Fobiat & koiralliset ihmiset

[NaRikka]

Mitä fobioita teillä on? Miten ootte pärjännyt arjessa pelon kanssa? Ottavatko muut ihmiset pelon huomioon?

Ja sitten koiraihmiset. Miten reagoit, jos joku kertoo pelkäävänsä koiraasi? Ymmärrätkö tälläistä ihmistä? Leimaatko ihmisen automaattisesti kamalaksi eläintenvihaajaksi?


Ihan mielenkiinnosta taas, kun koirapelkoketju ei oikein innostanut väkeä. Naapurin koirat alkaa muodostua ihan oikeasti ongelmaksi. Kun lenkillä tulevat vastaan, niin päästävät koirat luokse, vaikka olen sata kertaa sanonut, että pelkään ja oma koira (kyllä, oma koira on, sitä en luonnollisesti pelkää) ei perusta sellasista räkyttävistä piskeistä. Tulevat myös mielellään vetelehtimään postilaatikollemme koirien kanssa. Monessa kyläpaikassa pelkoa ensin ihmetellään suureen ääneen ja sitten päivitellään ja voivotellaan ja sitten EHKÄ komennetaan koirat pois jaloista, missä vaiheessa jo yleensä itkua tihrustaen olen lähtöä tekemässä, kun en pysty olemaan. Miksi on niin vaikea uskoa, että joku pelkää ihan kamalasti sitä omaa turrea?

 

[muhvi]

No mulla on ihan kauhee kammo hämähäkkejä kohtaan :/ Siis ei mikään iik hämis!Vaan ihan oikee kammo, kun nään hämiksen niin jähmetyn siis en pysty liikkumaan ja vaikka tekis mieli huutaa useinmiten en siihen pysty.Ja jos joudun päästään päiviltä hämiksen niin mulla nousee ihokarvat pystyyn ja kädet tärisee ja joudun taisteleen itteni kans et en oikeesti pyörry.No mun on vaan tultava toimeen tän asian kanssa enkä voi kun toivoo että hämiksiä ei näy...Niin ja mulla on viä lisäksi suljetun paikan kammo, mut suljettua paikkaa on helpompi vältellä kun hämiksiä.

Ja tohon koirajuttuun.Mulla on kolme koiraa ja vaikka ite rakastan niitä, ymmärrän erittäin hyvin että kaikki muut ei rakasta.Ei haittaa mua, jos joku vieras sanoo mulle että pelkää koiraa laitan koiran heti ulos tai vaikka pihaan kiinni, siis pois että vieraiden ei tarvitse pelätä.Yleensä jos oudompi ihminen tulee kylään kysyn että pelkääkö koiria, ja painotan että mulle Pitääkertoa jos koiraa pelkää.Koskaan en ala kelleen lässyttää että "ei nää mitään tee oo ihan rauhassa vaan" koska jos pelkää niin sille ei voi mitään.

Ikävä juttu että sulla on tollasia kokemuksia koiraihmisistä :hug: Sun pitää tulla meille kylään niin huolehdin että mun koirat ei sua pelottele =)

 

[NaRikka]

No mulla on ihan kauhee kammo hämähäkkejä kohtaan :/ Siis ei mikään iik hämis!Vaan ihan oikee kammo, kun nään hämiksen niin jähmetyn siis en pysty liikkumaan ja vaikka tekis mieli huutaa useinmiten en siihen pysty.Ja jos joudun päästään päiviltä hämiksen niin mulla nousee ihokarvat pystyyn ja kädet tärisee ja joudun taisteleen itteni kans et en oikeesti pyörry.No mun on vaan tultava toimeen tän asian kanssa enkä voi kun toivoo että hämiksiä ei näy...Niin ja mulla on viä lisäksi suljetun paikan kammo, mut suljettua paikkaa on helpompi vältellä kun hämiksiä.

Ja tohon koirajuttuun.Mulla on kolme koiraa ja vaikka ite rakastan niitä, ymmärrän erittäin hyvin että kaikki muut ei rakasta.Ei haittaa mua, jos joku vieras sanoo mulle että pelkää koiraa laitan koiran heti ulos tai vaikka pihaan kiinni, siis pois että vieraiden ei tarvitse pelätä.Yleensä jos oudompi ihminen tulee kylään kysyn että pelkääkö koiria, ja painotan että mulle Pitääkertoa jos koiraa pelkää.Koskaan en ala kelleen lässyttää että "ei nää mitään tee oo ihan rauhassa vaan" koska jos pelkää niin sille ei voi mitään.

Ikävä juttu että sulla on tollasia kokemuksia koiraihmisistä :hug: Sun pitää tulla meille kylään niin huolehdin että mun koirat ei sua pelottele =)

Mulla on ihan samanlaiset oireet siittä pelosta. Menee toimintakyky kun se on niin jähmettävä tilanne. Muitakin pelkoja löytyy, olen aika kammoinen ihminen.. :ashamed: Juuri suljetun paikan kammo, ahtaanpaikan kammo ja pimeää pelkään myös melko hysteerisesti. Kaikkein rajottavin on tämä koira pelko. Koiria on oikeasti joka paikassa! Jopa kaupassa kun käy, niin joko siellä on opaskoira tai sitten ainakin kaupan ovien ulkopuolelle sidottuna joku koira. Ja juuri sellanen lässytys "ei se mitään tee" ei auta. Ihan samalla lailla kuin hämähäkkipelossa, koska eihän se hämähäkkikään mitään tee, mutta minkä pelolle voi. Ja monien tuttujen koiriin olen jo tottunutkin, kun ovat osanneet suhtautua pelkoon. Mutta sitten sellaiset välinpitämättömät naureskelijat vaan lisää pelkoa.

 

[Keittiönoita]

Fobiatasolla ainoastaan tulipalot. Voimakas lentopelko mulla oli useita vuosia, mutta pääsin siitä vähitellen eroon, kun työn takia oli pakko lentää. Lentopelko palasi viime keväänä, kun koin, että okei...nää kotimaan lyhyet lennot vielä menee, mutta että 10 tuntia Atlantin yllä..apua Mutta rakastuin Jenkkilään niin totaalisesti, että syöksyisin vaikka heti lentokoneeseen, jos pääsisin rapakon taakse.

Koirapelkosi on sikäli erikoinen, että sinulla kuitenkin on oma koira. Usein oma koira nimittäin poistaa sen pelon. Ymmärrän kyllä hyvin koiria pelkääviä ihmisiä enkä pidä heitä automaattisesti eläintenvihaajina. Junnua puri 4 veenä sakemanni kasvoihin ja oli aika työ saada junnu suostumaan siihen, että meille tulee koiran kokoinen koira eikä mikään kissan nyrkillä tapettava eläin.

Lenkkeillessäni koiran kanssa en koskaan päästä koliraani vieraiden ihmisten tai toisten koirien lähelle, ellen tiedä, miten he reagoivat. Ts pitää olla tuttu koira ja tuttu ihminen.

 

[kutku]

No sitten minä kerron, että tämä on pentu ja saattaa hyppiä ja innostuksissaan kokeilla hampaita varpaisiin leikillään. Mutta vihanen se ei ole ollut, muuta kun joskus ruokakupilla tai jos sen on joku yllättänyt (esim. oma nukkumapaikka ja lapsi pomppaa päälle). Ja jos silti pelkää eikä halua koskea ja totutella koiraan, niin sitten minä komennan koiran pois ja sanon vieraalle, että älä edes katso koiraan päin vaan ole niinku et huomaiskaan. Yleensä meidän koira ei sitä kauan jaksa, jos ei huomiota saa. Tietty yks vaihtoehto on myös laittaa koira kylppäriin siksi aikaa.

Yks tuttu lapsi oli meillä ja eka kilju, mutta mun mielestä vaihtoehtona pitäs olla totuttelu enemmän. Selitin, että ei mitään tee ja että älä varsinkaan ala kiljumaan kun sillon koira entistä enemmän riehaantuu ja alkaa hyppimään. Seuraavalla kerralla meni ihan hyvin.

 

[NaRikka]

Fobiatasolla ainoastaan tulipalot. Voimakas lentopelko mulla oli useita vuosia, mutta pääsin siitä vähitellen eroon, kun työn takia oli pakko lentää. Lentopelko palasi viime keväänä, kun koin, että okei...nää kotimaan lyhyet lennot vielä menee, mutta että 10 tuntia Atlantin yllä..apua Mutta rakastuin Jenkkilään niin totaalisesti, että syöksyisin vaikka heti lentokoneeseen, jos pääsisin rapakon taakse.

Koirapelkosi on sikäli erikoinen, että sinulla kuitenkin on oma koira. Usein oma koira nimittäin poistaa sen pelon. Ymmärrän kyllä hyvin koiria pelkääviä ihmisiä enkä pidä heitä automaattisesti eläintenvihaajina. Junnua puri 4 veenä sakemanni kasvoihin ja oli aika työ saada junnu suostumaan siihen, että meille tulee koiran kokoinen koira eikä mikään kissan nyrkillä tapettava eläin.

Lenkkeillessäni koiran kanssa en koskaan päästä koliraani vieraiden ihmisten tai toisten koirien lähelle, ellen tiedä, miten he reagoivat. Ts pitää olla tuttu koira ja tuttu ihminen.

Oman koiran tunnen läpikotaisin, ja se on ollut minulla suht pienestä. Muutenkin se on ihan eri asia, että jonkun koiran on tuntenut pitkän aikaa ja tietää miten se käyttäytyy missäkin tilanteessa, kuin että tuntematon koira tulee yhtäkkiä nenän eteen. Muutenkin erotyisesti pelkään koiria, jotka eivät ole omistajien hallinnassa. Sellainen koira joka tunkee päälle eikä omistaja muuta tee kuin lässyttää, että ei se mitään tee on ihan paniikkikohtauksen paikka. Jotenkin siihen omaan suhtautuu perheenjäsenenä, ei koirana. Ja monella tutulla on koiria, joita en pelkää, koska olen saanut niihin rauhassa tutustua, kun ne ovat olleet tarkasti omistajiensa hallinnassa. Jos sellanen muutti(ko) kun sulla kävelisi vastaan, niin varmaan tulisi sydänpysähdys vähintäänkin. En tiedä sitten, että millä pelosta pääsisi eroon, kun on jo oma koira ja tuttuja tuttavien koiria. Suurin pelon aihe onkin vieraat hallitsemattomat koirat.

 

[NaRikka]

No sitten minä kerron, että tämä on pentu ja saattaa hyppiä ja innostuksissaan kokeilla hampaita varpaisiin leikillään. Mutta vihanen se ei ole ollut, muuta kun joskus ruokakupilla tai jos sen on joku yllättänyt (esim. oma nukkumapaikka ja lapsi pomppaa päälle). Ja jos silti pelkää eikä halua koskea ja totutella koiraan, niin sitten minä komennan koiran pois ja sanon vieraalle, että älä edes katso koiraan päin vaan ole niinku et huomaiskaan. Yleensä meidän koira ei sitä kauan jaksa, jos ei huomiota saa. Tietty yks vaihtoehto on myös laittaa koira kylppäriin siksi aikaa.

Yks tuttu lapsi oli meillä ja eka kilju, mutta mun mielestä vaihtoehtona pitäs olla totuttelu enemmän. Selitin, että ei mitään tee ja että älä varsinkaan ala kiljumaan kun sillon koira entistä enemmän riehaantuu ja alkaa hyppimään. Seuraavalla kerralla meni ihan hyvin.

Mä en pystyisi olemaan katsomatta koiraa, kun tarkkailisin koko ajan, että koska se tulee päälle. Voisi jäädä aika lyhyeksi vierailuni teille, riehakas koiranpentu nostaa pulssin kahteensataan aika nopeasti.

 

[vieras]

No sitten minä kerron, että tämä on pentu ja saattaa hyppiä ja innostuksissaan kokeilla hampaita varpaisiin leikillään. Mutta vihanen se ei ole ollut, muuta kun joskus ruokakupilla tai jos sen on joku yllättänyt (esim. oma nukkumapaikka ja lapsi pomppaa päälle). Ja jos silti pelkää eikä halua koskea ja totutella koiraan, niin sitten minä komennan koiran pois ja sanon vieraalle, että älä edes katso koiraan päin vaan ole niinku et huomaiskaan. Yleensä meidän koira ei sitä kauan jaksa, jos ei huomiota saa. Tietty yks vaihtoehto on myös laittaa koira kylppäriin siksi aikaa.

Yks tuttu lapsi oli meillä ja eka kilju, mutta mun mielestä vaihtoehtona pitäs olla totuttelu enemmän. Selitin, että ei mitään tee ja että älä varsinkaan ala kiljumaan kun sillon koira entistä enemmän riehaantuu ja alkaa hyppimään. Seuraavalla kerralla meni ihan hyvin.

tuo ei mua kyllä lohduttais ku olisin jo kauhusta jäykkänä sen jälkeen ku se koira ois hyppiny mun päälle. isoja koiranpentuja pelkään vielä enemmän ku ne on niin holtittomia.