hei,
mulla siis epäillään fibroa muttei daignoosia.
raskaus meni mielestäni kyllä aika hyvin. ensimmäisen kolmanneksen oksensin, aika rajua pahoinvointia ympäri vuorokauden, mutta syömisellä ja liikunnalla pystyi olemaan jotenki päin.
keski kolmanneksella alkoi kipuilu vaivata enempi, reippaat kolme kuukautta meni niin että tunnin jaksoin olla jalkeillani hyvin mutta sen jälkeen alkoi olla tuskallista.. pystyin onneksi makoileen välillä töissäkin. hoidin lapsia, joten makoilin ja seurailin lasten leikkejä, luin heille jne. aina ku mahdollista. olin aika väsynyt, unta riitti kyllä, melkein kaiken vapaa-ajan ois voinu nukkua

se lienee aika tavallista. jäin varhennetulle äippälomalle.
mulla lapsi kiinnittyi lantioon aika aikaisessa vaiheessa ja sen jälkeen oli huomattavasti helpompaa.
synnytys oli "helppo", reilut viisi tuntia eka kertalaisella.
mutta kaiken kaikkiaan raskauden ajan olotila oli minusta kohtuullinen tavalliseen verrattuna, olin kuvitellut kaikkea muuta, siksi tuntui että pääsi helpolla. pääkipua en muista lainkaan.
nyt tahtoo olla aamut aika kankeita ja kivuliaita. tänään ollu asteen parempi ku eilen. välillä ku mennään niin sumussa kun oikeen kipeytyy. liikunnan(kuntosali) jälkeen on ollu nyt synnytyksen jälkeen kyllä pahinta. oksennus lentää ku on niin kipeä. olo on ihan hervoton.
monelta oon kuullu kyllä että vaikeatkin perussairaudet saattaa raskauden aikana hellittää jopa niin paljon että voi jättää lääkkeitä joko vähemmälle tai jopa pois kokonaan. ja kyllä kaikki asiat järjestyy. en minä olis itse muutama vuosi taakse päin uskaltanut ajatellakaan lasta. nyt kuitenkin on tuommonen rakas ipana.
