G:toinen lapsi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kissafriikki
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kissafriikki

Vieras
Tulipan tällainen mieleen kun toi vauvakuume taas pukkaa:

Haluaisin kuulla kokemuksianne jolla on jo vähintään kaksi lasta ja etenkin sellaisilta kokemuksia joilla 1. ja 2. lapsen ikäero on pieni?

Paljonko on lastenne ikäero?
Jos nyt saisit päättää, haluaisitko lapset noin pienellä ikäerolla?
Oletko samaa mieltä ""että siinä se menee toinenkin ohessa""?
Eli ts onko kahta pientä rankkaa hoitaa?
Miten koit ""kakkosen"" maailmaan tulon?
Onko vauvaelämä yhtä mullistavaa vielä kuin ykkösen vai meneekö vauvan hoito jo omalla painollaan?
Kerro omia ajatuksiasi/kokemuksia?

Olisin todella kiitollinen vastauksista!
 
Vastaanpa kysymyksiisi:
Paljonko on lastenne ikäero?
* 1v4kk 3pvä
Jos nyt saisit päättää, haluaisitko lapset noin pienellä ikäerolla?
* Kyllä. Tämä on mielestäni erittäin hyvä ikäero. Esikoinen ei ole ollut vauvalle ollenkaan mustasukkainen.
Oletko samaa mieltä ""että siinä se menee toinenkin ohessa""?
*No ihan aluksi ei mennyt, mutta nyt jo voi melkeen sanoa että menee. Lapset ovat nyt 1v8kk ja melkein 4kk. Anahan liikkuminen kahden kanssa on eri kuin yhden, mutta mielestäni helppoa.
Eli ts onko kahta pientä rankkaa hoitaa?
* Riippuu ihan mihin vertaa ja mihin on tottunut. Jotkut pävät ovat rankkoja kun kaikki ovat väsyneitä, toisina päivinä taas ollaan kaikki ilaoisia ja molemmat nukkuvat päiväunetkin samaan aikaan.
Miten koit ""kakkosen"" maailmaan tulon?
* Mitä tarkoitat tuolla? (lukihäiriöisenä en aina kaikkea ymmärrä...)
Onko vauvaelämä yhtä mullistavaa vielä kuin ykkösen vai meneekö vauvan hoito jo omalla painollaan?
* No menee omalla painollaan, mutta kyllä ne uudet opitut asiat on ihan yhtä ihania ja mullistavia kuin esikoisenkin kanssa:)
Kerro omia ajatuksiasi/kokemuksia?
* No näin ""lyhyellä"" kahden pienen kokemuksella on vielä pahempi mennä mitään sanomaan. Vuoden päästä olisi jo hyvä asiantuntia tässä asiassa:)
 
Miten koit ""kakkosen"" maailmaan tulon?

Tarkoitin lähinnä verrata sitä miten ekan lapsen syntymä mullisti ainakin itsellä koko elämän vaikka siihen olikin varautunut! Ja sitä että onko yhtä nuppisekaisin muutenkin esim masennukset, parisuhde yms!
 
Okei.
No ei se niin mullistavaa ollut. Vaikka vauva onkin erilainen kuin esikoinen, oli se ""vauva-arki"" kuitenkin samanlaista. Pariri suhde menee omalla painollaan. Yhteistä aikaa löytyy lasten mentyä nukkumaan (21 jälkeen illalla) ja viikon loput vietämme parheen kesken. Tietenkin kahden pienen kanssa elämä on kiireisempää ja aikaa pitää parisuhteen hoitamiselle erikseen ottaa jostain, mutta lapsista on pian enemmän seuraa tooisillee ja kasvavat kuitenkin koko ajan. Pian sitä yhteistä aikaa onkin taas plajon ja kaivataan aikaa kun lapset oli pieniä:)

(nyt alkaa päiväuniaka olee niin pahasti päällä että saa riittä kirjottaminen)
 
Paljonko on lastenne ikäero?
Jos nyt saisit päättää, haluaisitko lapset noin pienellä ikäerolla?
Oletko samaa mieltä ""että siinä se menee toinenkin ohessa""?
Eli ts onko kahta pientä rankkaa hoitaa?
Miten koit ""kakkosen"" maailmaan tulon?
Onko vauvaelämä yhtä mullistavaa vielä kuin ykkösen vai meneekö vauvan hoito jo omalla painollaan?
Kerro omia ajatuksiasi/kokemuksia?

Meillä poikien ikäero on 1v6kk.
Kyllä haluaisin toisen nytkin kun oikeasti tiedän mitä tämä arki on. Helppoa se ei ole, mutta ei nyt kauheetakaan. Meillä esikoinen on mustis äitistä, välillä oikein kunnolla, mutta samalla odottaa pienestä veljestään leikkikaveria. Isoveljen elkein hoivaa pientä ja auttaa äitiä.
Mä en koskaan ajatellut, että siinä se menee kaksi samassa kuin yksi, vaan aina mulla ollut ajatuksena, että siinä kolme missä kaksikin.
Työtä tuottaa vaippa rumba, vaikka meillä isompi tekee kakat pottaan ja usein ollaan sisällä ilman vaippaa ja käy aina potalla pissalla.
En kuitenkaan koe tätä lastenhoitoa (kummankaan pojan) hoitoa rankkana vaan kummankin hoitaa muiden hommien lomassa ja hyvin ehtii koneelle aina joskus =)

Tämän kakkosen tulo oli ja kävi niin nopsaan, ettei siinä juuri ajatellut mitään. Ja jos synnytystä ajatellaan mulla toinen oli niin paljon helpompi, että siinä mielessä voisin tehdä kolmannenkin, mutta ei ainakaan tähän rakoon.
Vauvanhoito menee kyllä ihan omalla painollaan, en ole yhtään niin varpaillaan kuin esikoisen kanssa ja ""varo"" ihan kaikkea.

Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä, että paljon se ottaa ja paljon se antaa. Täytyy pystyä venymään välillä ihme asioihin yhtäaikaa, mutta hyvin on selvitty ja uskon helpottavan päivä päivältä. Kunhan päästään tuonne jouluun ja pieni on jo 7kk niin takaan että silloin viimeistään alan kiittää joka hetki siitä, että päätin tehdä lapset näin pienellä ikäerolla.
Ja ensi kesänä pojat kummasti (toivon) ovat seuraksi toisilleen.
 

Yhteistyössä