G koskettavin vauva runo

  • Viestiketjun aloittaja ***
  • Ensimmäinen viesti
Anemone
Sadun loppua sen en kuule
minä milloinkaan kenties.
Sanat kummalliset ja armaat:
"Tuli metsästä pieni mies-"
Puut mustat kumartuivat
hänen jalkainsa askeliin,
kuun valossa varvut uivat-
en tiedä, luulen niin.

Aale Tynni
 
Saana72
* *Unten mailla

Kun loppuu hetki iltasadun
yö peittää alleen kotikadun
niin ikkunalle lasken verhon
on aika Nukku-Matin kerhon

Ja jätän päälle lukuvalon
kun unihiekka valtaa talon
se pääsee alle silmäluomen
nyt uinu kunnes koittaa huomen

****Nuku rauhallista unta
****tulkoon unen valtakunta
****tilkkutäkin rakkaan alle
****kainalossa uninalle

****Nuku yösi rauhaisasti
****aina aamun koittoon asti
****unelmoiden unten mailla
nuku pikkulapsen lailla

Jos heräät kesken uniretken
niin istun vierees pienen hetken
ja silitellen pientä selkää
mä kerron sulle älä pelkää

Vain teitä varten olen tässä
et yksin jää sä elämässä
kun joka ilta silmäs suljen
ja rinnallasi aina kuljen

****Nuku rauhallista unta...

- Markojuhani Rautavaara/Topi Salmi
 
kalatar-73
Alkuperäinen kirjoittaja onhan näitä...;9559980:
Keskenmenon ja kohtukuoleman kokeneille sekä enkelivauvojen vanhemmille:



Haituvapeite

Tiedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?

En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.

Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.
-Marika-



Naisen rukous keskenmenon yhteydessä
Jumala, ota vastaan tämä yksi pienemmistäsi,
joka juuri kasvoi minun sisälläni,
mutta ei koskaan saanut kasvaa elinkelpoiseksi
kohtuni ulkopuolella.
Minun on vaikea
jättää sinun huomaasi tämä elämä,
josta piti tulla minun lapseni,
sillä en halua hyväksyä tätä.


Jumala, ota vastaan myös sekasortoinen sisimpäni.
Suruineen, kiukkuineen ja itkuineen.
Epäilys sinua kohtaan, joka annat ja otat takaisin.
Kiitollisuus siitä, että lyhyeksi aikaa
annoit minun huostaani
tämän pienen ihmisen kehittymisen.
Ilo, jonka annoit minulle,
kun yhä elin odotuksen aikaa.
Kaipuu nähdä elämä,
joka eli ja kasvoi sisälläni.
Tyhjyys, pysähtynyt hiljaisuus,
nyt kun kaikki on ohi.


Jumala, ympäröi rakkaudellasi
ja parantavalla hyvyydelläsi
sureva sydämeni
ja vertavuotava ruumiini.
Anna minulle voimaa uskoa
että myös tässä tilassa
olen sinun kuvasi.
-Christina Lövestam-


Erilainen onni
Sinä puutut pöydästämme.
Me sytytämme erityisen kynttilän.
Ihmiset joskus kysyvät,
enkö ole vielä päässyt yli sinusta.
Minä ihmettelen kovin,
mitä he tarkoittavat.

Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa.
Ketjureaktion ilman loppua.
Eteenpäin ja taaksepäin.

Olen kutonut sinut itseeni.
Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa.

Maaginen lanka, joka muistuttaa
minua perspektiivistä. Ja antaa minulle uusia
aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni.

Ei, en minä ole päässyt sinusta yli.
Miksi olisinkaan?
Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit.
Ja olen onnellinen siitä, että sinä
kosketit minua ja muutit minut
kyynel kyyneleeltä.

Uskon, että
se on sinun lahjasi
maailmalle.
-Kristina Grahn-


Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
-Marleena Ansio-


Runo on kirjoitettu enkelillemme..
Tahtomattani jouduin sut antamaan pois
vaikka sulle paikka täällä ollut ois.
Odotti sua täällä äiti ja isä,
oli valmiina kotina uusi pesä.
Oli valmiina sulle sisko ja veli rakas,
ei auta vaik huudan vauva tuu takas.
Et saanut sä tavata perhettä tätä,
nyt isällä, äidillä suuri on hätä.
Vaikken sua koskaan sylissä pitää saa,
tahdon susta kiittää mä jumalaa.
Nyt katselet pilven reunalta meitä,
ja pidät meidät pois vääriltä teiltä.
-norsu-


Voitko taivaan isä äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille taivaan isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Rakkaalle Enkeli-Pojalleni
-äiti-


Lapsonen pieni, kuin tuomenkukka
sulki jo silmänsä, tummatukka.
Ei ole montaa niin onnekasta,
saada hetkisen rakastaa enkelilasta.
-Minoe-



Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti.

Itsellä meni kauan yritetty raskaus kesken puolitoista vuotta sitten ja silloin kirjoitin pienokaisellemme tämän seuraavan runon :

surussa lähellä



Kun silmäin
kiinni suljen

tunnen sen

pienet sormet poskillani
kyyneleitäin pyyhkien
- älä itke äiti,
tulen vielä,lupaan sen!

Kun kaipaan
pienokaistani

ja tunnen
ikävää

niin katso

hän vierelleni saapuu
ja syli lämpiää

on

pieni käsi
kädessäin

ja irti päästäis en

hän rinnalleni
painaa pään

niin hiljaa
kuiskaten
- päästä irti äiti
palaan pian,vannon sen!

Kun avaan
silmät jälleen

ja kohtu
tyhjä on

taas murhe mielen valtaa

ja suru
lohduton

vaan muistan
hänen sanansa

ja tunnen rakkauden

oot kohta taasen sylissäin
rakas äidin pikkuinen<3
 
Erityismamma
Erityislapselle:

ERIKOISLAHJA TAIVAASTA

Eilen herralle enkelit tuumivat näin:
"On aika syntymän uuden.
Hyvin paljon rakkautta tarvitsee
Tämä Lapsi Salaisuuden.

Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä.

Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä,
kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
saa hän vammaisen nimellä käydä.

Siispä huolella kotinsa valitkaamme;
hän saakoon elämää täyttä.
Herra etsi vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.

Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.

Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan,
saavat iloita heikosta, hennosta,
Salaisuuden Lapsesta Taivaan."
 
kyynel
Itsellä meni kauan yritetty raskaus kesken puolitoista vuotta sitten ja silloin kirjoitin pienokaisellemme tämän seuraavan runon :

surussa lähellä



Kun silmäin
kiinni suljen

tunnen sen

pienet sormet poskillani
kyyneleitäin pyyhkien
- älä itke äiti,
tulen vielä,lupaan sen!

Kun kaipaan
pienokaistani

ja tunnen
ikävää

niin katso

hän vierelleni saapuu
ja syli lämpiää

on

pieni käsi
kädessäin

ja irti päästäis en

hän rinnalleni
painaa pään

niin hiljaa
kuiskaten
- päästä irti äiti
palaan pian,vannon sen!

Kun avaan
silmät jälleen

ja kohtu
tyhjä on

taas murhe mielen valtaa

ja suru
lohduton

vaan muistan
hänen sanansa

ja tunnen rakkauden

oot kohta taasen sylissäin
rakas äidin pikkuinen<3

Tämä runo saa kyllä kyyneliin... Niin kaunis. Välillä en tajuakaan miten onnekas olen, kun minulla on lapsi. Tällaiset runot muistuttavat minua siitä, miten etuoikeutettu olen. Toivottavasti sinäkin vielä joskus olet äiti. <3
 
Viimeksi muokattu:
Tuntematon &lt;3
Alkuperäinen kirjoittaja Äippä 79;6963067:
Maarit: Lainaa vaan
Sä maailmaani katsot kummallista niin
ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin
ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen

Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan
en tahdo tietäs kaventaa kun nään sun kasvavan
sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen

Toiveesi kannat maailmaan
ne murtuu kun törmäät ihmisiin
nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan
ei lapsuuttaa voi elää uudestaan

Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin
huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin
mä toivon että pärjäät yli yön huomiseen
oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Lainaa vain, lainaa vain.
Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.""

Aika karua tekstiä, mutta totta..
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
tostahan sais biiisin sävelsin jo haittaako? en kuitenkaa ole näyttämässä kellekkään jos et halua.
aina ku laulan sitä nii tulee itku. T:Tuntematon
 
Wanha
Jostakin löytyi tällainen.
Lapsonen pieni
vaivu jo uneen
pumpuliin pehmeään
valkeaan lumeen
istahda rannan
hopeaan, kultaan
painaen poskeas
lokin sulkaan
Synkästä syksystä
valkeaan talveen
levähdä hetki
niin jaksat taas valveen
Viereltäs katson
sun poskesi kaarta
kun sielusi kiertää
jo höyhenten saarta
silitän hellästi
hiustesi viljaa
ja vahdin sun untas
kun hengität hiljaa.
 
Marja
Onko teillä mitään runoa mikä koskettaa teitä kovasti ja se on kuin sinusta ja vauvastasi tehty? Äitiytesi kokemuksesta? Ja muutenkin vaan suloinen ja rakas runo?



Suojelusenkeli
Mä katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa
siinä kaksi pientä lasta kulki vaarallista siltaa
Heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteinen
Mut ei hätää heitä suojas enkeli valkosiipinen

Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan
Muistan päivän leikit ja kuinka sua rakastan
Sä olet tosi pieni ja mä melkein toivoisin
että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin

Kohta ryntäät maailman ruuhkaan näet varjoja ja aurinkoa
Tee mitä teet mut älä sielullesi vahinkoa
Sillä haavat nuo ei parane vaik´ isi kuinka puhaltais
Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais

Tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen
On harmaantuneet värit enkelin repaleiset siivet sen
Voi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat
tuon sillan jonka yli kaikki lapset kulkevat

-itselle kirjoittaja tuntematon-
 
Viimeksi muokattu:
Marja
Onko teillä mitään runoa mikä koskettaa teitä kovasti ja se on kuin sinusta ja vauvastasi tehty? Äitiytesi kokemuksesta? Ja muutenkin vaan suloinen ja rakas runo?



Suojelusenkeli
Mä katsoin yhtä kuvaa monta lapsuuteni iltaa
siinä kaksi pientä lasta kulki vaarallista siltaa
Heitä uhkas metsän pimeys ja synkkä virta pyörteinen
Mut ei hätää heitä suojas enkeli valkosiipinen

Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan
Muistan päivän leikit ja kuinka sua rakastan
Sä olet tosi pieni ja mä melkein toivoisin
että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin

Kohta ryntäät maailman ruuhkaan näet varjoja ja aurinkoa
Tee mitä teet mut älä sielullesi vahinkoa
Sillä haavat nuo ei parane vaik´ isi kuinka puhaltais
Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais

Tuota lapsuuteni kuvaa vielä hetken muistelen
On harmaantuneet värit enkelin repaleiset siivet sen
Voi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat
tuon sillan jonka yli kaikki lapset kulkevat

-itselle kirjoittaja tuntematon-


Hei!
Laulun sanat ovat Mikko Alatalon/ Harri Rinteen kirjoittamat.
Todella koskettava laulu. Löytyy varmaan YouTube:sta.
 
Viimeksi muokattu:
Äidiksi kolmannen kerran
Tahtoisin tehdä puutarhan
sinulle varta vasten,
koska ne on tarkoitettu
iloksi pienten lasten.

Koivut loihtisin prinsessoiksi,
kuuset hyviksi haltijoiksi
ja sellaisia kukkia jotka tuutivat keijukaislapsia
minä kylväisin puiden alle.

Niissä puissa kasvaisi satuja ja hauskoja tarinoita.
Niissä olisi ilon marjoja
ja onnen omenoita.

Jos suojelusenkelin taimia mä vielä jostain saisin
niin polkusi varret aivan täyteen niitä istuttaisin.

Sen puutarhan portit sulkisin
ja avaimet käteesi toisin.
Voi kunpa ne suojelusenkelit mä sinulle antaa voisin.

-Joku-
 
Mammari
Mulle vanha ystävä lähetti poikani synnyttyä Maaria Leinosen runon, kuuluu näin:

"Et kerro mistä tulet. Ei kukaan niin viisas. Sormissa hyvän siemenet. Ilon. Ja rakkauden.
Miten pitkältä tieltä, miten syvältä kivusta, viimeiseltä rajalta äitisi sinut nouti.
Elämä, pitele Hellin lajin käsin aarrettasi."

<3
 
Mammari
Mulle vanha ystävä lähetti poikani synnyttyä Maaria Leinosen runon, kuuluu näin:

"Et kerro mistä tulet. Ei kukaan niin viisas. Sormissa hyvän siemenet. Ilon. Ja rakkauden.
Miten pitkältä tieltä, miten syvältä kivusta, viimeiseltä rajalta äitisi sinut nouti.
Elämä, pitele Hellin lajin käsin aarrettasi."

<3
*hellin lujin käsin

Autocorrect...
 
Viimeksi muokattu:
minä vaan
Sinä päivänä kun Luoja teki sinut
Hän ei muuta tehnytkään
Heräs aikaisin, otti kynän käteen
Rupes siinä piirtämään

Päivä kului, mut hetkenkään lepoa
Piirtäjä ei kaivannut
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut
Mestari valmisti sut

Se kuva oli kaunis
Oi ,ihme suorastaan
Muodon jumalaisen sai
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun
Päde kuolevaisten lait

Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaan
 

Yhteistyössä