Hae Anna.fi-sivustolta

Fas/ fae?

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä Mami**, 21.03.2007.

  1. yykaakoo Vierailija

    "Mistä lähteestä tämä tieto on peräisin?
    Olen lukenut, että ennen kuudetta viikkoa sikiöllä ja äidillä ei ole yhteistä verenkiertoa. Tämä olisi luonnon tapa suojata lasta ennenkuin raskaus on mahdollista äidin huomata?"

    Väärin, missään vaiheessa raskautta äidillä ja lapsella ei ole yhteistä verenkiertoa. Aineiden vaihto verenkierron avulla tapahtuu nukkalisäkkeiden kautta diffundoitumalla.
     
  2. lähettäjä Vierailija

    Eikö tuossa sinun logiikassa ole vähän ristiriitaisuutta. Toisaalta lapset pitäisi antaa adoptioon ja toisaalta äidin raitistumista pitäisi seurata, että lapset voidaan antaa takaisin. Mitä luulet tapahtuvan bioäidin raitistumiselle, jos lapset laitetaan adoptioon? Alkoholiongelmasta kärsivät äidit haluavat erittäin harvoin antaa lapsensa adoptioon, joten pitäisikö valtion väkisin laittaa adoptioon? Mitäköhän se aiheuttaisi sekä bioäidin että lasten mielenterveydelle? Suomessa on paljon sijaisperheitä ja perhekoteja, jotka pystyvät kasvattamaan rakkaudella niitäkin lapsia, joita eivät juridisesti omista. Ilman adoptiotakin lapsen asuminen laitoksissa, perhekodeissa tai sijaisperheissäkin voi olla pysyvää. Lakeja voisi muokata sellaisiksi, että ne puolustaisivat lapsen oikeutta pysyvään asumiseen.

     
  3. Hyvin moni fas-lapsista on ns. yllätyslapsia, eli nämä äidit eivät ole raskausaikana käyneet neuvolassa eikä kenelläkään viranomaisella ole siis ollut raskaus tiedossa jotta juomiseen olisi voinut puuttua. Ensimmäinen tieto on monesti tullut synnytysosastolta että täällä on nyt syntynyt tällainen lapsi, joista joskus jo syntymästään huomaa fas-piirteet. Nämä lapset usein syntyvät keskosina.
    Eli pakkohoitoa ei ole ollut edes mahdollista miettiä sikiön suojelun perusteella, neuvolassa käynti kun ei ole pakollista. Ja monet äidit eivät itsekään ole tajunneet olevansa raskaana.
     
  4. Mami* Vierailija

    Kertokaahan mistä ammennatte voimia arkeenne ja erityislapsen kanssa touhuamiseen?
    Välistä on takki tyhjä ja nyt tuntuu että haluais lyödä hanskat tiskiin. En jaksa joka tilanteessa hillitä itseäni ja tunnen todella olevani aivan p....a! Kiljun ja huudan. En missään nimessä satuta fyysisesti.

    On tilanne se että myös lapsen luonne on hiukan hankala vai olisiko tuo juuri niitä faen oireita. Esim. aamulta. Poika ei tiennyt että satuin olemaan kuulomatkan päässä. Hän sanoi että nyt ei pestä hampaita pikkusiskolleen. Kysyin että miksi hän niin sanoi johon hän että ei tiennyt minun kuulevan. Muutenkin meillä on sairastettu ja käsienpesu on ollut ihan kamalan vaikeaa. Onhan se muutenkin mutta...
    Olimme eilen yleisessä tilaisuudessa ja hän oli ihan mahdoton. Häntä ojennettiin (heitteli toisia lumipalloilla) useaan kertaa ja aina kun silmä vältti niin pallot lensi. Aivan kuin ois kuuroille korville puhunut...

    No niin... Mitä te teette kun alkaa ahdistamaan? Menettekö pihalle huutamaan tai jotain muuta? Olen tempperamenttinen ihminen. Tiedän miten pitäisi käyttäytyä mutta joskus vain vuotaa yli :(

    Onko muita joilla joskus menee yli? Vai onko täällä kaikki hermonsa pitäviä?
     
  5. FAE Vierailija

    Itse uskon omaavani FAE oireita. Olen alle 30-vuotias mies, ja edesmennyt äitini joi koko raskausaikani. Adoptio vanhempani tiesivät asiasta, ja minulle onkin kerrottu että nuorena silmiinpistävin oire oli käsieni vapina ja heikot motoriset kyvyt. Keskittymiskykyni ei myöskään ole ollut ikinä mitenkään erityisen hyvä. Ahdistus, painajaiset, ja onneksi harvinaiset paniikkikohtaukset ovat seuranneet pitemmällekin aikuisikään. Paineessa menen lukkoon. Ala-aste iässä ongelmat olivat vakavia, ja olin jo ala-asteella masentunut ja "heikkohermoinen". Kyky keskittyä tilanteissa joissa pitää tehdä tarkkaa toistuvaa liikettä äärimmäisen keskittyneenä saa kehoni melkein lukkoon ja tunnen meneväni jonkinasteiseen paniikkiin. En pysty läheisyyteen kovin hyvin. Olen joko syrjäänvetäytyvä tai läheisyysriippuvainen. Univaikeudet, no niitä on ollut... ehkä itse kehitetty ongelma. En osaa vieläkään ottaa kunnolla vastuuta omasta elämästäni. Asioitten hoitaminen on joskus todella vaikeaa. Masennus ja psyykksiset ongelmat vaanivat koko ajan nurkalla.

    Motoriset ongelmat eivät sinänsä juuri vaivaa, uskon että urheilu ja erilaiset pelit, leikit yms toivat kykyni samalle tasolle muitten kanssa. En muista koska käsien vapina lakkasi. Oppimisvaikeuksista en osaa sanoa... opin lukemaan erittäin nopeasti ja olen aina ollut innokas lukemaan. En ole ikinä ollut erityisen hyvä missään... mutta yrittäminen on ollut sitä kovempaa mitä enemmän ns. fyysiset ja henkiset vaikeudet ovat olleet. Omat rajani ovat ollet minulle haaste. Ihmettelin nuorena, miksi en pysty samoihin asioihin kuin muut yhtä helpolla. Jossain vaiheessa tajusin että äitini alkoholinkäytöllä oli ollut vaikutuksensa ja kaikki mitä ikinä teinkin vaati minulta enemmän yritystä kuin muilta.

    Nyt kun tiedän että tälle on nimikin, haenpa lisää tietoa.

    Niille jotka tietävät, kärsivät asiasta, tai hoitavat lapsia joilla on FAS/FAE, ymmärrystä ja jaksamista.
     
  6. äiti ihanalle Vierailija

    Minä en usko kovinkaan moneen "salaraskauteen". Aina joku terve ihminen tietää. Harva usein juovuksissa oleva äiti pystyy asian kumminkaan salaamaan. Nyt vain pidetään äidin yksityisasiana, mitä hän raskausaikanaan tekee. Ei oikeasti välitetä. Minusta tässä tapahtuu kahden ihmisen heitteillejättö, sairaan ihmisen ja hänen tulevan lapsensa. Nekin, jotka yrittävät auttaa jäävät hyvin helposti sairaudelle toiseksi.

    Nyt alkoholistiäidin muilla lapsilla on laillinen oikeus apuun ja hyvä niin, mutta niin myös syntymättömällä lapsella pitäisi olla. Jos joku äiti käyttää alkoholia niin, että lapsi saa fasin, on hyvin epätodennäköistä, että hänen muiden lastensa päivittäinen hoito olisi hyvällä mallilla kotioloissa.

    Pakkohoito on lopulta myös äidin etu, sillä äidillä on paljon vaikeampaa selvitä vammautuneen lapsen kanssa synnytyksen jälkeen. Alkoholiriippuvainen äiti tai koko perhe tarvitsee mittavaa tukea ja pitäisi olla paikka myös synnytyksen jälkeen, missä tervehtymiseen tarvittava tuki olisi saatavilla, jos äiti lapsensa haluaa pitää.

    Joka tapauksessa syntyvän lapsen elämä on paljon helpompaa ilman fasia. Nyt puhutaan usein vain äidin oikeuksista, vaikka tällä puutumattomuudella syntynyt lapsi on se heikoin ja haurain.
    Jokainen äiti, joka ei ole alkoholiriippuvainen pystyy kyllä sataprosenttisen varmasti osoittamaan sen tarvittaessa. Kukaan terve äidiksi tuleva ei lähde pelleilemään tällaisella asialla, oma lapsi on tärkeämpi.

    Toki raskaus ei heti näy, ja humalatila on usein vaurioittanut lasta jo raskauden alkuvaiheessa. Silti jokainen raitis päivä raskausaikana parantaa syntyvän lapsen ennustetta! Vaikeimmin vaurioituneiden lasten äidit ovat jatkaneet juomista raskauden loppuun saakka.

    Humalahakuinen juominen huomataan kyllä. Äitien hoitoon ohjaaminen on onnistunut niissä maissa, missä pakkohoito on käytössä. Tulokset ovat olleet hyviä; lapset ovat olleet terveempiä ja äitejä on päässyt enemmän kuiville.

    Vaikeasti alkoholisoitunut ihminen ei välttämättä pysty ottamaan vapaaehtoista apua vastaan. Jos tällainen apu riittää, ei pakkohoitoa tietenkään pidä käyttää.
    Jos äiti raskauden jälkeen ei halua jatkaa hoitoa, on minusta parempi etsiä lapselle pysyvä koti.
    En hyväksy sitä, että syntyvän lapsen vaurioittaminen on nykylainsäädännön mukaan ok. Kaipaan äideille apua mahdollisimman terveen lapsen synnyttämiseen.

    YSTÄVÄTÄR78!
    Kiitos sanoistasi =), vaikka yhteiskunta pyrkiikin leimaamaan vammaiset, meillä muilla on heiltä paljon opittavaa. Ja tuntemani Fas-lapset ovat ihania, epäilemättä he ovat sitä myös aikuisina. Toivoisin kuitenkin heille hieman helpompaa elämää terveyden kanssa.

    Samoin sinulle "FAE" kiitokset kirjoituksestasi! Uskon, että sinua helpottaa kun löydät asioille selityksiä. Uskon, että monessa kohdassa voit huokaista helpotuksesta, sillä moni outo toimintasi on sittenkin ollut hyvin johdonmukaista, alkoholivaurioista johtuvaa. Kertomuksesi kuulostaa kovin tutulta. Olisi tietysti ollut vielä mukavampaa, jos olisit saanut tukea aiemmin, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä! Varmasti edelleen voit saada paljon hyötyä siitäkin, jos opit tuntemaan kehosi paremmin, miten se eri tilanteissa toimii.
    Nyt kun fas ja fae alkavat olla tuttuja ja ensimmäiset diagnoosin saaneet aikuisia, saamme toivottavasti myös teiltä parhailta asiantuntijoilta paljon tietoa, jonka pohjalta voimme paremmin auttaa tämän hetken fas- ja fae-lapsia.
    Toivotan sinulle paljon hymynaiheita elämääsi! :)
     
  7. FAS:n sisko Vierailija

    On tekopyhää sanoa, miten ihanaa kun joku on erilainen, sillä lailla että hänen elämänsä on vaikeaa! Mitä ihanaa siinä on että jollain on alempi ÄÖ ja muita vaikeuksia/heikkouksia? On irvokasta sanoa, että vammaisia tarvitaan jotta me terveet oppisimme heiltä jotain. Sitäkö varten he ovat olemassa, jotta voisimme tuntea itsemme niin hyviksi, auttavaisiksi, ja niin TERVEIKSI heihin verrattuna? Jokainen tänne syntynyt on toki täydet ihmisoikeidet ansainnut, mutta alkoäidit pakkohoitoon ja sillä sipuli. Siskoni on FAS, enkä kyllä tajua mitä ihanaa on siinä että toiselta on viety äly ja elämässä pärjäämisen eväät jo kohdussa. Olkaa te tekopyhät addiktoiden suojelijat mitä mieltä haluatte. Samoin eväin ei tänne ihmiset synny muutenkaan, mutta jos asiaan voi vaikuttaa, niin sitten koitetaan vaikuttaa. Sitä paitsi alkoholistien lapsista tulee yleensä alkoholisteja, sosiaalinen ja geneettinen perityvyys vaikuttaa. Minä säästyin siltä.
     
  8. mamma-69 Vierailija

    minulla itselläni lapsi, joka on diagnosoitu fae-lapseksi. Itse en kylläkään tätä diagnoosia allekirjoita. Kahdelta neurologilta saatu diagnoosi, toinen kielsi, toinen myönsi. ja itehän parhaiten tiiän viinan käytön raskauden aikana. Lasta tutkittu tosi tarkkaan, otettu magneettikuvat päästä yms, eikä siellä mitään erikoista löydetty. Joten vähän vaikee uskoo lääkäreihinkään tässä asiassa...
     
  9. netistä Vierailija

    Tietosi on vähän hataraa ja lisäksi väärää. Google: verenkirto, sikiö löytyi seuraava, mikä on ote lajemmasta kirjoituksesta:

    Äidillä ja sikiöllä EI OLE YHTEISTÄ VERENKIERTOA.
    "Raskaana olevan verenkierto kohtuun lisääntyy raskauden aikana voimakkaasti. Istukkaan veri menee kohdun lihaskerroksen läpi kulkevien valtimohaarojen kautta. Istukassa muodostuu pienten suonenhaarojen yhtyessä laaja ja sokkeloinen veriallas, sinus circularis, josta veri kulkeutuu kohdun laskimoiden kautta takaisin raskaana olevan elimistöön. Sikiön napavaltimoiden haarat jakautuvat hiussuoniksi istukan lukemattomissa nukkamaisissa ulokkeissa, joita raskaana olevan veri huuhtelee ulkopuolelta em. verialtaassa. Hiussuonista veri kulkeutuu taas napalaskimon kautta takaisin sikiöön.

    Sikiön ja raskaana olevan veret ja verisolut pysyvät istukassa erossa toisistaan ja tarpeellisten aineiden vaihtuminen sikiön ja raskaana olevan välillä tapahtuu sikiön hiussuoniverkoston seinämän läpi. Sikiön hiussuoniverkoston ja raskaana olevan verialtaan välinen kosketuspinta istukan sisällä on hämmästyttävän laaja, noin 10 neliömetriä. Alkuvaiheessa sikiön verenkierron erottaa raskaana olevan verivirrasta erillisten trofoblasti -solujen muodostama epiteelikerros, joka korvautuu raskauden kehittyessä suonikalvon synsytiotrofoblastilla eli solusitkoskerroksella. "
     
  10. kummi Vierailija

    Hmmm. Tunnen erittäin hyvin erään fas lapsen. Tuo lapsi sai selville n. 15 vuotiaana oman biologisen äitinsä. Hän tapasi tätä "äitiä". Ensimmäisellä kerralla lapsi kysyi äidiltään suoraan joitko silloin kun odotit häntä. Äiti vastasi vältellen että eeeeen. Lapsi tivasi uudelleen vastaus oli edelleen vältteleä " no ehkä pari drinkkiä. Lapsi kysyi biologiselta isältää joiko äiti silloin kun hän odotti niin vastaus oli että joi. Ketä siis uskoa. Lapsella on selkeät oireet. Hänen kohdallaan ei ole epäselvää onko hän fas vaiko ei.
    Kun olen saanut olla tuolle lapselle henkisenä tukena seuratessani lapsen kehitystä pienestä lapsesta saakka niin en missään tapauksessa hyväksy että äiti ottaa pisaraakaan odotusaikana.
    Se siitä tietämisestä....vai myöntämisestä ?
     
  11. MS Vierailija

    Hei!
    Näistä osoitteista saat lisätietoa ja apua,tukea & ohjausta kuntoutuksen pariin. Älä jää yksin.
    Index of /~kup/syndroma (kehitysvammahuollon tietopankki)
    Verneri - Kehitysvamma-alan verkkopalvelu: FAS ja muut FASDin muodot (kehitysvamma-alan verkkopalvelu)
    Hyvää jatkoa! MS

     
  12. dfhdryrye Vierailija

    älä ajattele, että puhut lapsesta pahaa vaan kerro totuus lääkärille. Ja muista, että vaikka olisi FAS, pahaa oloa, surua, kiukunpuuskia, surua äidistä ja elämästä tulee kaikille normaaleillekin lapsille eli noita ei voi laittaa vain FAS:in piikkiin. Ei saa missään nimessää alkaa ajattelemaan eikä ainakaan lapselle kertomaan, että nyt kun on se FAS, siksi ei nyt keskity. Nuoret/lapset ei aina muutenkaan keskity ja riitelee ja kaipaa halia ja hellyyttä myös ilman FAS:iakin. Ja aina omalla toimintaympräistöllä ja kodilla voi FAS oireita aikuiset hillitä, kun ymmärtävät että omalla johdonmukaisella kasvatuksella: liikunta, hellyyn ja sitten vasta rajat -kasvatuksella saa kaikenlaisilla muillakin diganooseilla olevia lapsia enemmän normaaleiksi.
     
  13. niiinniiin Vierailija


    Juu. Perusoletus tämä. Samaa mieltä olen siitä että lääkärille on kerrottava arki juuri sellaisena kuin se on, pyytää vaikka erillistä tapaamista ilman lasta, koska lapsen kuullen tuota ei halua välttämättä kertoa, jos tajuaa jo että ei mitään itselleen mahda. Peruskeskittymättömyys, paha oli, kiukunpuuskat jne. eivät kuitenkaan ole millään tavalla verrattavissa FAS-vastaaviin. Yksilöeroja tietysti on. Tietysti FAS-lapset tarvitsevat kaikkea sitä hyvää mitä muutkin lapset, tottakai. Kaikki eivät tosin heti siedä aistiensa takia kaikkea. Tosiasiassa lasta helpottaa huomattavasti rehellinen tieto. Jos FAS-lapsi kuvittelee, että samat syyt kuin muilla, niin yrittää niihin samoja konsteja kuin muut. Nämä normikonstit kun eivät välttämättä autakaan ja kun ympäristö ajattelee näin tulee se perus "kun et viitsi tai halua". Mukavalta tuntuu joo...

    Eli ei mitään hyssyttelyä, ihan samoin kuin jos jalka olisi poikki voi sanoa mikä siitä johtuu ja mikä ei. Kun tietää, uskaltaa sanoa missä vaikeaa, eikä ota omaksi syykseen ja voi löytää jonkun joka oikeasti osaakin auttaa. Näin tunnistaa tilanteet ja keinoja niihin. Kyse ei ole siitä ettäkö sanottaisiin, että kun sulla on tää FAS et voi, vaan siitä että ahas, tähän tarvitset nyt sinulle sopivia keinoja millä pääset tavoitteeseen.
     
  14. lukia Vierailija

    Hei oon lukenu noita teijän keskusteluja ja yrittäny epätoivosesti ettiä tietoa fassista tai siis että miten sitä saa hoidettua mutta sitä ei vissii voi enää millää lailla hoitaa jos on jo täysikänen. Pakko kerto mutta sen kanssa on todella vaikee elää ja järki tähä menee. Haluis ennemmin olla elämättä tai toivoo nii lujaa että olis normaali ihminen mutta ku ei. Sitä joutuu tietoisesti elämää ton asiankaa vaikka ite ei oo syylline siihen.
     
  15. Yksi Vierailija

    No, itse laitoksia kiertäneenä voin kertoa, että se bioäiti ei oikeasti merkitse mitään. Kaikki lastensuojelun toimet ovat pikemminkin äidin oikeuksia lapseen, aivan kuin lapsi olisi esine. Tarkoitat varmasti hyvää ja ajattelet asiaa omista lähtökohdistasi. Mutta kun bioäidin ja lapsen välille ei syny mitään sidettä genetiikan pohjalta. Siihen tarvitaan hellyyttä, huolenpitoa ja rakkautta. Näistä päihdeäidit lapset jäävät paitsi, ta niiden saanti on täysin sattumanvaraista. Lapsi revitään kerta toisensa jälkeen irti paikasta ja ympäröivistä ihmissuhteista, jotta äidin oikeudet toteutuvat. No, tuloksena on kaltaisiani tunnevammaisia jotka eivät pysty normaaleihin ihmissuhteisiin, luottamaan kehenkään ja joka on aina valmis uudelleen revittäväksi. Kyllä asia vain on niin, että äidillä on edes joku mahdollisuus tehdä valintoja ja ratkaisuja, sekä velvollisuus kantaa niistä vastuu. Nyt tuon vastuun kantavat lapset, ilman mitään oikeuksia.
     
  16. siili-79 Vierailija

    Hei itselläni on fas
    Luin teidän kaikkien kirjoituksia osa totta osa ei.
    Fas ei ole aina äidin juomisenmäärästä kiinni vaan siitä missä vaiheessa raskautta hän on juonut. Mitä varhaisemmassa vaiheessa sitä hankalammat oireet. Mikrokefalia on se ensimmäinen mihin pitää kiinnittää huomiota. Mikrokefaliaa on monta eritasoa mitä pienempi pää sitä laajemmat vammat. Itselläni on mikrokefalia sekä muitakin liitännäisiä kuten pituus, käsien jalkojen pieni koko sekä kasvojen muoto. Hamottamisin vaikeudet johtuvat yleensä vaikeahkosta karsastuksesta taikka hajataitosta, silmät eivät mene normisti kieroon vaan toisen silmän ollessa kiinni katse harhailee eikä katsetta pysty kohdistamaan tiettyyn kohtaan. Itselläni on kirjoittamisessa ja lukemisessa vaikeuksia, jo itsestään arjen askareet ovat hankalia ja joidenkin ihmisten asenne vain pahentaa tilannetta. Se mikä itsestään selvyys muille on täysi haaste joilla on fas esim. kello ajankäsitteet sinänsä, sosiaaliset-tilanteet ja miten suhtautua, kun ei tiedä mitä tehdä minne mennä vaan "mopo" karkaa käsistä ja itse ei sitä reaktiota kykene hallitsemaan. Fas on yhtä yksilöllinen kuin me kaikki ihmiset ollaan. Kukaan meistä ei ole toistemme klooneja. Itselläni on todella haastava fas en sano, että olisi vaikea tai hankala, koska muilla on vielä vaikeampaa kuin minulla. Itse kykenen asumaan itsenäisesti ja yritän vain selvitä omalla asenteellani tässä todella ahtaassa ja nihilisti yhteiskunnassa olemalla vain ja ainoastaan oma itseni. Se kuka väittää olevansa täydellinen ja virheetön ja kaikkensa osaava, ei tiedä elämästä yhtään mitään tai sitten ei vain osaa elää elämäänsä kuin muiden kautta. Mitä pienempiä ja yksinkertaisia asioita arvostaa sitä helpompaa on toimia fas lasten, nuorten ja aikuisten kanssa. Älä siis kehu itseäsi vaan arvosta sitä mitä se pieni fas lapsi osaa, älä moiti siitä mitä hän ei ymmärrä. Meillä jokaisella on omat keinot selvitä tässä elämässä ja niitä pitää tukea. Fas on aika hankala diagnosoida mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa. Näin omalla aikuis iällä se oli melkein mahdoton. Fas on varmaan yksi helpommista tapauksista olla saamatta värää diagnoosia. MBD,ADHD, autisti, ahdistuneisuus/pelkotila oireyhtymä, laiska, tyhmä tätä listää voisi jatkaa vaik kuinka pitkälle.

    Näihin asioihin pitää kiinnittää huomiota:
    Motorisen koordinaation ongelmat ovat tavallisia
    - Tilan ja liikkeen hahmottamisen vaikeudet
    - Hienosäätö puuttuu
    - Oppimisvaikeudet
    - Havaitsemisen, ymmärtämisen ja muistamisen vaikeuksia
    - Suoriutumisen taso vaihtelee hetkestä toiseen, riippuen mm. mielialasta, stressistä tai jaksamisesta
    - Ilmaisukyky voi olla hyvä, mutta ymmärtämisessä vaikeuksia menee helposti lukkoon
    - Lyhytaikainen muisti kapea
    Motorisen toiminnan ja tarkkaavuuden säätelyn ongelmat
    Päällepäin näkyviä ilmenemismuotoja:
    Tarkkaamattomuus, impulsiivisuus, ylikorostuneet reaktiot toiminnan hajoaminen, erilaiset
    - Ärsykkeiden ylikuormitus paniikkireaktiot, käyttäytymisen kaoottisuus
    - Toiminnanohjauksen ongelmat (kyky suunnitella, toteuttaa ja arvioida omaa toimintaa).

    Tavallisia – FAS-lasten ja -nuorten erityisongelma on vaikeus ehkäistä omia toimintayllykkeitä ja pysäyttää jo käyntiin päässyt käyttäytyminen (inhibitio)
    - lähtee helposti ja hallitsemattomasti “käymään kierroksilla”, ei osaa pysähtyä

    Käyttäytyminen
    Neurologisten ja tunne-elämän vaurioiden yhteisvaikutus on otettava tässä huomioon sekoittuvat toisiinsa ja pahentavat toinen toistensa vaikutusta
    Vaikeus säädellä ympäristöstä tulevia ärsykkeitä
    Käy sosiaalisissa tilanteissa ylikierroksilla.
    Ylireagoi tilanteisiin, nopeita mielialan muutoksia.
    Keskittymisen ja jaksamisen ongelmat, väsyy äkkiä.
    Tavarat eivät pysy hallinnassa tai ovat usein kadoksissa.
    Vaikeus ymmärtää syy- ja seuraussuhteita, eritoten sosiaalisissa tilanteissa.
    Ei ymmärrä pieniä vihjeitä, tarvitsee selvät ohjeet.
    Keskeyttää, puhuu päälle, vetää huomion itseensä.
    Ei silmää erottaa, kehen voi luottaa ja kehen ei.

    Aiheesta saa lähettää viestiä
    [email protected]
     
  17. siili-79 Vierailija

    Jäi häiritsemään kuinka bioäitiä syytetään kaikesta mahdollisesta.
    Luonnollista sekin, mutta onko se teidän tehtävä tuomita bioäidit joilla on fas lapsi.. Vastaus on ei
    Meillä fas:lla on todella vähän puolesta puhujia olemme milumin hiljaa, kuin pidämme itsestämme meteliä. Kuka siis hyötyy bioäidin haukkumisesta ja arvostelusta? Ei ainakaan lapsi. Lapsi kokee todella pelottavana sen, että hänen rakastaan syytetään sellaisesta mistä hän ei ymmärrä mitään. Tässä olin kait paljon paremmassa asemmassa kuin muut nykyajan fas lapset, kaikki tiesi etten ole samanlainen ja silti kiusattiin haukuttiin ja välillä käytiin käsiksi.. Kuka välitti ei kukaan se oli itsestään selvyys. Aikani kasvoin ja katsoin pullon pohjan läpi vanhempiani siihen tottu ei sitä enää osannut eikä jaksanut ajatella. Oli niitä hyviä hetkiä ja sitten niitä todella kaameita. Tosin nämä elämäni ensi askeleet olivat tosi hatria ei niitä kyllä kukaan vahvistanutkaan. Tosin nyky ajan fas lapset siis toivottavasti ovat paremmin ymmärrettyjä kuin -80 luvulla jolloin kaikki erilaisuus oli häpeä vanhemmille ja kaikille ympärillä oliville. Fas lapsi on todella raskas taakka ei vain bioäidille vaan kaikille lasta lähellä oliville ihmisille. Mikäli ympäristö on fas lasta kaksinkertaisesti vammauttava on toki aivan oikein sijoittaa lapsi pois niistä kuvioista. Toisaalta lapsi, joka minäkin olen joskus ollut. Sijoitus oli enemmän kuin kärsimystä,pelkoa ahdistusta kaikkea sitä mille ei todellakaan ollut sanoja. Minulla kuin loppui sanat. Tätä olin aikuisten mielestä hankala,ärsyttävä,paska,idiotismin huipentuma, happopaska, räkä jooseppi, taliaivo, oot sellainen alku ettei susta tehä kuin huora, koskaan et tuu kuuluu tähän yhteiskuntaan, susta ei tuu mitään, sä et osaa mitään, ei ollut hetkeäkään tämän jälkeen etten olisi pelännyt. Pelko ja sanat kaikki niiden sekamelska ei tänäkään hetkenä anna rauhaa. Tänä päivänä riittää ilme, ele, sana, äkkinäinen liike ja tietty kosketus aivan paniikkiin. Tätäkö nämä aiukuiset minulle lapsena halusi, nyt he ovat saaneet sen aikuisen tähän yhteiskuntaan, jota ei kukaan varmaan toivonut. En pidä itseäni ihmisenä enkä sellaisena edes osaa itseäni pitää ajattelen vain ettei mikään minulle kuulu, kun ei ole koskaan aikaisemminkaan. Se mitä minulla, joskus on ollut tärkeää se vietiin heti ensimmäisenä. Eli tänäkään päivänä en kykene mihinkään mikä vaatii sitoutumista, kiintymystä ja läsnäoloa. Ei miksi mielumin liikun a paikasta b ja näin saan edes sen hetken pitää kiinni jostakin. Mikään ei enää tunnu tärkeältä millään ei ole mitään merkitystä, kunhan vain saan olla edes pienen hetken turvassa ja rauhassa ilman yhtäkään ihmistä.
     
  18. janze87 Uusi jäsen

    liittynyt:
    09.01.2017
    Viestejä:
    1
    Saadut tykkäykset:
    0

    hei..toivottavasti näet tämän! Olen aina miettinyt et musaa on jotaa vikaa..nyt sain asiaan varmistuksen että äitini on juonut mun odotusaikana. Kuulostaako nämä fas-lapsen oireilta: Ylivilkkaus, paino ei noussut vauvana, opin käveleen reilu vuoden ikäsenä, opin ajaan pyörällä 4-5 vuotiaana, pituutta ei tullut vauvana, en osannut 4kk niellä soseita vaa pidi niitä suussa, mulla on pieni pää mutta ei erikoiset kasvon piirteet, lukemisen ymmärtämisen vaikeus, oppivaikeudet ja olen aina ollut kehityksessä jäljessä ja olen vieläkin enemmän lapsen kuin aikuisen tasolla
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti