gallup: monellako välit poikki omiin vanhempiin?

[ahdistunut]

kyselen gallupinomaisesti, kuinka monella palstalaisella on välit poikki omiin vanhempiinsa, vanhemmista johtuvista syistä. Itselläni välit ovat olleet jo poikki useamman vuoden, koska isäni väkivaltainen käytös ei todellakaan loppunut lapsuuteen vaan vielä aikuisenakin toistuvasti on yrittänyt pahoinpidellä minua. Pahoinpitelee äitiäni myös, ja on sitä mieltä että hänen olisi hyvä vähän kasvattaa (lueahoinpidellä) minunkin lapsiani että oppisivat kuka on herra talossa ja kuka määrää. Isäni on siis henkisesti sairas ja sadistinen, äitini puolestaan on valinnut isäni rinnalla seisomisen ja itse vapaaehtoisesti siis katkaissut välit minuun, omaan tyttäreensä, sekä ainoisiin lapsenlapsiinsa. Pahoinpitelevä ja alistava puoliso oli hänelle siis minua rakkaampi.

Tämä asia vaivaa minua kovasti (ja olen toki käynyt terapiassakin asian tiimoilta), ja suurin syy tähän on se että uskon, tunnen ja luulen olevani AINOA jolla näin on. Kysehän on kai loppupeleissä siitä että näistä asioista ei puhuta ja poikkimenneet välit ovat tabu, koska ainahan stereotypian mukaisesti vanhemmat rakastavat lapsiaan, ja haluavat lastensa parasta. Näin ei tietenkään aina ole, mutta se saa minut tuntemaan että näin pitäisi olla ja olo on totaalisen epäonnistunut kun minulla ei ole tukevia, rakastavia vanhempia eikä lapsilla siis lainkaan isovanhempia. Isovanhemmat eivät ole koskaan osoittaneet mitään huomiota lapsiani kohtaan ja nuorempaa eivät ole edes nähneet.

Olisin iloinen jos löytyisi kohtalotovereita! En siis sen takia iloinen että jollain muullakin on surkea lapsuudenkoti, mutta jotenkin edes lohdullinen että on muitakin jotka kamppailevat saman asian kanssa ja jotka joutuvat kokemaan yhteiskunnan "mummolapaineet" eli kyselyt ja utelut siitä että "kai nyt viet lapsesi jouluksi isovanhempien luoksi nauttimaan" jne.

 

[Valitettavasti]

Syitä en halua nyt luetella, mutta ongelmat suhteessa äitiini johtuvat meistä molemmista ja olematon suhde isääni on ollut hänen oma vammainen valintansa.

 

["vieras"]

Monella vnuoremmalla aikuisella tätmä välirikko johtuu myös siitä, että nuoren murkkuikä jatkuu nelikymppiseksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22028668]Monella vnuoremmalla aikuisella tätmä välirikko johtuu myös siitä, että nuoren murkkuikä jatkuu nelikymppiseksi.[/QUOTE]

Huh, onneksi vanhemmissa ei ole koskaan mitään vikaa Voin siis huokaista helpotuksesta jos jostain syystä välini omiin lapsiini rakoilee, olenhan silloin täysin syytön ja lapsen huonot tavat johtuvat minusta riippumattomista syistä, huh, kiitos

 

["ninni"]

Äitini alkoholismi ajoi meidät välirikkoon. En voi kaikkia asioita tässä luetella, mutta kevein perustein en ratkaisuani tehnyt. Kaipaisin äitiä elämääni.Siis sellaista kuin monella tuntuu olevan (äiti-lapsi-suhde muuttunut lähes kaverisuhteeksi), mutta onneksi on ihana anoppi. Häpeän äitiäni enkä halua puhua hänestä. Se aiheuttaa varsinkin miesten sukulaisissa (paitsi anoppi) usein ihmetystä kun minä en puhu ko. henkilöstä eikä häntä näy missään.

 

[...]

vanhempani ovat eronneet minun ollessa vauva (isä lähti tupakkaa ostamaan ja sillä reissulla on edelleen). noin 1-5 vuoden välein soitteli ja halusi tavata minua. minä lapsena odotin intolla noita tapaamisia. kun sitten alkoi käymään niin että kuningas alkoholi alkoi perumaan nuo tapaamiset aloin luovuttamaan luottoani isää kohtaan. erilaisten tapaamisyritysten ja eriasteisten isän humalatilojen myötä noin 6 vuotta sitten isä haukkui minut kun en ollut mennyt tapaamiseen (mistä en ollut tietoinen) ja hän käski minun tappaa itseni, niin päätin etten halua olla missään tekemisissä ko. hlön kanssa. luultavasti isä on tietoinen (on ollut puh yhteydessä muihin sukulaisiin) naimisiin menostani (ei todellakaan kutsuttu häihin) ja kahden lapsen saannista, mutta minuun hän ei ole ollut yhteydessä. ja toivon että ei yhteyttä koskaan otakkaan. en tiedä mitä sanoisin vento vieraalle ihmiselle. omille lapsille olen kyllä kertonut että heillä on "Heikki"pappakin mutta en tiedä missä hän nyt asuu. isompi lapsista haluaisi tavata hänet, mutta olen rehellisesti sanonut että äiti ei haluaisi välttämättä tavata. mutta totuus on että jos isä joskus vielä ottaa yhteyttä ja haluaa lapsenlapsensa tavata niin saa tavata minun tai mieheni läsnä ollessa jossakin julkisella paikalla. mutta vain jos lapseni haluaa ja vain jos puhaltaa alkometriin nollat.

en usko että sinä ap olet siis ainut koska ainakin minä olen "samassa veneessä". itse olen tästä ns. menetyksestä selvinnyt muiden läheisten sukulaistenm ja ystävien läsnäololla. toki noin 20 vuotiaana (nyt olen reilu 30v.) kävin itse tutkiskelua paljonkin, että onko minussa jotakin vikaa tms. kun isä ei halua kuulla minusta. mutta lopulta näin että tämä tilanne on kaikkien kannalta parempi. ja tuo 6 vuotta sitten sattunut episodi oli piste iin päälle.

voimia sinulle ap. toivon että sinun läheisesi tukevat sinua ja tunnet itseni tärkeäksi heidän kanssaan. mieti positiiivsia asioita elämässäsi ja nauti niistä!

 

[just Nothing]

Mulla ja vanhemmillani on ollut vuosia huonot välit, syystä että ovat itserakkaita porvareita, kun taas mua ei pidetä yhtään minkään arvoisena. Jopa lapsilleni ovat mustamaalanneet mua. Taloudellista tukea en ole koskaan saanut, äiti aikoo myös testamentata omaisuutensa lapsilleni, olen saanut ymmärtää niin.

 

[ahdistunut]

kiitos vastauksista, en siis näemmä ole yksin. Itseänikin eniten rassaa se "äidittömyys" ja vielä siksi että äitini itse päätti valita ns. isän puolen ja jäädytti yhteydenpitonsa minuun siksi, kun olin kieltänyt isääni tulemasta kotiini riehumaan ja uhkailemaan. Minusta on aivan törkeää että äiti voi hylätä lapsensa, edes aikuisiällä! Omasta mielestäni äitiys on elinikäinen side, ja etuoikeus, ei velvoite - nyt oma äitini siis luopui ainoista lapsenlapsistaankin vain siksi että voisi miellyttää ja palvella isääni joka kohtelee äitiä kuin tiskirättiä. On tässä vielä käsiteltävää tämän asian tiimoilta....

voimia kaikille vaikeassa perhetilanteessa eläville!