G: Onko SINUSTA hienoa jos jotkut on naimisissa 60 vuotta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lunatic
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Patarouva:
On, noin lyhyesti sanottuna. Nykynuorethan ei osaa pitkiä avioliittoja kovinkaan paljon arvostaa, koska sehän näkyy jo suurissa eroluvuissa. Itsekkyys on nykyään muotia.

Pelkkä aikako tekee liitosta hienon. Ei oo totta.
Hienoa osata myös jatkaa elämää, eikä roikkua jossain nuoruuden ihmissuhteessa vanhaksi asti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Mun mielestä on hienoa. Pointti ei ole se, mitä kaikkea ehtii elämässä, vaan se elämän laatu on se pointti. Esimerkiksi irtosuhteet eivät ole mitään laatua.

Tätähän mä juuri tarkotan, elämänlaatu kärsii parisuhteessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Koodi:
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Ei kukaan voi olla onnellinen yhtäjaksosesti esim tuntia. Siinä tulis hulluksi. Onnenhetki on pieni hippu.
Tyytyväisyys sitten eri asia.


Tai ehkä sinä sotket onnellisuuden ja orgasmin :whistle:

:laugh: :laugh: :laugh: :flower: :flower: :flower:

Kyllä siinä henki jo salpautuiskin jos parikin tuntia yhteen putkeen. :D
 
Kyllä on hienoa.Mun mummo ja vaari ehti olla naimisissa yli 60v.Ja musta tuntuu että se oli sitä tosi rakkautta mitä harvoin enää näkee.
Ne pussaskin aina lähtösuukot ovella kun mummo lähti sukuloimaan ja minä olin pestattu vaarille "puuronkeittäjäksi" vanha kun oli ja tartti vähän jo päältä kattojaa.

Heillä tosiaan oli aina sellainen rakastunut ilmapiiri ympärillään ja toisen kunnioitus ja huomioon ottaminen.Eikä varmaan kumpikaan jääny mistään (maailman haihatuksista) paitsi.Oli omaa tilaa kummallakin.Ei he koskaan mistään tarvinnu valittaa.

Vaari oli aikoinaan eka treffien jälkeen kirjottanu mummolle runon, mikä pitää sitten laittaa hänen kuolinilmoitukseensa.Koska hän on niin rakastunut että kuolee.
Muistaakseni tämä sitten joskus oli hänen ilmoituksessaan.

Mutta ei se niin tappavaa ollut, molemmat eli yli 90v.Vaari tosin kuoli ensiksi heistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja maritu:
Minusta elämänmittainen parisuhde on luonnekysymys. En oikein tiedä onko se "hienoa".
Kyllähän se jonkinlaista luonteenlujuutta osoittaa.

Mäpä tiedän: ei.
Minusta se ei osoita luonteenlujuutta, vaan juuri päinvastaista.. luonteiden heikkoutta.
 
Ja alkup. kysymykseen. Ihan hienoa, mikäs siinä. En kuitenkaan mitenkään erityisesti glorifioi, koska tuo vaatii suhteessa pysymisen lisäksi sitä, että pysyy hengissä, ja läheskään kaikki ei edes elä riittävän pitkään.

Suhdehan on vain yksi osa ihmisen elämää, ja jos suhde on perusteiltaan kunnossa, vaikkei siinä enää kovasti intohimoa olisikaan, ihminen voi silti olla onnellinen (tai tyytyväinen, miten nyt haluat määritellä) elämäänsä kokonaisuutena.
 
JOS kumpikin omasta halusta ja oikeasti hyvä olla(onnellisia) niin tottakai on hyvä asia!!!!! Ei ne irtopanot onnelliseksi tee. Saavat vaan alapään syyhyään :kieh: :laugh: . Mut jos onneton pari niin miksi kituuttaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Alkuperäinen kirjoittaja maritu:
Minusta elämänmittainen parisuhde on luonnekysymys. En oikein tiedä onko se "hienoa".
Kyllähän se jonkinlaista luonteenlujuutta osoittaa.

Mäpä tiedän: ei.
Minusta se ei osoita luonteenlujuutta, vaan juuri päinvastaista.. luonteiden heikkoutta.

Niin, ehkä se on sitä. Ehkä se on vähän sellainen olemme aikamme lapsia-kysymys.
Tuskinpa sellaisia pareja hirveemmin on tästä 60 vuotta etiäpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Mun mielestä ei.
yllä siinä oma elämä jää pitkälti elämättä ja on toisen vietävissä koko aikuiselämänsä. Ei hyvä.
Ja kun ihminen ei ole samanlainen 18-vuotiaana kuin se on aikojen saatossa, ni tuntuu masentavalta että 2 ihmistä junnaa yhdessä vaikka väkisin, vaikka osottautuisivat ihan eri puista veistetyiksi.

60-vuotinen liitto kuulostaa pahemmalta kuin elinkautinen. :|
(Sekin on lyhyempi).

On. Tai riippuu ihan niistä ihmisistä. Mun omat isovanhemmat on olleet naimisissa just 60 vuotta ja ovat niin kasvaneet yhteen, että kateeksi käy. Vaikeuksia on heilläkin ollut, mutta rakastuneita ovat olleet ja tiettyä kipinääkin vielä vanhoilla päivillä :). Siinä en näe mitään ihailtavaa, että ollaan yhdessä jos ei suhde ole tasavertainen tai siinä ei ole rakkautta ja toisen kunnioittamista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Marduk:
:laugh: :laugh: Miten voi ihminen ollakin noin kateellinen ja katkeroitunut petyttyään omaan rakkauselämäänsä (tai sen puutteeseen) :laugh:


Missä kohtaa olen KATEELLINEN??? :o
MINÄ JOKA INHOAN AVIOLIITTOJA ENEMMÄN KUIN RUTTOA!!!!!!!! :kieh:
Ota pami, apina..ja opettele lukemaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä