Gynekologi-kammosta eroon?

Täällä 36v nainen,pelkään gynellä käyntejä,kävin viimeksi 09/08,eipä papaa saanut otettua kun jännäsin,haukkui vain jot päässä vikaa,ei rakenteellisesti vikaa.Mut enpä saa laitettua tamponeja,sattuu aivan kauheasti,yhdynnät ei onnistu,mut onneksi ihana mies,kuka osaisi neuvoa mitä teen,kuinka eroon jännityksestä,vauvakuume kova,mut miten lapsia kun ei yhdyntää,aivan kuin este vastassa kun yritetään,menen täysin lukkoon.Gyne antoi puudutusgeeliä,mut eipä auttanut,ei puudu paikat.
Ymmärrän sinua nalle22,olen sinun kohtalotoverisi jolla samat ongelmat.
Kysyin gyneltä jopa leikkausta jolla emätintä isommaksi,niin hyvä kun ei pihalle nauranut. Ei tässä muuten mut ikää tulee ja lapsia haluisin,kohtalotoverit,kuinka teitä on autettu ja kuinka pääsitte eroon vaivasta!!!

 

onkin jo aikaa siitä kun viimeksi kirjotin, ei sillä ettäkö tää ois jotenkin jäänyt vaivaamaan, mutta ei se kivalta tuntunut kun jotkut täällä väittää tietävänsä toisten asioista niin paljon että luulee voivansa sanoa että kivut on pään sisällä.

mutta kiitos teille, varsinkin gyne kammoinen ja hammaskeiju! että ymmärrätte!
mä kyllä pärjään tän oman tilanteeni kanssa paremmin kuin hyvin, olen sen kanssa ihan sinut varsinkin kun tiedän että vaiva ei ole vain pään sisällä, vaan meitä on monia, mutta harmittaa muiden puolesta ketkä täältä tulee tosissaan ja hädissään kysymään apua ja sitten ne lytätään täällä ihan maanrakoon ja että ne vaan on hulluja ja tyhmiä.
no, se siitä.
sulle, gyne kammoinen! toi on tosi inhottava tilanne ja osoittaa kyllä ammattitaidottomuutta gyneltä käyttäytyä noin! tosin, mä olen kyllä muutaman kerran törmännyt ihan yhtä idiootteihin lääkäreihin. tehnyt palautteen ja saanut sillä jopa jotain aikaankin
olitko sä yksityisellä gynellä kun toi tapahtui? jos et niin kannattaa mennä, tai joka tapauksessa mennä toiselle gynelle pyytämään toinen mielipide. koska tosiaan kuulostaa ihan siltä että sulla on ongelmana mahdollisesti just toi emättimen aukon/emättimen ahtaus. tiedän että niitä on ihan oikeasti, eikä se ole mitenkään kauhean harvinaista. ja niitä korjataan PALJON, ihan suht yksinkertaisella toimenpiteellä...ja se helpotus mikä siitä tulee, olen kuullut että se on melkein sanoinkuvaamaton. siis että mitkään noista sun mainitsemista asioista ei ole onnistunut ja se vaikuttaa elämänlaatuun aikalailla. sitten kun vaiva on korjattu, niin asiat alkaa rullaamaan!
onhan tolle sun tilanteelle jotain tehtävä, kerta kun lapsiakin haluaisit! ja vaikket haluaisi niin silti! toi on selvä ongelma joka on hoidettava!
tule ihmeessä jatkossa kertomaan tänne miten kävi jos asiaan saat jotain apua! ja muutenkin.
tsemppiä oikein paljon!

 

Miten niin ei ole syytä ottaa? Käsitykseni mukaan papa pitäisi ottaa vuosittain, oli neitsyt tai ei.

Papaa ei ole mitään tarvetta ottaa ollenkaan jos ei ole sukupuolielämää. Neitsyeiltä papaa ei yleensä oteta. Kovasti vähän täällä jotkut ovat asioista perillä.

 

Papaa ei ole mitään tarvetta ottaa ollenkaan jos ei ole sukupuolielämää. Neitsyeiltä papaa ei yleensä oteta. Kovasti vähän täällä jotkut ovat asioista perillä.

Vai niin. Kumma kun sitä ei koskaan mainita joukkotarkastuskutsuissa. Mahtaisiko sittenkin olla väärinkäsityksestä kysymys? Kyllä syöpään voi sairastua neitsytkin, riskitekijöitä on monia muitakin kuin varhain aloitettu vilkas sukupuolielämä, synnyttämättömyys muun muassa.

 

Etenkin neitsyellä. En henkilökohtaisesti tiedä yhtään naista,joilla ei olisi voitu tehdä sisätutkimusta, nalle22:lla on aivan huomattavia vaikeuksia.

ON MONIA NEITSEITÄ JOILLE TUTKIMUSTA EI OLE VOITU TEHDÄ. Tottakai se onnistuu jos väkisin runnotaan. Eivät ne lääkäritkään sentään nyt ihan niin pöljiä pääsääntöisesti ole!

 

Vai niin. Kumma kun sitä ei koskaan mainita joukkotarkastuskutsuissa. Mahtaisiko sittenkin olla väärinkäsityksestä kysymys? Kyllä syöpään voi sairastua neitsytkin, riskitekijöitä on monia muitakin kuin varhain aloitettu vilkas sukupuolielämä, synnyttämättömyys muun muassa.

Neitseen sairastuminen kohdunkaulan syöpään on äärimmäisen epätodennäköistä, koska ko. sairauden aiheuttaa lähes täysin HPV -virusinfektio. Tämä tartunta on periaatteessa mahdollista saada jostain muualtakin kuin sukupuoliteitse, mutta sen mahdollisuus on todella marginaalinen. Esim. eräässä englantilaisessa tutkimuksessa todettiin, että luostarielämää viettävillä selibaatissa olevilla nunnilla ei kohdunkaulan syöpää ole todettu. Yleisessä ohjeistuksessa neuvotaan käymään papassa kun sukupuolielämän aloittamisesta on kulunut yksi vuosi.

Em. ei tarkoita sitä, että papakoe kannattaa jättää tykkänään väliin,mutta esim. ilman sukupuolielämää olevan säännöllinen tiheä (lue vuoden-kahden-välein) papassa ramppaaminen ei ole tarpeellista. Mainitsemasi kohdunkaulan syövän ja synnyttämättömyyden välillä ei ole ymmärtääkseni todettu olevan yhteyttä. Sen sijaan synnyttämättömyys altistaa jossain määrin kohdun runko-osan syövälle, mikä taas papassa ei näy.

 

Tuli luettua tässä joutessani tämä ketju ja laitanpa nyt itsekin hiukan kommenttia. Olen kärsinyt myös gynekologi-kammosta, suurelta osin kokemattomuuteni johdosta. Ikää on päälle 30 ja olen neitsyt edelleen. Pitkään kesti, ennen kuin ensimmäisen kerran uskaltauduin gynekologille. Jotenkin se vain tuntui niin häpeälliseltä esitellä alapäätänsä ja vielä myöntää kokemattomuutensa. Muutaman vuoden välein olen nyt pyrkinyt gynekologilla käymään, ihan vaan tarkastuksessa. Toisesta kerrasta jäi kyllä hetkeksi melkoinen trauma, lääkäri runnoi tutkimusvälineet sisääni väkisin kovalla voimalla, huusin kivusta ja tutkimuksen jälkeen vuodin verta kuin seula. Taisi immenkalvo repeytyä siinä tutkimuksessa...

On totta, että mitä enemmän alapään lihaksia jännittää, sitä enemmän tutkimus myös sattuu. Ensimmäisellä gynekäynnilläni minulle ei tehty sisätutkimusta lopulta lainkaan, koska jännitin niin paljon. Ekaa papakoettakaan joukkotarkastuksessa ei pystytty ottamaan kunnolla joitain vuosia sitten. Nyttemmin olen tietoisesti pyrkinyt olemaan mahdollisimman rentona, mutta ei tutkimus siltikään täysin kivuton ole. Papassa jouduin vähän aika sitten käymään useamman kerran, koska kipu oli melkoista ja vertakin tuli. Niin rentona yritin olla kuin pystyin, eikä spekulan emättimeen vienti vielä tuntunut miltään, mutta avaaminen kylläkin, kun kohdunsuu ei heti löytynytkään. Ehdin jo tuskailla, miten ihmeessä papaa voidaan kivuttomaksi sanoa ja hetken ajattelin, etten mene edes uudelleen. Menin kuitenkin ja sillä kertaa näytteen ottaminen sujuikin jo varsin helposti. Joka kerta silti vähän jännittää, on sitten menossa gynekologille tai papakokeeseen. Ehkä se alapää paljaana jalat levällään oleminen vieraan ihmisen edessä sen jännityksen tekee. Varsinaisesta kammostani voin kuitenkin sanoa päässeeni eroon vähitellen vuosien aikana tuosta yhdestä traumakäynnistä huolimatta. Onhan joka käynnin myötä tullut kokemusta lisää ja ehkä ikäkin jotain jo tekee. Silti jokaisella kerralla sanon, että jännitän, ihan sen vuoksi, että sen sanottuani jo pystyn olemaan rennompi. Ja toki toivon, että gynekologi sen myös osaa ottaa huomioon.

 

Jännitin myös nuorena aivan kauheasti. Onneksi ensimmäinen gynekologi oli Lääkäri ja Ihminen. Kohdallesi ovat sattuneet ammattikunnan krouvimmat. Itse vaihtaisin lääkäriä, eivät kaikki ole tuollaisia.

 

kukaan ei pakota sinua käymään gynekologilla, jos ajatus ahdistaa. tee miten itse parhaaksi näet; sinua ei raahata sinne pakkopaidassa eikä gynekolgilla käyminen ole mikään asia, joka kuuluisi jokaisen naisen elämään. itse sinä päätät, samoin kuten senkin käytätkö alkoholia ja poltatko tupakkaa jne. käymättömyydessä on toki terveysriskinsä, mutta niistäkin aikuinen ihminen on itse vastuussa.
itse en ole varsinaisesti gynekammoinen, olen vain tehnyt tietoisen valinnan, etten käy siellä. jos tästä seuraa minulle terveysongelmia, olen täysin itse vastuussa niistä. tee sinä oma päätöksesi ja seiso sen takana.

 

Nostanpa taas tätä ketjua, kun edelleen itsekin ihmettelen, että olen tainnut selviytyä gynekologikammostani! Kävin tänään gynekologilla ja käynti oli pelkästään positiivinen kokemus! Tietenkin etukäteen jännitin ja olin peloissani, aamulla katselin kelloa "kahden tunnin päästä olen jo siellä, kolmen tunnin päästä se on ohi" -tyyliin. Enää en kuitenkaan läheskään niin paljoa pelännyt mitä joskus aiemmin, mutta toki vähän. Jo siitä hetkestä, kun minut kutsuttiin vastaanottohuoneeseen, pelkoni kaikkosi ja kaikki tuntui jotenkin äkkiä niin luonnolliselta. Gynekologi sai tehtyä sisätutkimuksen hyvin ja sanoikin, että osasin rentoutua hienosti, kun olin kuitenkin maininnut jännittämisestäni. Tutkimukset eivät sattuneet ja en kokenut niitä edes epämiellyttävinä, vaikkakaan en nyt välttämättä kaikista miellyttävimpinäkään.

Oma gynekologikammoni juontanee juurensa jo nuoruusvuosilta. Meillä ei kotona alapäähän liittyvistä asioista juuri puhuttu, ja ehkä siksi niistä tulikin minulle jonkinlainen tabu. Kuukautisten alkamisesta puhuttiin todella vähän ja murrosiässä käytännössä häpesin kaikkea sitä, mikä muistutti naiseudesta. Yksi äärimmäisen nolo ja kiusallinen tilanne muistuu mieleen aina ja varmasti silläkin on ollut oma vaikutuksensa. Olin silloin n. 12-13v, kuukautiseni eivät olleet vielä alkaneet, mutta häpykarvoitusta oli ja rinnat olivat alkaneet kasvaa. Olin sairaalassa tutkimuksissa selkäongelmani vuoksi ja jouduin lääkärin eteen ainoastaan pikkuhousut jalassa, äitini luonnollisesti tilanteessa mukana. Vanhempi mieslääkäri tuntui olevan kiinnostunut huomattavasti enemmän murrosiän merkeistä kuin selästäni. Hän tiedusteli, ovatko kuukautiseni jo alkaneet, ja koska eivät olleet, hän päivitteli sitä useaan otteeseen. Hän käski minut tutkimuspöydälle makuulle, tunnusteli rintojani ja kysyi, onko minulla vielä edes häpykarvoitusta. Ennen kuin olin ehtinyt edes hengittämään, lääkäri oli jo laskenut pikkuhousujani alas ja henkäisi "jaa, aika paljon on". Olin niin hämilläni ja häpeissäni, etten pystynyt sanomaan mitään. Tuosta kerrasta taisi jäädä trauma, että ihan helposti en alapäätäni paljasta ja varmasti myös se, että olen aina ehdottomasti halunnut naisgynekologin. Niin, ja tämä tapahtui viime vuosituhannella, 1980-luvun lopulla...

Vuodet kuluivat ja koska olen ollut aina sitä mieltä (juu, tiedän olevani vanhoillinen), että seksi kuuluu vasta avioliittoon, en vaan kokenut tarvetta käydä gynekologilla, kun varsinaisia vaivojakaan ei ole ollut. Kuulostaa hölmöltä, mutta häpesin jopa puhua ääneen kuukautisista tai mistään siihen liittyvästä. Kolmenkympin rajapyykin lähestyessä alkoi kuitenkin tulla sellainen olo, että kai sitä pitäisi käydä tarkistuttamassa, että kaikki on kunnossa. Asuin silloin pääkaupunkiseudulla, arvoin yksityisten lääkäriasemien välillä ja pelkäsin kuollakseni tarttua puhelimeen ja soittaa ajanvaraukseen. Pelkästään jo se jännitti, kun piti sanoa haluavani varata ajan gynekologille! Puhumattakaan se, kun itseni sinne vastaanotolle sain raahattua... Onnekseni gynekologi oli mukavan oloinen ja ymmärtäväinen, jolle sain kerrottua pelostani, jännityksestäni ja kokemattomuudestani. Eihän sisätutkimuksesta kuitenkaan tullut mitään, ja onneksi sitä ei väkisin tehty. Itselleni suurin askel oli, että sain itseni vastaanotolle, pystyin riisumaan alapääni ja asettumaan tutkimuspöydälle vieraan ihmisen edessä.

Ensimmäisestä kerrasta ei siis pahoja traumoja jäänyt. Muutin pois pääkaupunkiseudulta ja lähdin täältäpäin etsimään sitä omaa "luottogynekologia", jolla käydä säännöllisesti. Helppoa se ei ollut, ensin kohdalle sattui todella kovakourainen lääkäri, tutki väkisin ja lähinnä naureskeli, kun ulvoin kivusta, ja sitten jokseenkin kylmä ja liian virallisen oloinen lääkäri. Papakokeissa olen käynyt tk:n labrassa ja aina olen sanonut, että jännitän tällaisia tilanteita. On tuntunut vaan jotenkin häpeälliseltä riisua alapäänsä ja levittää jalkansa, vaikka toki tiedän, että gynekologit ja labrahoitajat tekevät vaan työtään ja ovat nähneet kaikenlaisia alapäitä. Ajatus kivusta on pelottanut, vaikka viime vuosien aikana olenkin hiukan pystynyt jo rentoutumaankin.

En tiedä, mikä tänään teki sen, että vastaanottohuoneeseen astuttuani en enää häpeillytkään, vaan pystyin puhumaan gynekologin kanssa avoimesti kaikenlaisista asioista, pystyin riisumaan housuni ja myöhemmin paitanikin (tutki myös rinnat) ilman sen isompia jännityksiä. Tietysti iso osansa oli sillä, että lääkäri oli mukava, huumorintajuinen, mutta silti asiallinen ja puhui asioista niin, että minäkin ymmärsin. Koin, että minut kohdattiin naisena, eikä liukuhihnapotilaana. Osasyy taitanee olla se, että ikä ja kokemus tekevät tehtävänsä. Vaikka toki laskun kirjoittikin, maksoin sen tällä kertaa hyvillä mielin ja ehdottomasti tulen jatkossakin käymään tällä samalla gynekologilla, jos vaan mahdollista on. Sen toki tiedän, että alkuun ainakin saatan kavahtaa, jos joskus sellainen tilanne tulee, että joudun miehen eteen gynekologiseen tutkimukseen. Mutta nyt olen ainakin päässyt eroon turhasta häpeästä. Gynekologiset asiat ovat luonnollinen osa naisen elämää ja itse ainakin haluan pitää huolta terveydestäni kaikin puolin.

Tulipa tässä pitkä kirjoitus, mutta toivottavasti tämä tarina auttaa edes vähän vastaavien asioiden kanssa painivia, gynekologikammosta voi päästä eroon. Ei välttämättä yhdessä hetkessä, mutta vähitellen. Tämän kirjoittaminen oli myös itselleni osa sitä ajatusta, että olen itse gynekologikammosta selvinnyt!

 

Rentoutuminen on opeteltavissa, sanokoon tämä Nalle22 mitä hyvänsä. Käyttäköön apuna esim. fysioterapeuttia.

Voiko enää epäempaattisempi ihminen olla. Oletko kenties lääkäri?

 

Mulla ei yleensä tutkimukset satu ja papakaan ei ole edes nipistänyt, mutta ne spekulat...no ne normispekulat joita käytetään sisätutkimuksessa niin niissä ei ole ollut ongelmia paitsi kerran, kun hoitaja tökkäsi sen sisään väärässä kulmassa, emättimen reunaan sattui. Kierukan asennuksessa käytetään isompaa ankannokkaa ja mun mielestä se on toiseksi kamalin juttu siinä asennuksessa niitten kohdunnapukkapihtien jälkeen. Ensinnäkin kun se ruuvataan auki, iskee epäusko, koska tämä venytyksentunne loppuu, lopulta tuntuu jo siltä että paikat on ratkeamassa koska niitä venytetään niin paljon, sitten se yhtäkkiä loppuu. Tunne on kuin yritettäisiin tunkea tennispalloa emättimestä sisään. Lopulta on kamalaa kierukan asennuksen jälkeen kun ankannokka höllätään ja otetaan pois, tuntuu kuin se olisi jo kasvanut emättimen limakalvoihin kiinni ja poisotto tuntuu tosi pahalta. Olen siitä lääkärille ja hoitajalle sanonut mutta sanovat vaan että asennuksessa nyt vaan on pakko käyttää isompaa että mahtuu operoimaan.

Olen synnyttämätön, mutta takana muutaman vuoden seksielämä, eikä sekään nyt aina ole niin helppoa. Varovasti pitää aloittaa yhdynnät, mulla on jotenkin tosi ahdas ja kireä emättimensuu, joka ottaa helposti nokkiinsa ja alkaa kirvellä.

 

Olen 16 vuotias, ja minulla on poikaystäväni kanssa aktiivinen seksielämä. Tahtoisin käydä gynekologilla tarkistuksissa ja haluan aloittaa e-pillereiden käytön. Vanhempani eivät hyväksy seksiä ennen avioliittoa, eivätkä tiedä, että olen jo menettänyt neitsyyteni. Minua pelottaa että vanhempani saavat tietää jos käyn gynellä. Näkevätkö vanhempani sen jostain, vai voinko rauhassa varata ajan?

 

Olen 16 vuotias, ja minulla on poikaystäväni kanssa aktiivinen seksielämä. Tahtoisin käydä gynekologilla tarkistuksissa ja haluan aloittaa e-pillereiden käytön. Vanhempani eivät hyväksy seksiä ennen avioliittoa, eivätkä tiedä, että olen jo menettänyt neitsyyteni. Minua pelottaa että vanhempani saavat tietää jos käyn gynellä. Näkevätkö vanhempani sen jostain, vai voinko rauhassa varata ajan?

Vanhempasi eivät näe sitä mistään, jos et laskua tai mahdollisesti tiliotettasi esitä. Lääkärillä on vaitiolovelvollisuus.

 

Tulin juuri gynekologilta ja itkin siellä sekä myös vielä täällä kotona. Vaikka olen 3 kertaa synnyttänytkin niin nuo gynellä käynnit eivät vaan koskaan onnistu minulta. pelkäsin jo etukäteen että miten tällä kertaa käy ja kävi huonoiten kuin koskaan.

Minulla ei ole ollut minkäänlaista seksielämää yli kymmeneen vuoteen ja hormonikierukka on vanhentunut. Halusin käydä lääkärissä siksi että halusin tietää voinko vielä tulla raskaaksi vaikka olenkin jo 52 v. Lisäksi vanha hormonikierukka piti ehkä ottaa pois sekä ottaa papakoe koska sitäkään ei ole vuosiin otettu. En ole mennyt ikäseulontapapaan pelkojeni vuoksi. mahdollisen uuden seksielämän vuoksi lähdin lääkäriin siis.
Jännitys oli ihan hirveä ja kerroin sen heti lääkärille. Hän aloitti sisätutkimuksen ja vaikka kuinka käytti rasvaa niin se sattui niin paljon että sanoin että jätetään asia siihen, en halua että tehdään mitään. Lääkäri alkoi hermostumaan jo siinä vaiheessa. Sanoin että tulen uudelleen jokin toinen kerta. Hän yritti suostutella että jatkettaisiin mutta en antanut jatkaa. Sain nousta pöydältä ja sitten alkoi varsinainen haukkuminen. Hänellä ei kuulemma ole koskaan ollut kaltaistani potilasta. Koko ajan hän intti että vanha kierukka on saatava pois keinolla millä hyvänsä. Sanoin että tiedän sen kyllä. Sitten hän sanoi että jos ei asia muuten onnistu niin nukutus on yksi vaihtoehto. Sanoin siihen että se sopii kyllä. Sitten hän tiuskaisikin että juu mutta ei tuolla painolla mikä sinulla on. Sen jälkeen hän sanoi että meidän yhteistyö ei nyt näytä sujuvan ollenkaan ja meni ihan punaiseksi kasvoiltaan, pelästyin että miten paljon hän voi suuttua minulle siitä että vein turhaan hänen aikaansa. Poru kurkussa odotin vaan että pääsen ulos äkkiä siitä huoneesta. Hän laittoi minulle kuitenkin lähetteen sinne paikkaan jossa kuulemma nukutus olisi yksi vaihtoehto ja sanoi että katsotaan miten käy.
Olin kyllä tyrmistynyt , en vielä koskaan ole saanut tuollaista kohtelua missään lääkärissä. On kai potilaalla oikeus kieltäytyä toimenpiteistä jos ei niitä halua tehtävän. Saihan lääkäri kuitenkin rahansa käynnistäni !! Itken vieläkin kun tätä kirjoitan. Tyttäreni kehotti minua tekemään valituksen ko. lääkäristä ja harkitsen sitä nyt tosissani.

 

Oletko ajatellut jotain rauhoittavia ennen gynistä?

 

Nostanpa taas tätä ketjua, kun edelleen itsekin ihmettelen, että olen tainnut selviytyä gynekologikammostani! Kävin tänään gynekologilla ja käynti oli pelkästään positiivinen kokemus!

Mullakin on pari onnistumista gynellä käynnistä. Suosittelen kaltaisilleni pelkääjille ultraäänitutkimusta. Siinä käytettävä instrumentti on dildomainen pötkylä, eikä paksun geelin kanssa sisään vienti satu ainakaan mua.
Ultralla kuitenkin näkee aika hyvin kokonaistilanteen, sanoi lääkäri. Hintaan tosin tulee satasen verran lisää, mutta kauhun poistuminen on minusta sen arvoista. Papasta selviän nippa nappa, mutta mitään kierukan laittoa en voisi edes kuvitella.