.päivänä. Kun sanoin että voikin sitten alkaa ostamaan bensat myös kaveri Maijalleni,niin menihän se mykäksi.Lopulta tunnusti.Nostin hattua vasta siinä vaiheessa.
Näitä pikku erheitä on paljon,jos haluaa nähdä, ilman kännyaikaa ja puolison kännykän lukemistakin.
Yksityisyys parisuhteessa on kuitenkin hyvän parisuhteen merkki.

 

Miksi exän kanssa pitää olla ystävä? Miksi sotkea entisiä suhteitaan nykyiseen ja mahdollisesti pilata nykyinen suhde? En ole koskaan ymmärtänyt sitä, eräskin exäni ilmestyi aina kuvioihin kummallisesti kun oli saannut vihiä minulla olevan uusi mies. Toiset vaan eivät halua olla yhdessä, mutta eivät halua vanhalle kumppanille uutta onnea. TULI puhui asiaa sanomalla, miksi aiheuttaa kumppanille pahaa mieltä ja turhia epäilyitä. Entiset on entisiä, jos niistä pystyy avoimesti puhumaan, niin hyväksyn tietyyn asti avoimen yhteydenpidon. Salailu on minulle kuin punainen vaate ja epäilyttävää...

 

Ei savua ilman tulta, eli ilmeisesti miehelläsi ja hänen exällä on jotain vipinää edelleen välillään. Eräälle tuttavalle kävi niin, että kihlattu viestitteli "viattomia" kuulumisia entisen naisystävänsä kanssa ja kas kummaa, niin he alkoivat pettämään tätä toista ja kihlaus purkautui ja mies meni vanhan heilansa luokse. Olen sitä mieltä, että joko tai. Jos sinun seura ei riitä,niin sano miehelle että ala painua exäsi luokse heti hyvällä, ettei tartte mennä selän takana kuksimaan ja pettämään.

 

Minulla on myös sellainen tilanne, että olen ystävä yhden exäni kanssa. Ei nyt aivan bestiksiä olla mutta hyviä kavereita kuitenkin. Ollaan yhteyksissä keskimäärin varmaan pari kertaa kuussa, soitellaan, jutellaan, käydään kahvilla/siiderillä yms. Joskus on niin, että vaikka parisuhde ei onnistunutkaan, ystävyys toimii silti hyvin, meillä on juuri näin. Mitään seksuaalista välillämme ei ole koskaan ollut ystävyyden aikana.

En käsitä, miksi se on joidenkin niin vaikea ymmärtää, että exänkin kanssa voi olla ystävä ja nimenomaan pelkkä ystävä. Eipä silti, tiedän joitakin ihmisiä, jotka eivät tunnu tajuavan edes sitä, että mies ja nainen ylipäänsä voivat olla platonisia ystäviä.

 

Ei savua ilman tulta, eli ilmeisesti miehelläsi ja hänen exällä on jotain vipinää edelleen välillään. Eräälle tuttavalle kävi niin, että kihlattu viestitteli "viattomia" kuulumisia entisen naisystävänsä kanssa ja kas kummaa, niin he alkoivat pettämään tätä toista ja kihlaus purkautui ja mies meni vanhan heilansa luokse. Olen sitä mieltä, että joko tai. Jos sinun seura ei riitä,niin sano miehelle että ala painua exäsi luokse heti hyvällä, ettei tartte mennä selän takana kuksimaan ja pettämään.

Kaiken kaikkiaan ihmissuhteet ovat arvoituksellisia ja ennustamattomia, koska uusia ihastumisia ja rakastumisia sattuu paljon. Voihan exä olla jossain tilanteessa myös se uusi ihastus.

Olen kuitenkin samaa mieltä, ettei monta ihastusta, rakkaus- tai seksisuhdetta samaan aikaan ole sopivaa. Se, missä kulkee raja ystävyyden ja ihastumisen välillä, on kait veteen piirretty viiva. Edelleenkin kysymys, miksi ollaan yhdessä, kaipaa vastausta, ja sen jälkeen on tarpeen tehdä valinta ja päätös yhdessä olemisesta.

 

Mieheni exä loukkaa minua solvaamalla miehelleni ja mies menee siihen vielä mukaan. Voitte arvata etten hyväksy heidän ystävyyttään. Nainen ei vaan voi sietää minua enkä minä häntä ja odottaisin miehen puolustavan tämän hetkistä kumppaniaan. Todella ärsyttävä tilanne, mies ei ymmärrä alkunkaan minua ja kunnioita toivettani tässä asiassa.

 

niin ei ole salattavaa. Itse monenlaista nahneena ja kokeneena neuvoisin seuraavasti. Pyyda ensi kerralla kun kannykka piippaa viesti nahtavaksesi. Jos mies ei viestia nayta, hanella on jotain salattavaa. Harva todella hermostuu vain siita etta toinen haluaa nahda viestin. Mieletani pyyntosi on asiallinen ja oikeutettu. Jos ei onnistu nain sovinnolla, laheta miehen kannykasta neutraali viesti tyyliin "mitas kuuluu, miten menee" tms exalle ja paluuposti kertoo kylla takuulla suhteen luonteen. Uskon etta jos ei ole salattavaa, ei ole salattavaa; kuten DR.Phil sanoo.

 

tai ainakaan näytä siltä poikaystäväsi silmissä enää! Siis tyyppihän vedättää sua selvästi! Jos ei osaa edes peitellä suhdettaan toiseen ton paremmin, ettei sun läsnäollessas pitäis yhteyttä toiseen naiseen, ni on se kans tyhmä. Osais nyt edes ne pari viikonlopun päivää olla erossa siitä toisesta naisesta - viikolla heillä on aikaa lähetellä vaikka mitä sex-tex-viestejä ja treffailla minkä kerkeevät - mutta ei siis edes vkl osaa pysyä erossa???!!!

Ja ethän sä voi tietää, kuka on kyseessä? Vaikka olis ihan uus tuttavuus, jonka kanssa on kuumat viritykset?

Mun exästä tuli ex, kun hänellä noita textarivirityksiä oli useampia, piti niitä lämpimänä, ja kävivätkin niin kuumina, etteivät kielloista (mies kertoi myöhemmin) huolimatta olleet soittelematta tai tekstailematta työajan ulkopuolella. Kerran hiillyin niin, että kun känny piippas, ni sanoin ukolle, että nyt se känny tänne, jos sulla kerran ei oo mitään salattavaa!!! Hätäpäissään ukko sysäs kännynsä mulle toivoen tietty, että se olis ollu Kalle, joka laittaa yleensä hälle jonkun törkeen vitsin viikonloppua ilostuttamaan - mutta se olikin Minna, joka laittoi hälle ikävöivän viestin ja pahoitteli, kun ei voinu olla laittamatta viestiä miehen kiellosta huolimatta. Olipas mies vihree ja punanen vuorotellen. "Se oli vaan semmosta juttua, ei mitään oo tapahtunu". Just joo, muitten kans kyl oli, joten siitä miehestä tuli ex. Eipä osannu olla kunnolla, vaikka oli ultimatum annettu yhden käryn jälkeen.

 

´.....

 

kyllä jos joskus on jonkun kanssa ollut seksuaalista viritystä, on rakasteltu, kosketettu, suudeltu... Ei se häviä. Tai se tunne voi hävitä, mutta muistot ei. Eli kyllä jokainen jokainen ex muisytaa, miltä TUON kosketus tuntui, entä HÄNEN hiplaamisensa...

Siksi ystäviä voi olla, mutta mihin se seksuaalinen jännite siitä häviäisi? Vai oletteko alkaneet seurustella alun perinkin ilman seksuaalista vetovoimaa?

 

Väität, ettei seksuaalinen jännite voi hävitä. Onko sinulla syviä tunteita kaikkia entisiä poikaystäviäsi kohtaan? Minulla on ollut seksikumppaneita hyvin vähän, sillä aloin tosiaan seurustella ex-mieheni, eli nykyisen ytäväni, kanssa hyvin nuorena, 16-vuotiaana. Meillä se seksuaalinen jännitys ja toisen rakastaminen hävisivät klassisesti aikuistumiseen ja erilleen kasvamiseen. Huomasin 30-vuotiaana olevani aivan eri ihminen kuin mitä olin 16-vuotiaana...

Nykyisen mieheni kanssa olen ollut muutaman vuoden ja nyt tuntuu, että "aikuinen rakkaus" on voimakkaampaa kuin mitä se teininä alkanut, vaikkakin vuosikausia jatkunut, oli. Ihmiset voinevat muuttua kuitenkin.

Mutta tosiaan toistakymmentä yhteistä vuotta toi mukanaan sen, että vaikka rakkaus päättyi, ystävyys jäi - etenkin kun se rakkaus oli muuttunut "vain" ystävyydeksi jo paria vuotta ennen eropäätöstä ja eroa.

 

Onko ok, että toinen kirjoittelee kuulumisia ja mitä lie entisen naisensa kanssa? Vaikka minä olen tehnyt selväksi, etten tykkää asiasta. Heillä ei ole yhteisiä lapsia tms. mikä pitäisi kiinni toisissaan, eivät ole mitään lapsuudesta lähtien ystäviä tms.

Inhottaa erityisesti, koska huomaan miehen käyttäytyvän aina kummallisesti kun eksä kirjoittaa. Mies vastaa kiireesti ja hartaasti ja vastaamisen jälkeen lässyttää mulle epänormaalisti. Tuntuu tosi paskalta.

Olen sanonut asiasta monesti, sanonut että se sotkee turhaa suhdettamme. Mutta hän vain jatkaa.. Mitä voin enää tehdä? Selvästi hän koittaa nyt salailla yhteydenpidon minulta, enkä tiedä kuinka paljon ja millä tyylillä kirjoittelevat toisilleen. Mitä järkeä tuossa on? Eivät he tietääkseni edes tapaa, asuvat eri paikkukunnillakin.

Hjju