G: Mitä sinä ajattelet miestensä eläteistä?

["vieras"]

Ja ei, nyt ei tarkoiteta lyhyttä aikaa (esim. äitiysloma, sen jälkeinen vanhempainvapaa tms) vaan pidempää aikaa.

Täällä on tullut selväksi ihmisten mietteet sossun eläteistä, mutta onko tämä teistä sitten taas ihan ok?

Näitä tapauksia on erilaisia. Osa tietää jo teininä, että jos mahdollista, niin päivääkään ei töitä tule tekemään. Mies saisi olla rikas, jotta on varaa elätellä naistaankin. Osa ei hanki edes ammattia, koska haluaa olla kotona kotiäitinä/kotirouvana, osa taas kouluttautuu itseään sivistääkseen, vaikkei töihin halaja.

Osa hakeutuu "kotiemännän" rooliin vasta myöhemmin ja ehkä sattuman kautta nuorempana tehdessään töitä, mutta tilaisuuden tullen jää mieluusti kotiin ja antaa miehen elättää.

Osalla näistä elintaso on varsin hyvä. Viettävät päiviään shoppaillen, sisustellen ym. Osalla taas on tiukempaa miehen elättäessä yksinään perheensä.

Osa miehistä on tyytyväisiä vaimon jäädessä panostamaan kotiin ja lapsiin ja mieheensä, osa taas toivoisi vaimonsa/avovaimonsa menevän töihin, mutta on hiljaa alistunut, ettei siinä niin koskaan käy.

Suurimmalla osalla lapsia on ainakin jokunen, mutta lasten kasvettua on vielä mukava jäädä kotiin, vaikka nuorin olisi yli 3v. Sitten on tietysti myös se rajatyyppi, joka tekee lapsia noin 3v välein moooonta, ehkä tiedostamattaan ja vain alitajuisesti ymmärtäen, että tekee niin, koska haluaa jäädä kotiin pitkäksi ajaksi.

Niin. Mitä mieltä olette näistä kotirouvista, joita miestensä loisiksikin rumasti joskus kutsutaan?

 

[Miuski]

Minusta noi päätökset on perheen sisäisiä asioita, enkä kauheasti lähtisi arvostelemaan, kun en tiedä, miksi päätöksiin on ryhdytty. Mutta siitä huolimatta miettisin tässä naisen asemaa, jolla ei kerry eläkettä. Jos avioliitto yhtä äkkiä päättyisikin, jää naisen tosi tyhjän päälle. Ja mietin mä vähän sitäkin, voisiko se lasten- ja kodinhoito riittää elämän sisällöksi. Lapset kasvaa ja kai se kotikin joskus on "valmis". Itse nautin niin paljon työmaailman aikuispöhinästä, että minusta ei kotirouvaksi olisi...

 

["vieras"]

No täällä on yksi nuorehko kotirouva, jolla on useampi lapsonen... Varmaan ulkopuolisen silmin näyttää, että mies elättää koko perheen - ja kyllähän me kivasti elelläänkin suht isossa omakotitalossa. Totuus kuitenkin on, että minä maksan omat ja lasten kulut ja mies maksaa asumiskustannukset ja omat kulunsa. Kyllä se kotiäitikin rahaa saa...

 

[En kyllä osaa arvostaa....]

Tiedän noita ja minusta ovat yleensä aika reppanoita ja jollain tavalla sellaisia, että työelämässä eivät oikein pärjäisi, kokisivat sen liian raskaaksi ja sitten jäävät kotiin, mutta sekin tuntuu vaikealta ja raskaalta.

Johtuu varmaan noista tietämistäni tapauksista, mutta en kyllä arvostaa osaa. Pidän (salaa mielessäni, mutta tunnustettakoon nyt) säälittävänä sitä, ettei pysty osaltaan osallistumaan perheen elätykseen (ehkä poikkeuksena olisi jos mies ihan oikeasti olisi todella rikas, mutta tietämissäni tapauksissa näin ei ole) ja on ikään kuin miehensä varassa ja hänestä riippuvainen. Ei pysty toteuttamaan itseään työelämässä ja näillä tietämilläni varmaan siksi on kaikenlaisia pikkumaisia piintymiä ja pakkomielteitä (esim. vihamielisyys joitain ihmisiä kohtaan, joita ehtivät ja jaksavat päivästä toiseen mielessään kelailla).

Oman tyttäreni ainakaan en tahtoisi tuollaiseksi heittäytyvän. Mitäs jos vaikka haluaa jossain vaiheessa erota miehestään? Eihän se ole mahdollista taloudellisesti tai sitten siirtyisi sinne sossupummien aatelistoon seuraavaksi. Varmaan sosiaaliviranomaisetkin mieluummin lapset riitatilanteessa elatyskykyiselle isälleen määräisivät (jos muuten on kunnollinen tapaus) kuin työtä vieroksuvalle äidille?

Itse arvostan sitä, että itse tienaan rahat omiin ostoksiini. Olisi kamalaa mieheltä saada "lahjoituksia", jotta saan omat välttämättömät menoni maksettua.

Vähän tulee mieleen, että sellaisia "maksettuja pikkuvaimokkeita"......

 

["vieras"]

Mutta toisaalata ajattelen että se tulee kokonaisuudessaan yhteiskunnalle halvemmaksi jos lapset hoidettaisiin kotona kouluikään asti, oli sitten hoitajana isä, äiti tai mummo. Sitten on myös niitä perheitä kuten omani aikanaa jossa mies tienasi kuussa yli 10000eur ja hänellä oli oma firma eli ei pystynyt osallistumaan mihinkään koti töihin, kauppassa käynteihin, lasten hakemisiin tai viemisiin tai jäämään kotiin jos lapsi kipeänä. Mieheni pyysi minua jäämään kotiin ja maksoi minulle 5000eur kuussa mielummin kuin olisi maksanut meille lastenjhoitajan/taloudenhoitajan kotiin. Mutta kukin tavallaan ja mikä kenelle sopii...

 

[meillä]

Tilanne varmaan tulee olemaan tuo pitkäänkin. En pidä itseäni minään reppanaelättinä. Takana runsaasti työvuosia ja hyvä koulutus.. Lasten myötä tärkeysjärjestys on mennyt uusiksi, enkä saa työstäni yhtään mitään. Mieheni arvostaa kotihoitoa, meillä on säästöjä ja muuta tuottavaa omaisuutta. Selustani on turvattu. Olen " elättänyt" miestäni suhteen alkuaikoina. Emme maksa yhteiskunnalle ja päätös onkin mielestäni puhtaasti perheen sisäinen.

 

["vaimoke"]

Entäs mitä olette miehestä jonka melkein voi laskea vaimonsa elätiksi? Käy toki töissä, mutta saa n. 4 kertaa huonompaa palkkaa kuin vaimonsa, mutta vaimo tarjoaa kuitenkin miehelleen oman palkkansa mukaisen elämäntyylin.

Meillä mies tienaa n. 1500€/kk ja minä n. 6000€/kk. Miehen tuloilla maksetaan asumis- ja lämmityskulut. Minä maksan muut laskut ja lapsen osapäivähoidon. Mies tekee töitä kolme päivää viikossa, muut päivät on 2,5v lapsen kanssa kotona. Itse teen täyttä viikkoa. Mun palkka on yhteistä rahaa, ja miehellä on käyttöoikeus mun tiliin. Mies saa ostaa mitä haluaa, en laske kumpi käyttää enemmän rahaa ns. itseensä. Lisäksi tälläkin hetkellä mies säästää mun palkasta itsellensä rahaa täydelliseen hammasremonttiin, ja mä olen vain tyytyväinen että miehellä on mahdollisuus niin tehdä.

Meillä ei tää elätys aina oo näin päin mennyt. Tosin yhteiset rahat meillä on aina ollut. Välillä meidän perhe on tienannut vähemmän, välillä enemmän, ja enemmän tienaava vanhempi on vaihdellut, mutta ei sillä ole juuri ollut vaikutusta muuta kuin taloudellisen tilanteen vaihtelut, sun ja mun rahoja ei oo eritelty ikinä.

 

[Eedla]

No jos se, että nainen on kotirouvana eikä käy töissä, on myös miehen mielestä ok, ts. se on yhdessä sovittu asia ja kumpikin haluaa että asia on niin, niin eihän siinä ulkopuolisilla pitäisi olla mitään nokan koputtamista. JOkainen perhe tekee omat ratkaisunsa. TÄrkeintä on, että se ratkaisu on jokaiselle osapuolelle ok.

 

[Phoebsi]

Jos tosiaan tulotaso on sellainen että sillä pärjätään tai ainakin on niin, että mitään toimeentulo- tai asumistukia ei oteta vastaan niin oikeasti, mikäs siinä? Jos se on perheen oma päätös niin minkä minä olen siitä mitään sanomaan?

 

["vieras"]

Jos tosiaan tulotaso on sellainen että sillä pärjätään tai ainakin on niin, että mitään toimeentulo- tai asumistukia ei oteta vastaan niin oikeasti, mikäs siinä? Jos se on perheen oma päätös niin minkä minä olen siitä mitään sanomaan?

Ja miksei saisi vastaanottaa sellaisia mihin on oikeutettu? Jos on vaikka isot lääkekustannukset, vai onko sairaudetkin mielestäsi jokaisen oma valinta ja oma päätös : /

 

[TULKINNANVARAINEN]

mä voisin olla tollanen elätti jos siihen olis varaa