G: Onko SINUSTA hienoa jos jotkut on naimisissa 60 vuotta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lunatic
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Mun mielestä ei.
yllä siinä oma elämä jää pitkälti elämättä ja on toisen vietävissä koko aikuiselämänsä. Ei hyvä.
Ja kun ihminen ei ole samanlainen 18-vuotiaana kuin se on aikojen saatossa, ni tuntuu masentavalta että 2 ihmistä junnaa yhdessä vaikka väkisin, vaikka osottautuisivat ihan eri puista veistetyiksi.

60-vuotinen liitto kuulostaa pahemmalta kuin elinkautinen. :|
(Sekin on lyhyempi).

Eihän tuo olisi, kuin 5 kertaa jo tämä naimisissa olo aika, joka on mennyt hujauksessa.
Toivottavasti saamme olla yhdessä vielä tuolloinkin, kun 60 täynnä. Ainakin minä olisin onneton, jos tämä "elinkautinen" päätyisi nyt, kun ollaan jo lähellä elinkautisen rajaa. Varmaan kyllä tuntuis aika pidemmälle vankilassa, kuin naimisissa.
Eikä kyllä ole jäänyt oma elämä elämättä. Elän sitä parhaillaan enkä muutosta kaipaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Äääääh, kaikki jankuttaa onnellisuudesta.
Unohtakaa nyt sellanen puppu.
Onnellisuus on minuutti sillon ja toinen tällön, ei vuosien olotila.

Ja höpöhöpö.

Ei kannata omien huonojen kokemusten perusteella yleistää kaikkia liittoja samanlaisiksi.

Ja kyllä, on se mun mielestä tosi hienoa, että joillain on niin hyvä liitto, että viihtyvät yhdessä 60 vuotta!
Mun mummo ja pappa ehtivät olla yli 50 vuotta naimisissa ennenkun pappa otti ja kuoli.
Ja kyllä niistä se onnellisuus ja rakkaus huokui ihan loppuaikoinakin. (Ja mummosta huokuu edelleen joka kerta kun pappa mainitaan.)
Siinä on tavoitetta itellekin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja joo:
ei voi muuta sanoa kuin että niccis kuvastaa sua täysin

Koska 60 vuotinen avioliitto on minusta elämän heittämistä kankkulan kaivoon?

Riippuu toki siitä kenen kanssa on aviossa, jos olisin jonkun muun kuin mieheni kanssa voisin ehkä olla kanssasi samaa mieltä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Mun mielestä ei.
yllä siinä oma elämä jää pitkälti elämättä ja on toisen vietävissä koko aikuiselämänsä. Ei hyvä.
Ja kun ihminen ei ole samanlainen 18-vuotiaana kuin se on aikojen saatossa, ni tuntuu masentavalta että 2 ihmistä junnaa yhdessä vaikka väkisin, vaikka osottautuisivat ihan eri puista veistetyiksi.

60-vuotinen liitto kuulostaa pahemmalta kuin elinkautinen. :|
(Sekin on lyhyempi).

Musta on, tosin vain sillä ehdolla, että nuo ihmiset itse ovat onnellisia.
Jos se elämä kuvauksesi lailla jää elämättä ja jää toisen vietäväksi koko elämäkseen, niin sei ei tietenkään ole hyvä enkä missään määrin toivoisi itselleni sellaista.

Mutta kun musta vaikuttaa siltä, että avioliitossa voi myös olla toista kunnioittaen ja toiselle tilaa jättäen. Ja että suhteessa voi myös kasvaa ja osapuolet voivat jopa rohkaista toistensa kasvua. Sellaisessa suhteessa olisi onni olla 60 vuotta ja kauemminkin, jos vaan elämä riittää. :heart:
 
jos siinä vaiheessa vielä voi katsoa peiliin ja tunnustaa rehellisesti että on kumppaninsa kanssa omasta halusta eikä "tavan vuoksi" niin sehän on helvetin hienoa! Harvat vaan enää silloin ees miettii mitä muuta vois olla kuin se oma mies/vaimo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Äääääh, kaikki jankuttaa onnellisuudesta.
Unohtakaa nyt sellanen puppu.
Onnellisuus on minuutti sillon ja toinen tällön, ei vuosien olotila.

Musta onnellisuutta on monenlaista. Ja mulla ainakin on ollut onni kohdata kumppani, jonka kanssa elämän jakaminen on ainakin nämä kuusi vuotta ollut onnellista. Ja sillä en tarkoita minuuttia siellä ja toista täällä vaan sellaista pitkäaikaista tunnetta, enemmän ehkä kuin virtaa, joka on siellä kaiken alla. Olemme onnellisia yhdessä. Eikä se estä sitä, etteikö joskus hermostuttaisi toisiimme. Mutta se on ehkä ennemmin se minuutti silloin ja toinen tällöin... ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Mun mielestä ei.
yllä siinä oma elämä jää pitkälti elämättä ja on toisen vietävissä koko aikuiselämänsä. Ei hyvä.
Ja kun ihminen ei ole samanlainen 18-vuotiaana kuin se on aikojen saatossa, ni tuntuu masentavalta että 2 ihmistä junnaa yhdessä vaikka väkisin, vaikka osottautuisivat ihan eri puista veistetyiksi.

60-vuotinen liitto kuulostaa pahemmalta kuin elinkautinen. :|
(Sekin on lyhyempi).

Olis kamalaa olla noin kyyninen ihminen!
 
Todella hienoa!

Lapsuuskodin naapurissa asui aivan ihana iäkäs pariskunta. Olivat olleet naimisissa reilusti yli 50vuotta ja kävelivät käsi kädessä kauppareissut. Todella hellyttävää ja kunnioitettavaa.
Kun itse joskus pääsis samaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Todella hienoa!

Lapsuuskodin naapurissa asui aivan ihana iäkäs pariskunta. Olivat olleet naimisissa reilusti yli 50vuotta ja kävelivät käsi kädessä kauppareissut. Todella hellyttävää ja kunnioitettavaa.
Kun itse joskus pääsis samaan!

Mistä voit tietää jospa se mies oli sairaan mustasukkanen ja ehkä väkivaltanenkin. Kauppareissutkin piti taluttaa muijaa, ettei tämä vaan mennyt vieraisiin. Kotona sitten pieksi akan kun tämä katsoi lihakauppiasta silmiin ostaessaan 500g jauhelihaa?
 
Kolmen vuoden päästä tulee mutsille ja faijalle 60 vuotta täyteen, jos vaan niin pitkään elävät. Kyllä se on mun mielestä ihan hienoa, että ei pistetä lusikoita jakoon heti, kun toisen naama alkaa vituttaa. Pidetään kiinni siitä, mitä tuli luvattua ja tehdään töitä sen eteen, ettei sen lupauksen pitäminen käy kummallekaan ylivoimaiseksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja no:
Todella hienoa!

Lapsuuskodin naapurissa asui aivan ihana iäkäs pariskunta. Olivat olleet naimisissa reilusti yli 50vuotta ja kävelivät käsi kädessä kauppareissut. Todella hellyttävää ja kunnioitettavaa.
Kun itse joskus pääsis samaan!

Mistä voit tietää jospa se mies oli sairaan mustasukkanen ja ehkä väkivaltanenkin. Kauppareissutkin piti taluttaa muijaa, ettei tämä vaan mennyt vieraisiin. Kotona sitten pieksi akan kun tämä katsoi lihakauppiasta silmiin ostaessaan 500g jauhelihaa?

:laugh:

Anteeks..
 
Elämä ei toki 60 vuotisessa avioliitossa ole varmaankaan yhtä onnea koko ajan. Mutta jos ei koe olevnsa toisen vietävissä, liiaksi toisen talustusnuorassa vaan molemmat ovat sitotuneita tasavertaisina tähän suhteeseen niin miksi se olisi paha asia. Jos rinnalla on joku, joka haluaa jakaa kanssasi myös ne vähemmän hyvät hetket ja silti jäädä vierellesi.
60 vuoden avioliitossa on eletty siis toisen kanssa suurin osa elämästä, ja monenlaiset elämänvaiheet. Ei se yhdessä eletty elämä, yhteinen historia ole aina pelkkää pakkopullaa, vaan voi se olla elämää kantava voimakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Ei se yhdessä eletty elämä, yhteinen historia ole aina pelkkää pakkopullaa, vaan voi se olla elämää kantava voimakin.
Ja joskus elämässä tapahtuvat suuret surut voivat olla asioita, jotka hajottamisen sijasta tiivistävätkin avioliittoa.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja IhanaValo:
:laugh:

Anteeks..

Turha siinä nauraa, kyllä on totuus monessa suhteessa joka kestää ja kestää.
:whistle:

Tuskin kaikissa sentään..
Mutta jotkut vanhat ihmiset voi kyllä olla aika sitkeitä suhteissaan, sen voin myöntää. Ne ei halua antaa periksi, vaikkei se puoliso mikään unelmaihminen oliskaan.

Molemmat mummoni on saaneet kestää juopottelua ukkien taholta, äitini on kertonut pelänneensä monta kertaa ukkia, kun se oli selkään antanut jne. Mutta silti mummo hoiti ukin loppuun asti, vaikka se sai toispuoleisen halvauksenkin.
No, mummo onneks löyti uudenkin onnen..sillä on nyt uus poikaystis:)

Mutta tosiaan, tuskin kaikilla vanhoilla pareilla on noin..uskon että monet niistä on oikeesti ollut onnellisiakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja Grace:
Mikä ihmeen kysymys tää nyt oli taas Lunikselta |O
TOTTA KAI ON !
Se on meidänkin tavoite mieheni kanssa. Tuntuu hyvältä kun ajattelen että me vanhetaan yhdessä, katsotaan kun lapset kasvaa ja me saadaan nauttia hektisten vuosien jälleen toisistamme kun lapset lähtee omilleen.

NO EI TODELLAKAAN OLE!! :x

JA KYLLÄ TODELLAKIN ON HIENOA!! :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja Ultramariini:
Ei se yhdessä eletty elämä, yhteinen historia ole aina pelkkää pakkopullaa, vaan voi se olla elämää kantava voimakin.
Ja joskus elämässä tapahtuvat suuret surut voivat olla asioita, jotka hajottamisen sijasta tiivistävätkin avioliittoa.

Tämä on totta
 
Mun mielestä on hienoa. Pointti ei ole se, mitä kaikkea ehtii elämässä, vaan se elämän laatu on se pointti. Esimerkiksi irtosuhteet eivät ole mitään laatua.
 
oon hoitanut vanhainkodissa ollessani kahta tällaista paria, jotka ovat olleet naimisissa yli 50 vuotta. Ja ainakin heidän kohdallaan on ollut hienoa katsoa sitä välittämistä ja huolenpitoa, joka heidän välillään on ollut. Sellaisia pariskuntia, jotka tosiaan ovat olleet onnellisia yhteisistä vuosistaan, vaikkei heilläkään aina helppoa ole ollut. Minua hymyilyttää vieläkin, kun muistelen heitä (ovat jo kumpikin pari edesmenneitä ) ; vanhukset istumassa kiikkustuoleissa/pyörätuoleissa vierekkäin käsi kädessä. Toisen parin mies luki vaimolleen aina erilaisia runoja, myös vaimonsa kuolinvuoteella. Kummankin parin kohdalla kävi niin, että kun toinen puolisoista kuoli, toinen meni perässä alle kolmessa viikossa.

Joo, että kyllä minusta on hienoa, mikäli kumpainenkin osapuoli on ollut liittoonsa kokonaisuudessaan tyytyväinen. Sellainen ei taas ole hienoa, jos ne yhteiset vuodet ovat täynnä hammasten kiristystä, inhoa ja pelkkää jämähtämistä kyseiseen suhteeseen.
 

Similar threads

Yhteistyössä