Hae Anna.fi-sivustolta

g: Ärsyttävin lapsi?

Viestiketju osiossa 'Vapaaehtoinen lapsettomuus' , käynnistäjänä eniten ärsyttänyt tapaus, 17.06.2013.

  1. Millainen on hermojasi eniten ärsyttävä lapsi tai ärsyttävin lapsen tekemä juttu?

    Meillä naapurin 5-6 vuotias tyttö, kirkuu pihalla yhteensä tunnin verran per iltapäivä plus ilta, meidän ikkunan alla useimmiten. Ei osaa leikkiä muiden lasten kanssa yhdessä ilman kirkumista, ilmeisesti haluaa järkyttää sillä muita lapsia, ja kun se on sellaista hirveää kauhuleffakirkumista vielä kaiken lisäksi, ääni kaikuu kerrostalojen ja koko korttelin välissä.
    (tuossa vielä se todella huono puoli että jos hänelle tulisi oikeasti joku hätä eli esim. joku pedo tai huumehörhö kävisi kimppuun, täällä Helsingissä kun asumme ja kaikki mahdollista, niin kukaan naapureista ei välittäisi eikä reagoisi siihen enää mitenkään koska he ajattelisivat vaan että tuolla se yks pentu taas kirkuu ja leikkii) :eek:
     
  2. Marlena Vierailija

    Entisen kaverin pilalle lellitty poikalapsi, oli tuolloin kolmevuotias eli tapahtui joitakin vuosia sitten: Kävin hakemassa heidät meille alle kilometrin päästä kun eivät "jaksaneet kävellä meille lastenrattaiden kanssa" suoraa hyvää tietä pitkin. Tullessa lapsi ehti sotkea autoni takapenkin kuraisilla kengillään ja ikkunat naamallaan ja puurolla tai jollain muulla tahmealla mössöllä kun oli jäänyt kädet pesemättä, sitten meille päästyämme heitti minun mieheni Playstation-pelikonsolin lattiaan (onneksi ei mennyt rikki) ja äitinsä torui että "ei saa heitellä kun se ei ole meidän oma". Äitinsä ei vieläkään pessyt lapsen käsiä, ei koko vierailun aikana.

    Yllätin myös lapsen olohuoneessa lattialta repimästä minun nyt jo edesmennyttä koiravanhustani korvista ja hännästä niin että koira ulisi kivusta, olin hakemassa lomakuvakansiota olohuoneen kaapista samalla kun äitinsä istui keittiössä kahvikupin äärellä ja hän alkoi väittämään että koirani puri varmasti lasta ja että nyt pitää saada vahingonkorvauksia, vaikka mitään jälkiä ei näkynyt enkä minä nähnyt koirani purevan tuossa tilanteessa, eikä leppoisan luonteinen koirani koskaan ollut purrut ketään muutenkaan, ja oli ennestään tottunut sukulaislapsiini.
    Olin laittanut esiin vaaleita keksejä koska en halunnut että lapsi sotkee jollain suklaakekseillä olohuoneemme valkoisia sohvia joille koirallanikaan ei ollut asiaa, mutta tämä oli ehtinyt jo käydä keittiön kaapilla, löytänyt sieltä suklaalevyn, saanut levitettyä muutaman palasen naamaansa ja paineli naamaansa keittiön mattoon. Katsoin touhua ihmeissäni. "Tämä on vain lapsiperhe-elämää, tietäisit jos sinulla olisi edes lapsia" äitinsä sanoi. Kun lähdimme niin hän kysyi lapselta että tarvitseeko käydä pissalla mutta tämä ei halunnut, pelkäsin koko paluumatkan että lapsi pissaa takapenkille mutta onneksi näin ei kuitenkaan käynyt.

    Eli tuossa voidaan kiteyttää ärsyttävin tapaamani äiti JA lapsi.

    Arvatkaa olinko enää missään tekemisissä noiden kanssa tämän jälkeen? Muutin itsekin toiselle paikkakunnalle töihin myöhemmin joten ei tullut enää edes törmättyä vahingossa.
     
  3. Lähes kaiken muun jaksan sietää "lapset on lapsia" -ajatuksella, mutta sellaisia lapsia en voi sietää jotka rääkkää eläimiä. Olen kohdannut pari tapausta, jotka ovat kielloista huolimatta pyrkineet kiusaamaan eläimiä, sen ikäisiä lapsia että varmasti jo ymmärtävät kun heille kerrotaan että eläimeen sattuu ja sitä pelottaa jne. mutta ovat selvästi häijyllä tavalla nauttineet avuttoman olennon piinaamisesta.

    Jos itselläni olisi sellainen lapsi, olisin kauhuissani, eläinten rääkkäyshän saattaa olla merkki esim. psykopatiasta :(
     
  4. riehuriitta Vierailija

    Yleisesti ottaen pidän pikkulapsista eikä heidän kanssaan ole tullut konflikteja, mutta myönnän, että eräs sukulaislapsi, jonka isä on etelämaalainen, saa joskus pinnani kiristymään. Lapsi on kaunein lapsi, mitä olen koskaan livenä nähnyt, mutta aivan mielettömän vilkas. Noin vilkasta lasta en ole ennen tavannut. Viisas ja hoksaavainen on kyllä, mutta kuin pyörremyrsky. Etelämaalainen tempperamentti näkyy ja tuntuu. Äitinsä saa hiukan lakia laitetuksi, isänsä ei yhtään. Tämä vaan naureskelee, että tuollainen minä olin itsekin pienenä ja kaikki siskot ja veljet. Huh huh, odotamme vain, että lapsi kasvaa isoksi.
     
  5. Yhden perheen Vierailija

    Yleensä kaikki lapset ovat ihania, mutta kerran naapurissa (rivitalo) asui perhe, jossa oli viisi lasta. Iältään lapset olivat kymmenestä vuodesta alas päin. Nämä viisi lasta kävivät mm. alati soittelemassa ovikelloamme ja juoksivat karkuun, koska heistä oli hauskaa saada koiramme haukkumaan. He myös "sudittivat" nurmikonalullamme polkuypörillä ja juoksentelivat pihamme läpi, poimivat kukat kukkapenkistä ja amppeleista (tuolloin pihoja ei vielä oltu aidattu, talo oli aivan uusi) ja kävivät koputtelemassa ikkunoihin. Yritin puhua lapsille nätisti (sain vastaukseksi haukkumista) ja vahemmille nätisti (vastaukseksi sain "lapset nyt ovat lapsia" -fraaseja).

    Kyseinen perhe muutti sitten yön pimeydessä ja jonkin ajan kuluttua poliisit kävivät kyselemässä, että onko perheen vanhempia näkynyt. Tiedä sitten, että mikä oli heidän tarinansa.
     
  6. Sarjamurhaajat ovat olleet eläinrääkkääjiä lapsena, näin on profiloitu lähes poikkeuksetta.

    Tuli mieleen tapaus lapsuudenkodista, kun meidän naapurin ilkeät alle kouluikäiset pojat olivat tulleet meille leikkimään pikkuveljeni kanssa. He olivat herättäneet minun hamsterit päiväuniltaan, puhaltaneet niiden poskipussit täyteen ilmaa ja laittaneet kylpyammeeseen kellumaan!!!!! Olin kissamme kanssa takapihalla ja veljeni juoksi pihalle kertomaan minulle asiasta. Sain hamsterit pelastettua hukkumiselta mutta arvatkaa tekikö mieli heivata nämä pennut kylpyammeeseen??! Kerroin asiasta vanhemmilleni ja he kertoivat naapurin poikien vanhemmille, mutta nämä olivat kuitanneet asian nauramalla että pojat ovat poikia ja ne teidän elukat pelkkiä pieniä rottia! Ilmeisesti nämä pennut olivat yrittäneet tehdä jotain meidän kissalle myös, koska aina kun pojat ilmestyivät näköpiiriin niin kissa alkoi sähistä häntä pystyssä ja oli sen näköinen kuin olisi halunnut hyökätä ja repiä heidät kappaleiksi, ja koskaan muulloin kissa ei käyttäytynyt noin, ei edes nähdessään muita eläimiä. Tuo perhe muutti pois meidän naapurista aika nopeasti tämän jälkeen. Myöhemmin kuulin perheen muuttaneen useamminkin koska pojille tuli aina sopeutumisongelmia kouluissa, ja tämä perhe yritti pitää yllä jotain paremman perheen kulissia, ilman että olisivat tarttuneet lasten ongelmaan mutta eihän heidän perhe nyt voi missään psykologilla tai kuraattorilla juosta kun on niin hienot autotkin.........
     
  7. rosa-m Uusi jäsen

    liittynyt:
    25.05.2012
    Viestejä:
    47
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olen kouluavustajana alakoulussa, joten näihin ärsyttäviin lapsiin tulee törmättyä joka päivä. Tässä pari esimerkkiä lapsityypeistä, joista en tykkää:

    - "Sä et oo mun äiti, me saadaan olla tässä jos me halutaan, haista paska vitun ämmä". Elikkä siis tässä tapauksessa kiroileva, haistatteleva ja uhmakas 2-luokkalainen.
    - Eläinrääkkääjälapset
    - Mamman lellikit, jotka eivät noudata sääntöjä ja haluavat kaiken nyt heti
    - Väkivaltaiset lapset jotka eivät tajua olla lyömättä
    - Pikkupissikset
    - Kiittämättömät lapset
     
  8. Nanax Vierailija

    Kun vuosia sitten asuimme opiskelijoina kerrostalolähiössä, viereisessä rapussa asui kohtalaisen välinpitämätön perhe. Isompi kersa huusi tuntitolkulla eri nuoteilla "äitii tuu parvekkeelle, täällä huutaa Eetu". Käsittämätöntä miten monella nuotilla tuonkin voi karjua. Äiti ei ollut edes aina kotona, kerrankin Eetu oli kiljunut varmaan tunnin kun olimme lähdössä kauppaan, näimme äiskän olevan vasta kilsan päässä tulossa kotiin toinen kersa tarakalla. Liekö unohtanut Eetun ulos vai karannut tyrannipenskalta itsekin?

    Nykyisin ärsyttävintä on edelleen naapurin kersat. Muutimme maalle niin kauas kuin työpaikoista katsoen oli varaa ja niin isolle tontille kuin varaa oli ja naapurissa asui pari mummelia. (Ei sitten ollut riittävän kauas tai riittävästi varaa...) Nyt parin viime vuoden aikana alueelle onkin ilmestynyt uusia taloja + lukuisia kersoja. Ehkä ton omalla tontilla kiljumisen vielä kestää kun ei näköyhteyttä ole, mutta toi mopoilla, mönkkäreillä sun muilla tuntikausien revittely vie järjen. Yritä nyt siinä vuorotyöläisenä nukkua tai opiskella kun kolmesta naapurista kuuluu jumalaton kaasuttelu ja rälläys. Ja juuri kun luulet voida huokaista helpotuksesta ja syvennyt työhösi niin sama rullaus jatkuu taas.
     
  9. ainokainen Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.08.2007
    Viestejä:
    3 571
    Saadut tykkäykset:
    1
    Anteeksi mutta nyt tässä kohtaa tuli vähän sellainen fiilis, että onko tätä stoori ihan totta. Voiko hamstereiden poskipusseihin puhaltaa ilmaa, ja laittaa hamsterit kellumaan veteen....?
     
  10. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4
    Täälläkin päin oli kerrostalossa yksi karsea perhe. Pennut huusi pihalla ja parvekkeella. Samaa kyllä tekivät myös lapsien vanhemmat. Huusivat ja puhuivat puheluitaan parvekkeella, että koko pihapiiri kuuli kaiken. Vieläkun äidilla oli hirveän rasittava ääni. Aamulla ensi sanat, jotka kuulin joskus olivat "saatanan kakara" tai "älä vingu". Onneksi perhe sai lopulta häädön.
     
  11. Neitopeikko Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    05.05.2007
    Viestejä:
    3 167
    Saadut tykkäykset:
    4

    Ai joo. Pikkupissikset,jotka tietävät muka kaiken ovat todella rasittavia. Muistan omasta lapsuudesta. Silloin ei tosin tunnettu tuota "pissis" sanaa. Väkivaltaiset lapset ovat taas oksettavia ja vastenmielisiä. Juuri tälläiset kakarat yleensä taitavat pilata koko koulun ilmapiirin.
     
  12. Hoivavietitön? Vierailija

    Joudun lasten kanssa tekemisiin lähes pelkästään julkisella paikalla, liikennevälineissä tai kaupoissa. Siellä ärsyttävät vinkuvat, kitisevät, huutavat ja jankuttavat "mut ku mä haluun" -lapset. Pidän aina peukkuja, että vanhempi osaisi olla lujana eikä taipuisi lapsen vaatimuksiin, koska muuten lapsi oppii, että kitisemällä tai huutamalla saa aina tahtonsa läpi.

    Liikennevälineissä ärsyttävät myös vanhemmat, jotka antavat lasten seistä ulkojalkineissä penkeillä tai potkia niitä kuraisilla kengillään.
     
  13. ainokainen Uusi jäsen

    liittynyt:
    27.08.2007
    Viestejä:
    3 571
    Saadut tykkäykset:
    1
    Kävin eilen taas pitkästä aikaa pyörähtämässä Itäkeskuksessa. Huomion kiinnitti ilmiö, johon törmään lähes aina asioidessani kyseisessä kauppakeskuksessa.

    Tarkoitan maahanmuuttajaperheiden lapsia, jotka lähes poikkeuksetta huutavat monttu auki suoraa huutoa kaupassa ja kauppakeskuksen käytävällä. Kuvaan kuuluu myös nuori vanhempi, joka joko tiuskii lapselle /puhuu kännykkään/ höpöttää ystävänsä kanssa ikään kuin huutavalla lapsella ei olisi mitään tekemistä hänen kanssaan.

    Olen miettinyt, onko maahanmuuttajilla oman traumaattisen taustansa vuoksi useinkin vaikeuksia vanhemmuudessa, kun tällaista näkee tuolla Idässä ihan liikaa. Vastaavanlaisia tapauksia suomalaisissa perheissä näkee harvoin.

    Ja haluan vielä tarkentaa, että en ole rasisti, eikä minulla sinänsä ole mitään maahanmuuttajia vastaan. Minua vaan surettaa se, miten vaikea heidän tuntuu olevan auttaa lapsiaan noissa tilanteissa. Eli lasten vaan annetaan huutaa, reagoimatta asiaan muuten kuin korkeintaan tiuskimalla.
     
  14. ...yksittäisiin lapsiin, miksi sen tekisin.

    Mutta kaikkinainen kiljuminen ärsyttää. Kiljuupa siinä sitten lapsi tai vanhempi. Kun olin itse lapsi, ei lasten annettu huutaa. Nyt huutavat myös vanhemmat itse.
     
  15. vierailija Vierailija

    Naapurinamme asui perhe,viisi kauhukakaraa,tekivät kaikkea mahdollista,huvitti sukunimi viittasi tyyneyteen,mutta meteli yötä päivää ja särkivät,sotkivat kaiken. Saivat sitten häädön.Luojan kiitos. Porno/alapäätietous niillä alle 10vuotiailla oli melkoinen.
     
  16. vieraxilij Vierailija

    Naapurinamme asui perhe,viisi kauhukakaraa,tekivät kaikkea mahdollista,huvitti sukunimi viittasi tyyneyteen,mutta meteli yötä päivää ja särkivät,sotkivat kaiken. Saivat sitten häädön.Luojan kiitos. Porno/alapäätietous niillä alle 10vuotiailla oli melkoinen.
     
  17. vierailija Vierailija

    Kolme tosi ärsyttävää tapausta tulee heti mieleen.

    Tapaus 1: tuttavien mukula. Jokin ADHD-tapaus kaiketi, joten eipähän se mitään voi sille ylivilkkaudelleen, mutta ärsyttää se silti. Samoin ärsyttää ne sen vanhemmat, koska eivät koskaan sano mitään tai edes yritä hillitä pentuaan. Kerran nämä tulivat meidän pihaan ja muksut purkautuivat autosta ulos. Tämä ylivilkas tapaus juoksenteli ensin koirieni perässä, vaikka sanoin, että koirat pelkäävät lapsia. Toinen koira varsinkin juoksi pakoon minkä ehti, itse karjuin lapselle, että lakkaa jahtaamasta sitä. Lopulta heivasin koirat sisälle. Sitten tämä mukula alkoi juosta meidän kukkapenkeissä ja talloa kasveja. Sanoin heti, että pois sieltä, mutta muksun vanhemmat ärähtivät minulle: "Älä ole ahdasmielinen!" Joo... Lisäksi sama ipana otti ja viskoi aina meidän tavaroita ja rynkytti talon sisällä olevia portteja (koirilla rajoitettu pääsy joihinkin huoneisiin) ja kiljui "MÄ HALUUN TONNE!!!!!" vaikka ei sillä, tai muillakaan vierailla, ollut mitään asiaa "suljettuihin" huoneisiin. Joskus suljettiin niitä senkin takia, kun tiedettiin, että tämä perhe on tulossa kylään, jottei ipana(t) mene rikkomaan koriste-esineitä yms. Mehua ja muuta juotavaa noille ei uskaltanut tarjota muusta kuin muovimukista, koska kerran jo särkyi keraaminen kuppi, kun vauhtihirmu pudotti sen lattialle elämöidessään pöydän ääressä.

    Tapaus 2: Lankoni lapsi. Voi jeesus. Kiljuu ja elämöi jatkuvalla syötöllä. Huutaa, vinkuu ja kitisee, kiekuu ja kiljuu kimakasti. Tässä ei kuule edes omaa ääntään, saati sitä, mitä muut sanovat. Muksu tanssii pöydillä, juoksee ympäri kämppää, heittelee tavaroita ja liikuu koko ajan, samalla mölisten. (Tämä siis heidän omassa kodissaan tai anoppilassa, meille nuo eivät kylään tule.) Vanhemmat eivät sano tässäkään tapauksessa yhtään mitään. Joskus isä korkeintaan yrittää hillitä ja komentaa olemaan nätisti, mutta äiti suuttuu saman tien, ettei saa olla niin ilkeä lapselle. Korvat särkyy tuossa taloudessa kyläillessä. Lapsi myös ryntää aina ensimmäisenä kahvi- tai muuhun tarjoilupöytään, kaapii parhaat herkut itselleen ja varaa aina parhaat istumapaikatkin. Vanhemmat eivät sano mitään. Tökkii akvaariota (kalat järkyttyvät) ja ampuu leikkijouskarilla kuminuolia akvaarion lasiin. Järkyttävää.

    Tapaus 3: Kavereiden lapsi. Sanalla sanoen ällöttävä. Ahtaa suun täyteen pullaa/keksiä/mitälie ja alkaa posket pullolla pusertaa sellaista limaa suustaan pitkin naamaa. Nuolee käsiään ja lääppii niillä pöytää ja tarjottavia. Kiljahtelee tai muutoin äännähtelee koko ajan jotain. Tuijottaa vieraita ahdistavasti. Vanhemmat eivät sano mitään.

    En tiedä, ärsyttääkö näissä enemmän se lasten vai vanhempiensa toiminta. Lapset raivostuttavat, mutta vanhemmat vievät kyllä uskon yhteiskuntaan, koska eivät näytä mitenkään kasvattavan jälkikasvuaan.
     
  18. Läski lapsi Vierailija

    Pidän yleensä kaiken laisista lapsista, joita muut pitävät niin ärsyttävinä. Vain yksi lapsi on ollut niin ärsyttävä että multa menee hermot.

    Oon siis perheeni kanssa kerros talossa. (Minä, äiti, pikkuveli, isä ja kissa) Tämä lapsi muutti tähän samaan taloon meitä kerroksen ylenmäksi. Kerran ovikello soi joskus seitsämältä aamulla. Menin avaamaan ja siellä oli tämä lapsi. (Tyttö joku 5 tai 6 vuotias) Hän oli huomattavan pyöreä. Kysyin että miksi hän soittaa ovikelloa, ja tyttö sanoi että näki meidän kuljettavan kissaa kantokopassa eilen ja sanoi juuri näin: "Nyt mä tahdon nähä sen." Sanoin että ehkä joskus myöhemmin kun nyt on aika aikaista. Tämä alkoi riehua ja itkeä hulluna. Yritin rauhoitella mutta tämä ei tehonnut.

    Joskus kahdeltatoista tyttö tuli uudelleen, ja sitten päästin katsomaan meidän kissaa kun en halunnut hänen aloittavan riehumista. Esittelin sille meidän kissan ja annoin tälle kissan lelun jolla ehkä tahtoisi leikkiä. Mutta ei kun lelu paiskataan maahan ja kissaa rääkkäämään. Otti heti syliin tiukkaan otteeseen, ja kissa maukui ja rääkyi hädissään. Ei suostunut irrottamaan ja lopulta otin tytön kädet irti. Passitin ulos. Tytön vanhemmatkin tulivat valittamaan että emme anna tämän leikkiä kissan kanssa. En halunnut päästää tätä meille enää, eikä äitikään tai isäkään. Kerran kun pikkuveli oli viemässä roskia ja takasin tullessa avasi oven, tämä pikkutyttö syöksyi meille sisään ennenkun kukaan ehti tehdä mitään etsien kissaa. Äiti pakotti tytön ulos ja meni kertomaan vanhemmille. Vanhemmat vastasivat: "Antakaa nyt tytön silittää kissaa kun meillä ei oo omaa."

    Sen jälkeen useasti tuli tuo huutamaan ovellemme että "Mä haluun leikkii Millan kanssa!" Milla on siis kissan nimi. Mopuksi perhe sai häädön.
     
  19. vierailija Vierailija

    Suurperheen isänä jotenkin huvittaa lukea näitä kertomuksia. Varsinkin että ärsyttää tuo fraasi "lapset on lapsia". Näinhän se on, lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen. Nykyiset aikuisetkin ovat olleet joskus lapsia ja vanhemmat ovat huolehtineet heistä. Harmi kun heidän kohdallaan vapaaehtoinen lapsettomuus ei alkanut yhtä sukupolvea aikaisemmin.

    Muistan kyllä millaista elämä oli ennen lapsia (lapseton 33v saakka). Kyllä silloin oli aivan erilaiset arvot elämässä ja jotkut typerät pikkuasiat saattoivat tuntua suurilta. Ihminen ei ole kasvanut loppuun asti "valmiiksi" ennen kuin on saanut lapsia ja jää keskeneräiseksi, vähän niin kuin isoksi lapseksi.

    Kyllä tämän huomaa työelämässäkin (ainakin meidän työpaikalla). Nuorille lapsettomille ei anneta mitään vastuullisia tehtäviä. Todellista kypsyyttä ja vastuullisuutta osoittaa vasta se, että on tullut vanhemmaksi. Johtajat onneksi ymmärtävät tämän.

    Minä en mitenkään inhoa tai halveksu vapaaehtoisesti lapsettomia, ihmettelen vain tällaista nykyajan hömpötystä. Minä en voinut itse ymmärtää nuorena millaista on olla isä ja ihmettelin kavereiden lässytystä lapsista. Ei sitä voi kukaan lapseton ymmärtää, ellei saa itse omia lapsia ja tule vanhemmaksi. Niin se vain on.

    Ehkä tunnen hieman sääliä sellaisia kohtaan, jotka eivät saa koskaan tuntea sitä onnea, mutta toisaalta eihän sellaista voi kaivata, mitä ei koskaan tiennyt olevankaan. Jatkuva hyvän olon ja onnen lähde.
     
  20. Mietis vähän Vierailija

    Minua ärsyttää tuollaiset jeesustelijat. Jos ei HALUA lapsia, silloin niitä ei ole hyvä hankkia, koska se ei olisi hyväksi sen enempää aikuiselle kuin sille muksullekaan. Vai väittääkö joku tosissaan, että on kiva olla ei-toivottu muksu, jota vanhempi just ja just sietää siksi, että "on pakko"?

    Kaikista ihmisistä ei ole vanhemmiksi - edes siinä tapauksessa, että he tykkäävät lapsista, haluavat lapsia ja jopa hankkivat niitä. Jokainen vanhempi ei ole hyvä ja kelvollinen vanhempi millekään lapselle. Suurin osa varmasti on, mutta eivät kaikki. (Vastaavasti monet niistä, jotka eivät edes halua tai hanki lapsia järkisyihin vedoten, voisivat silti olla hyviä ja järkeviä vanhempia.)

    En pidä ylimielisten vanhempien tavasta hurskastella, että he ovat parempia kuin lapsettomat, koska ovat "valmiita" - lapsia haluamaton lapseton kun ei ole kesken, vaan riittävän kypsä ymmärtääkseen, ettei puske tänne lapsia, jos ei kerta niitä _halua_. Sen sijaan normaalit vanhemmat, jotka hyväksyvät sen etteivät kaikki hanki lapsia mutta ovat silti iloisia omistaan, ovat jees. Heissä ei ole mitään vikaa.

    Oma isäni on loistava esimerkki siitä, että ihminen voi jäädä "isoksi lapseksi" senkin jälkeen, kun on itse saanut omia lapsia. Hän ei ole koskaan kasvanut "oikeasti aikuiseksi" ja saa itkupotkuraivareita 5-vuotiaan tapaan. Toinen tämmöinen on serkkuni. Omia lapsia on, mutta tämä vanhempi ei vain kasva, vaan huitelee siellä 5-15-vuotiaan ajatus- ja käytösmalleissa. Ikää hänelläkin yli 30v. Säälin hänen lapsiaan. Kolmas esimerkki on työkaverini. Vastuuntunnoton lienee hänen toinen nimensä, järki seilaa teinin ja varhaisaikuisen välillä ja mielenkiinnonkohteet ovat kaljapullo ja irtosuhteet - vaikka vaimo ja 4 mukulaa odottavat kotona. Hän ei halua olla heidän kanssaan kuin äärimmäisen pakon edessä, koska he "häiritsevät hänen harrasteitaan". Säälin näitäkin lapsia. Hän sanoo itsekin, että ne olisi pitänyt jättää tekemättä, vaikka hän niistä pitääkin.

    Mitä tulee omaan työhöni, minä ainoana lapsettomana olen kaikkein vastuullisimmassa tehtävässä koko firmassa. En katso tätä meriitiksi vaan rasitteeksi, mutta kun nyt kerran väitit, että vastuuhommat lankeavat lapsia saaneille. Olen myös työpaikan nuorin. Että silleen. Ehkä meidän johtajalta sitten puuttuu ymmärrystä - ehkä hän ei ole oikein kokonainen (kun se järki näemmä puuttuu, tämmöisen nuoren lapsettoman laittanut vastuuhommiin) ihminen, vaikka lapsia onkin saanut.

    Toisaalta, lapsettomalla on enemmän aikaa ja mielenkiintoa keskittyä työhönsä, kun ei ole lapsia huolehdittavana. Lapseton ei jää pois töistä ensin vanhempainvapaan ja sitten lapsen sairauksien vuoksi - lapsen takia töistä luimiva työntekijä on työpaikalle kallis juttu. Ymmärrettävä, mutta kallis kuitenkin. (Eivätkä kaikki lapsettomat keskity työhönsä ja voivat olla myös vastuuntunnottomia mänttejä, jotka hoitavat työtehtävät "vasemmalla kädellä". Mutta haluan ottaa esille tämän toisenkin näkökannan. Lapsi kun ei automaattisesti tarkoita, että ihminen on vastuullinen ja työorientoitunut.)

    Siinä oletkin oikeassa, ettei lapseton voi ymmärtää, miltä tuntuu sitten kun on lapsia. Mutta vapaaehtoinen lapseton ei edes halua ottaa siitä selvää. Koska jos ajatus lapsesta jo lähtökohtaisesti on omia arvoja ja prioriteetteja vastaan, on aika hirveän kallis ja epäinhimillinen KOKEILU tekaista se muksu siihen ihan vain ottaakseen selvää, olisiko vanhemmuus sittenkin "ihan ok". Entä jos ei olekaan? Eihän lasta voi palauttaa. Siinä sitten eletään yhdessä kurja elämä, sekä aikuinen että lapsi. Aika karua.

    Lyhyesti: lapsettomuus ei tee kenestäkään huonompaa, eikä lapsen saaminen tee kenestäkään parempaa. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Joten älä jeesustele siellä.
     
  21. Luokanopettaja Vierailija

    Mulla on synkkä tarina, kohtukuolemia ja muuta, en voi koskaan saada lapsia, vaikka kuinka haluaisin. Olen hyväksynyt tämän vaikka se aiheuttaa kaikenlaisia ongelmia mm. tämän hetkisessä avioliitossa. Olin vakavasti masentunut, sekin on selätetty. Mutta jumalauta miten mua sattuu, tai ei enää niin paljon satu, vaan enemmän ärsyttää kun luen tai kuulen jonkun sanovan, että lapsettomat eivät ymmärrä oikeasta elämästä mitään, kasva aikuisiksi, tai eivät kasva henkisesti. Se on niin väärin kun olla ja voi. Kaiken sen jälkeen mitä itse olen kokenut, voin sanoa, että olen kasvanut ja henkistynyt paljon, ja ulos koko kaveripiiristäni, jotka ovat kaikki pienten lasten vanhempia. Niin pinnallista porukkaa, etten jaksa, ja pahinta on kuulla HEILTÄ samankaltaisia fraaseja joita tuo isä tuonne kirjoitti, tai lukea lehdistä suosittujen julkkisten, joista itsekin pidän, sanovan "Elämäni ei olisi minkään arvoista ilman lapsia". Luin noita pahimman kriisin keskellä kun lapsi kuoli kohtuuni ja minulta jouduttiin poistamaan kaikki pelit ja vehkeet sisältäni, niin etten voi koskaan tässä elämässä saada lapsia. Masennuin niin että harkitsin itsemurhaa.

    Miettikää lapsen saaneet kaksi kertaa mitä suustanne päästätte. Se on teiltä ensimmäinen henkisen kasvun merkki.
     
  22. vierailija Vierailija

    Tämä on todella surullinen tarina! :(
    Joskin olen iloinen, että olet kaikesta huolimatta päässyt elämässä ainakin jollain lailla eteenpäin! Itsekin olen kamppaillut masennuksen syövereissä 15 vuotta ja masennus jo yksinään on todella mielipuolinen olotila.

    Minä olen vapaaehtoislapseton, eli en koskaan halunnutkaan lapsia (mutta olen silti surullinen niiden puolesta, jotka eivät saa vaikka haluaisivat), mutta kuten Luokanopettaja tuossa kirjoitti, on todella ärsyttävää, kun lapsia tehneet tulevat selittelemään lapsettomille, etteivät nämä ole "kasvaneet kokonaisiksi" tai jotain vastaavaa potaskaa.

    Sitä paitsi, henkilökohtaisesti koen ihmisen hieman surulliseksi tapaukseksi, jos hän tarvitsee muita ihmisiä tunteakseen elämänsä merkityksekkääksi. Jos siis tarvitsee tehdä se lapsi, jotta saa omasta elämästään jotain irti. Siinähän eletään sitten vähän kuin toisen (sen lapsen) kautta. Jotkut tarvitsevat miehen tai naisen rinnalleen tunteakseen itsensä "täysiksi", ja tällaisille aina kitistään, että "älä ole niin riippuvainen muista! Täytyy itse löytää oma merkityksensä!" mutta jos joku tarvitsee lapsen tunteakseen itsensä täydeksi, kukaan ei tule vineemään, että "täytyy itse löytää oma merkityksensä! Ei saa olla riippuvainen muista!"

    Jos joku tuntee täyttymystä ja merkityksellisyyttä lapsistaan, se on hyvä.
    Jos joku tuntee täyttymystä ja merkityksellisyyttä ilman lapsia, sekin on hyvä. Jokainen hankkikoon elämäänsä sitä sisältöä, mikä tekee onnelliseksi!

    Ps. te jotka jeesustelette sillä, että vain lapsi kasvatti teidät aikuisiksi: ovatko teidän mielestänne tuollaiset Luokanopettajan kaltaiset ei-vapaaehtoislapsettomatkin sitten jollain lailla "keskenkasvuisia" ja "henkisesti vajaita"?! Vai riittääkö tähän henkiseen aikuiseksi kasvuun pelkkä HALU saada lapsia, riippumatta siitä, toteutuuko se halu koskaan? Onko teidän ranking-listallanne sellainen ihminen jotenkin muita arvokkaampi, joka ilmoittaa "pitävänsä ja haluavansa lapsia, vaikkei voikaan niitä saada", kuin sellainen, joka sanoo, ettei alunalkaenkaan halua niitä? Entäs sellaiset, jotka ovat saaneet, mutteivat vieläkän tykkää lapsestaan tai ovat jopa antaneet sen pois? Mitähän mieltä olette sijaissynnyttäjistä? Hehän ovat saaneet lapsen, mutteivat lähtökohtaisestikaan olleet pitämässä sitä itsellään. Huonoja vai hyviä ihmisiä siis?
     
  23. vierailija Vierailija

    Tuo oli kyllä keskenkasvuisinta ja omahyväisintä tekstiä, mitä vähään aikaan olen lukenut. Tulee ihan mieleen yksi suurperheen isä, joka sai keskustelussa raivokohtauksen siitä, että puhuttiin väestöräjähdystä koskevasta uutisesta. Taisi iskää kirpaista pahemman kerran omaatuntoon se, että maapallo ei kestä enää kauaa kanin lailla lisääntyviä. Mutta hänpä pyyhkäisi faktat pöydältä kuin jenkkilän pressa ja vaati uutisesta keskustelijoita olemaan hiljaa.

    Tähän ikään mennessä olen tosin jo hyvinkin vakuuttunut siitä, että ei vanhempien kanssa kannata kauheasti yrittää keskustella mistään asiasta, elämänpiirin laajudesta tai henkilökohtaisista intohimoista syvällisesti. Heidän aivonsa tuntuvat käyvän koko ajan puoliteholla, kun täytyy miettiä itsensä lisäksi "pyllyn pyyhkimistä" koko ajan jälkikasvunsakin puolesta. Se jos mikä käy sääliksi.
     
  24. vierailija Vierailija

    Joku tuossa sanoikin hyvin, että vapaaehtoisesti lapseton on riittävän kypsä ollakseen tekemättä lapsia, jos kerta siltä tuntuu, ettei halua lapsia vaivoikseen ja/tai ei pysty/jaksa/viitsi tuhlata elämäänsä niistä huolehtimiseen.

    Toinen taas huomautti järkevästi, että kaikki lapsettomat eivät ole vapaaehtoisesti lapsettomia ja tällöin on todella tekopyhää lapsia hankkineilta tulla väittämään, etteivät nämä ihmiset ole kasvaneet kunnolla.

    Alkuperäiseen kysymykseen ("Ärysttävin lapsi jonka tiedät") vastaan: puolisoni sukulaislapset. Iältään ovat 8-18v. Todella ärsyttäviä kaikki, koska käytöstavat näyttävät puuttuvan: eivät tervehdi minua (mutta puolisoani kyllä), eivät vastaa mitään jos puhun heille tai kysyn jotain (kaikille muille vastaavat ja juttelevat), ylenkatsovat minua ja heidän synttäreilleen mennessä teinit saattavat valloittaa pöydät ja tuolit juuri niin sopivasti, että minulle ei jää tilaa istua minnekään. Vastavetona olen alkanut inhota heitä, koska miksi minun pitäisi tykätä ihmisistä, jotka selkeästi ilmaisevat, etteivät pidä minusta. Nuorin näistä ipanoista, se 8v., kerran omilla synttäreillään tuli viereeni puhkomaan ilmapallojaan, vaikka tietää, että olen ääniyliherkkä ja korvani menivät lukkoon moisesta. Jatkoi, vaikka isänsä kielsi häntä. Todella ärsyttävä lapsi.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti