Gynekologi-kammosta eroon?

Toiset pelkäävät suunnattomasti hammaslääkärillä käyntiä. Itse menen hammaslääkärille riemusta kiljuen, mutta gynekologille menemistä haraan nelinkontin vastaan. Olen kokenut elämäni varrella järkyttäviä puoskareita, jotka runnovat tutkimuslaitteet väkisillä sisään ja käsittelevät muutenkin kovakouraisesti. Kun sitten tämän käsittelyn jälkeen vuodan verta järkyttävän paljon, ihmetellään, että oletpas herkkä vuotamaan, että onkohan sinulla muuten klamydia?! Joka helvetin kerta on otettu tuon puoskaroinnin jälkeen klamydia-koe ja aina se on ollut negatiivinen (tämän tiedän itsekin, minä en harrasta irtosuhteita). Nyt olisi taas vuositarkastuksen aika ja pelottaa taas niin äärettömästi...

Mitenkähän tästä pelosta pääsisi eroon?

 

Sinun ongelmassi on, että jännität lihaksesi viulunkieliksi tutkimuksen aikana. Silloin siinä käy kuten sinulla, tutkimukset sattuvat ja toimenpiteet tuntuvat runnomiselta. Ihan vain siksi, että haraat kaikin voimin vastaan joka lihassäikeellä.

Rentoihin paikkoihin tutkimukset eivät satu ja kaikki laitteetkin menevät sisään vaivatta. Lääkäri pystyy näkemään sen mitä pitääkin helposti. Jännittyneen ihmisen kanssa se on vaikeaa.

Sinun pitää kertoa jo aikaa varatessasi, että sinulla on kamala kammo tutkimuksia kohtaan. Lääkäri osaa ottaa sen huomioon ja rauhoittaa sinua. Pyydä kertomaan koko ajan, mitä toimenpiteitä hän tekee, mitä liikuttaa sisälläsi ja mitä tämän toimenpiteen on tarkoitus näyttää.

Noin vaikeaan jännitykseen sinun täytyy kyllä etukäteen opetella kunnolla, miten ollaan rentona. Siis ihan oikein rentona. Apua saat vaikka terveyskeskuksesta, fysioterapeutti varmasti osaa opastaa sinua. Asiasta on myös kirjoja, kysy kirjastosta.

Kun kerran olet onnistunut olemaan tutkimuksissa rento, etä uskalla enää jännittää! Ero on kuin yöllä ja päivällä. Siinäpä katoaa pelkosikin.

 

Kyllä tutkimus voi rentonakin sattua. Silloin voi olla syytä epäillä esim. endometrioosia. Sinänsä oikein suoritettu gynetutkimus ei ole mitään silittelyä, vaan jonkun verran täytyy venyttää ja painella, jotta kaikki tarvittavat värkit ja paikat saa tunnusteltua ja nähtyä jos tarvis. Ikävää se tietysti on jos on pienirakenteinen, mutta ei se lääkäri käsiään saa pienennettyä.

 

Parasta on tilata aika sellaiselle lääkärille, joka osaa rentouttaa potilasta. Jos soittaisin ummikkona lääkäriasemalle, niin pyytäisin juuri sellaista.

Lääkärin on hyvä heti tietää, että on saanut jännittäjän potilaakseen. Jo sen asian kertominen helpottaa.

Voin itsekseni tai kumppanini kanssa olla miten rento tahansa, mutta tieto siitä, että kohta olen gynen pöydällä saa minut jännittymään.
Jännitykseni ilmenee ensinnä virtsaamisen ja ulostamisen tarpeena. Käyn 5-15 minuutin välein vessassa.

Pöydällä helpottaa, kun selkeästi pyydän. Odota. Rentoutan itseni mahdollisimman hyvin ja lääkäri tietää alussa edetä vähän hitaammin. Usein vielä vaihtavat pienemmän spekulan.

Hyviä kokemuksia on jo paljon. Silti jännitys pysyy. Paras on yhden vanhan hoitajan neuvo: rentouta polvesi. Silloin huomio kiinnittyy muualle kuin emättimeen.

 

Kyllä siinä on hirveän suuri ero, jos jännittää tai ei. Korkeintaan rentona tuntemukset ovat kivuttomia, korkeintaan epämukavuutta, ei kipua. Ainoastaan silloin on kivun tunnetta jonkin verran, jos sisätuytkimuksessa löytyy syy kipuun, eli tulehdus. Sehän on koko tutkimuksen tarkoitus. Löytää se aristava paikka, jos jotain on vialla, mutta ei lääkäri jää siihen sen enempää ropeloimaan, kuin on tarvis tilanteen varmistamiseksi. Sen kestää ihan jokainen, arinkin.

Kyllä vain rentoutuminen onnistuu, kun sen opettelee. Se onnistuu kovissa synnytyskivuissakin, miksi ei siis pelkän tutkimuksen vuoksi? Se on itsestä kiinni.

Kaikki on itse moneen koettua, opettelukin.

 

tai sitten ei...
on totta että hyvin monesti rentoutumisen opetteleminen auttaa, mutta sitä ei todellakaan pidä yleistää! eikä sitä aina pysty opettelemaan vaikka kuinka haluaisi.

ja ei, todellakaan ei kaikki kestä sisätutkimuksen tekemistä!
itse olen siitä hyvä esimerkki.
mulla onnistuu ainoastaan vaginaalinen ultraääni, spekulatutkimus tuottaa niin hirveetä kipua että se ei ole kertaakaan onnistunut.
tutkimus on tehty mulle mun elämäni aikana kolme kertaa onnistuneesti, kaikki kolme nukutuksessa, kierukkakin on laitettu nukutuksessa.

tämän kaiken kerron vaan siksi että jos täällä on saman kokeneita, niin ei todellakaan pidä luulla että on jotenkin outo tai viallinen jos sisätutkimus ei onnistu vaikka osaisikin rentoutua.
meitä on itse asiassa yllättävän paljon!

 

Väitän, että rentoutumisen pystyy opettelemaan. Rentoutuen menivät hyvin esim. paksunsuolen tähystys, sisätutkimukset. Lihaksiin pystyy vaikuttamaan.

 

Suosittelen harrastamaan esim. pilatesta. Tuota, en allekirjoita,etteikö rentoutumista pysty jokainen opettelemaan. Miksi muutoin olisi esim. synnytysvalmennusta?

 

Niin se on, aina onnistuu ja pilateskin auttaa oppimaan.

On ihan turha väittää, ettei rentoutuminen vähennä kipua, se on sataprosenttisen varmaa silläkin, joka muuta väittää. Opettele asia kunnolla, niin huomaat.

Tietysti ihmisillä on herkkyyseroja, mutta terveet paikat ovat jokaisella terveet ja kestävät kauhistelematta normaalit tutkimukset. Eivät ne lääkärit ihmisiä kiusaa tahallaan, puudutusta annetaan sellaisissa tutkimuksissa, joissa se tuottaa suurempaa kipua. Mutta sitä eivät ole gynekologin vastaanotolla tehtävät tutkimukset, sellaiset tehdään sairaalassa.

Pois palstalta hysteerikot pelottelemasta nuorta!

 

en mä ketään ainakaan pelottele, mutta fakta on se, että sellasia ihmisiä on joilla tutkimus vaan ei onnistu vaikka ei jännittäisikään ja kaikki ei vaan osaa rentoutua.
tarkoitan siis vaan, että poikkeuksiakin on vaikka niitä onkin suhteellisesti paljon vähemmän kuin niitä joilla tutkimus onnistuu ihan täysin normaalisti kunhan vain osaa rentoutua.
syitä tutkimuksen onnistumattomuuteen voi olla moniakin, esim vulvodynia, se että paikat on oikeasti ahtaat....siis monia asioita.
tämän viestin kirjotin lähinnä siksi, että jos jollekin tutkimus ei onnistu rentoutumisesta tms huolimatta, niin on tärkeetä tietää että vika ei aina välttämättä ole korvien välissä, vaan ihan fyysinenkin syy voi löytyä.
tämä on kuitenkin suhteellisesti pienempi osa kuin ne normaalit kokemukset.
mutta täytyy näistä ongelmistakin puhua.

 

Kuinkas tuo seksuaalinen kanssakäyminen onnistuu nalle22?

 

Mielestäni ahtaat paikat ovat vain yhdestä syystä, eli on neitsyt.

 

että neitsyellä on vahva immenkalvo estämässä tutkimuksia. Se voidana hoitaa pois tieltä, eli potilaan luvalla lääkäri suurentaa aukkoa sen verran, että pääsee tutkimaan. Ainahan kalvossa on vähintään pieni aukko, josta kuukautisveri pääsee ulos.

Niin se on, että rento lihas noustaa ja naisen sisäelimet ovat erittän venyvät, joustava ja poimuilla, sillä muutoin mikään toiminto ei onnistuisi, ei synnytyskään. Sisätutkimus ei vaadi sen enempää tilaa, kuin yhdyntä.

Se on faktaa eikä luuloa/uskomusta. Kannattaa tutustua itseensä, jotta tietää. Gynekologini kanssa kun juttelimme kerran näistä jännitysasioista, hän sanoi, että rentoon potilaaseen voi työntää vaikka nyrkkinsä ilman minkäänlaista kivun tuntemusta.

Jokainen meistä joutuu siinä pöydälle kellottaessaan rentoutumaan tietoisesti, kaikista lunkeinkin, kuten minä. Rentoutumisen opettelin ihan itsekseni ja ensimmäinen, mitä tutkimuspöydälle teen, on oikean asennon ottaminen ja rentoutus. Se on lääkärille työtä, hän ei katso meitä muuta kuin tutkittavana tapauksena. Sitä paremmin hän pystyy työnsä tekemään, mitä yhteistyökykyisempi potilas.

 

Rentoutuminen on opeteltavissa, sanokoon tämä Nalle22 mitä hyvänsä. Käyttäköön apuna esim. fysioterapeuttia.

 

Gynekologin vastaanotolla on yksi pöytä. Sitä samaa pöytää pitää käyttää pitkien ja pätkien ja laihojen ja lihavien kanssa. Jokainen tuntee sen pöydän eri tavalla. Saako siinä hyvää asentoa vai ei. Kun siinä on jonkun kerran ollut, niin yrittää ottaa sen kaikkein kelvollisimman asennon, kun enää ei keskity pelkäämään: mikä mussa on vikana? mitä se lääkäri löytää?

Se pöydän vaikutus on niin suuri, että mä huomasin sille noustuani, että se on uusi. Se tuntui heti siinä, miten helppo oli saada parempi asento.

Seksi voi sujua loistavasti, mutta gynellä jännittää. Ehkä jotkut osaavat rentoutua sormia napsauttamalla, mutta useimmilla se ei onnistu tilanteessa kuin tilanteessa. Gynellä kuitenkin mennään paikkaan, johon ei vieraita päästetä. Tai ainakaan minä en päästä.

 

Mielestäni, ei ole lainkaan vaikeaa olla gynen pöydällä rentona. Se onnistuu aivan tahdonvoimalla, tuskin olen ainoa joka hallitsee rentoutumisen halutessaan. Voi, kauheata, oletko ajatellut synnytystä, siinäkin on kaikki esillä, ja se on luonnollista, ja siinäkin pystyy vaikuttamaan kipuun rentotumisella.

 

Menee hieman off topiciksi mutta törmäsin itse viimeks gynekologilla tuohon sulla on varmaan klamydia juttuun kun vuosin hieman verta tutkimusta tehtäessä. Siis mitä vittua ne lääkärit ajattelee kun täräyttää vain päin naamaa että joo sulla on varmaan klamydia. Minun lääkärini sanoi vaan tyynen rauhallisesti että odotellaan nyt ensin pari-kolme viikkoa näin testien tulokset niin sitten nähdään että onko tarvetta klamydiatestille. Just joo, siitä tuolista menin suoraan yksityiselle missä otettiin klamydia testi, no negatiivinen se oli tietty mut kuitenkin kuvitellaan että odottelen nyt kotona pari viikkoaja testataan klamydia sitten vasta.

 

Kyllä varmaan rentoutuminen auttaisi, jos siihen pystyisi, mutten silti usko että se onnistuu kaikilta tarpeeksi hyvin edes yrittämällä ja harjoittelemalla. Jos onnistuisi, niin tuskin hammaslääkärit käyttäisivät nukutusta joillain potilailla saadakseen tietyt operaatiot tehtyä tai sektioita tehtäisiin synnytyspelon vuoksi.

Itselleni gynekologikäynnit eivät tuota vaikeuksia koska siellä osaan rentouttaa itseni aika helposti (varmaan pääosin siksi, että kaikki kohtaamani gynekologit ovat sattuneet olemaan varsin helläkätisiä ja asiallisia enkä ole kärsinyt mistään kivuliaista vaivoista alapäässä joten ei ole mitään ikäviä kokemuksia taustalla), joskus alkuun oli vähän vaikeaa rentoutua ja siihenkin ovat auttaneet tällä palstalla annettujen kaltaiset ohjeet ja esim. joogaharrastus koska jännitys ja epämiellyttävyys on kuitenkin ollut ihan hallittavan kokoista, ei ihan ylitsevyöryvää. Monissa muissa tilanteissa missä rentoutuminen olisi tarpeen taas en siihen pysty koska jännittäminen saattaa olla niin pahaa etten kertakaikkiaan kykene oikein mihinkään muuhunkaan järjelliseen toimintaan (vaikka miten tahdonvoimalla yrittäisin ja käyttäisin kaikkia mahdollisia poppaskonsteja).

Rentoutuminen on siitä hankala juttu, että mitä enemmän oloonsa kiinnittää huomiota ja mitä tietoisemmin ja voimakkaammin jännityksestä yrittää eroon, sitä vaikeampaa se on. Vähän sama kuin nukahtaminen. Siksi "pakolla" ei ihan paniikissa oleva ihminen pysty rentoutumaan sen enempää kuin peipposenpirteä nukahtamaan hetkessä vaikka miten olisi tahdonvoimaa. Onneksi on keksitty lääkkeitä, joilla kumpikin asia hätätilanteessa saadaan hoitumaan jos mikään kevyempi konsti ei toimi...ja ehkä muutaman positiivisen kokemuksen jälkeen rentoutuminen saattaa onnistua jo ilmankin niitä.

 

Kahvitunnilla -keskusteluista muuten luin, että ei tuo synnytyksessä rentoutuminenkaan onnistu vaikka siitä miten olisi hyötyä synnytyksen etenemiselle ja kivun lievittymiselle, jos kipu ja muu epämukavuus kasvaa liian suureksi. Jokaisella on varmasti oma rajansa, mihin asti rentoutuminen onnistuu pelkästään oman tahdon varassa koska lihasten jännittyminen on kuitenkin luontainen reaktio kivulle. Loputtomiin sitä vastaan ei pysty taistelemaan vahvallakaan luonteella. Gynekologin perustutkimushan voi olla hyvinkin kivulias, jos kärsii vaikka juuri vulvodyniasta (aiheesta tällä palstalla keskustelua jos ette tiedä mitä se tarkoittaa).

 

Jos rentoutuminen on jollekin helppoa, niin hänellä ei varmaan ikinä ole kuukautiskipujakaan tai jännitysniskasta aiheutuvia kipuja. Sehän on niin helppoa rentouttaa itsensä tahdonvoimalla.

Huh.

 

Minulla on tahdonvoimaa, en kärsi jännitysniskasta enkä kivuliaista kuukautisista, mitäs turhaa, kun on lihasvoimat hyvät ja hallinnassa.

 

Voi luoja kun on tyhmiä ja empatiakyvyttömiä vastauksia paljon täs ketjus. Ei todellakaan oo PELKÄSTÄÄN rentoutumiskyvystä kiinni, osittain toki. Mutta on niissä tekijöissäkin eroa, toiset taitavampia ku toiset. Oon aina yrittäny ainakin rentoutua. Silti toisten tutkimukset on ottanu kipeetä (ei ny mitenkää järkyttävästi) ja toisten ei oo tuntunu miltää. Ja 7 viime vuoden aikana on kaksi ihmistä tutkinu mua, toinen lääkäri (yleis-) ja toinen äitiysneuvolan terveydenhoitaja tai sairaanhhoitaja en ny titteliään tiedä. Jälkimmäisen ei oo sattunu yhtää, lääkärin on jonkin verran. Näin aina. Lääkäri ei meinannu onnistua viimeksi papassa, ihmetteli, onko sulle tehty ennemmin ja onnistuiko. No on, se äityiyspuolen hoitaja ja ei mitää ongelmia. Eli, kyllä vaikuttaa tekijöitten taito. Turha väittää muuta. Ja sekin, joka kirjotti "mites sitten yhdyntä sujuu nalle22" voi vittu, mieti vähä mitä kirjotat.

 

Mullakin olisi ns. vuositarkastus tulevana torstaina ja kuten aina, mua inhottaa mennä. Vaikka se ei olekaan mun eka käynti, silti se ei ole mitään miellyttävää hommaa. Mulla on onneksi erittäin mukava ja ymmärtäväinen yksityinen gyne (mies), jolla olen käynyt viimeiset 10 vuotta ja hän kyllä tietää miten paljon inhoan noita käyntejä. Olen itsekin terveydenhoitoalalla (röntgenhoitaja).. ei tee asiaa yhtään helpommaksi.
Ajattelen, etten halua mennä- vaihtoehtona on siis elää tietämättömyydessä, tai siinä, että homma on 'hoidettu' ja tiedän olevani terve. Onhan se siis vapaaehtoista, mutta kun noita vaihtoehtoja miettii ja punnitsee mielessään, mikä sitten olisi se paras?
Viimeksi menin rauhoittavan lääkkeen vaikutuksen alaisena,kun pelotti etukäteen ihan hirveästi ja muistan vieläkin, miten hienosti kaikki lopulta meni ja lääkettä ei olisi tarvinnutkaan. Gyne aina kysyy, että haluanko että tutkitaan- sen takiahan olen siellä, mutta tuntuu ihan kivalta, et kuitenkin kysyy.

Yleensäkään en ole ihan riemuissani lääkärin vastaanotolle menosta- oli se gyne, yleislääkäri- verenpaine nousee ihan kattoon, kun jännittää ja sitten ne kysyy onko mulla verenpainetauti.. ei ole.

Jos kuitenkin sitten pelottaa, niin mikä avuksi? Oletko kokeillut hypnoosia? Siinä voi mennä hiukan aikaa, ennen kun sen tekniikan oppii. Jooga, pilates voi auttaa tosi hyvin, niin kuin edellä kirjoittaneet jo mainitsivat. Jos on joku kaveri, joka voisi tulla mukaan, niin pyydä. Ei tarvi vastaanottohuoneeseen asti tulla, jos ei halua. Muistan lukeneeni jostain, että konjakkiryypynkin voisi ottaa? Onko kukaan kokeillut?
Ehdottomasti voit ja pitääkin kertoa gynelle tai kenelle tahansa palvelun tarjoajalle, että pelottaa/jännittää/hirvittää. Ne osaa sitten olla varovaisia ja kertoo sulle mitä tehdään, jos haluat. Rauhoittava lääkekin voi olla mahdollinen, jos keskustelet siitä lääkärin kanssa, ja jos tutkimus ei millään onnistu, niin keskustelet siitä myös mitä sitten voidaan tehdä.

Helpottaa oloa jotenkin, kun tietää, että on muitakin joilla on sama ongelma.
Itse aion nyt kokeilla, jos saisin sen käynnin hoidettua ilman kauheeta jännitystä, muistaen, että se ei ole mikään 'pakko', menen vapaaehtoisesti.

Herkät paikat- kerrothan miten sulle kävi

 

Kuinkas tuo seksuaalinen kanssakäyminen onnistuu nalle22?

kiitos vaan, kun noin ystävällisesti suoraan kysyt.
mutta voin kyllä vastatakin ihan suoraan että eipä ole ikinä tullut edes kokeiltua!
juuri sen takia että en saa edes tampoonia laitettua itselleni KIPUJEN takia.
että ihan turha tulla tänne neuvomaan että tahdonvoimalla saa tehtyä mitä tahansa, kun ette tunne taustoja.
eikä se fysioterapiakaan kaikkeen auta.

se on tosi kiva jos teillä kaikki onnistuu vaan kun niin päättää. olkaa onnellisia siitä että teillä kaikki onnistuu mutta jättäkää sellaset rauhaan kenellä oikeasti on ongelmia näiden asioiden kanssa ja jotka yrittää saada niihin apua.

 

itsesi Nalle22. Kerrot aiemmin, että sinulle on laitettu kierukka nukutuksessa. Mihin sitä tarvitsisit, jollet ole seksiä edes kokeillut? Jos sinulla onkin sellainen erikoinen ja harvinainen kipuherkkyys, en nyt muista miksi sitä kutsutaan, ei tämä gynekologipelkoinen mielestäni lainkaan puhu siitä omalla kohdallaan.

Kyse on kaiketi aika yleisestä gynekologipelosta, jonka perimmäinen syy on jännittäminen. Sekin johtuu pelosta, siitä, että se on niin intiimiä aluetta, että nolostumme ja häpeämme ns. levittää haaramme vieraan näkösälle. Siitäkin, että emme tunne itseämme ja rakennettamme riittävästi, emmekä tiedä, mitä siellä sisällämme tehdään ja mitä kaikkea ne kestävät.

Unohdamme, että se lääkäri tuntee anatomiamme tuhannesti paremmin, tietää mitä siellä on ja erottaa poikkeavuudet. Eivät he todellakaan riko paikkojamme, eivät hämmästy mitään ja vastaavat asiallisesti kaikkeen, mitä kysymme. Kaikki miljardit ihmiset, myös lääkärit itse, ovat anatomialtaan samanlaisia. Miksi siis olemme niin noloja ja jännittyneitä, kun alapäätä tutkitaan? Emmehän häpeä hammaslääkäriäkään tai muuta kropan osaa.