Haavenna vauva, mutta onko liian aikaista?

Olen 21- vuotias ja olen seurustellut reilu 7 kk avopuolisoni kanssa. Menimme joulukuussa kihloihin, tammikuussa muutimme yhteen ja jo joulukuussa aloimme puhua lapsen hankkimisesta. Avopuoliso on minun eka poikaystävä ja samalla ensimmäinen seksikumppani. Olen aina halunnut kovasti lapsia, jo nuorena. Masennuin lapsena kun kuulin että sairauteni vuoksi voi olla etten saa lapsia, mutta viime vuona kysyin asiaa gyneltä ja hän vaan nauroi. Sanoi että minun pitää saada vain kilpirauhas arvot hyvin niin kaikki on ok. Joulukuussa luulin olevani raskaana ja sain kauhean kohtauksen, mitä jos olen raskaana vaikka puhe oli vasta 5 vuoden päästä kun olemme naimisissa. Asiat muuttuivat ja tammikuusta asti olemme yrittäneet lasta. Minua huolestutaa mitä mieltä vanhempani ja kaverit ovat. Niin pian. Mutta rakastan avopuolisoani ja en halua ketään muuta. Olen syönyt foolihappoa kuukauden ja yrittäneet vähän koppakonsteja. En saa orgasmeja, mutta yritän itse supistella jos sperma menisi helpommin kohtuun. Pelkään että on liian aikaista, koska ei ole paljoakaan rahaa ja mitä jos me joskus eroamme. En halua että lapsella on eri kodit. Mutta minua raastaa ajatus ettei tulekkaan lasta vielä ja olemme tehneet kaikki ovulaatio testit ja sperma testit varmistaakseen että onnistuu.

 

No kyllä kannattaisi odottaa pari vuotta, silloin olisit edelleen nuori kun lapsia alkaisitte yrittämään. Toisianne ette taida vielä tuntea, kun et orgasmia sängyssä saa, seksi pelkästään lapsen teko tarkoituksessa on kauheaa puurtamista, johon varmasti jompi kumpi kyllästyy. Parissa vuodessa taloudenkin voisi saada pikkasen parempaan kuntoon, niin saisi yhden huolen vähemmäksi, rahan.
Te olette tunteneet toisenne todella vähän aikaan, miksi kiirehtiä, opetelkaa ensin tuntemaan toisenne, ennen kuin täytyy opetella tuntemaan kolmas henkilö.

 

No kyllä kannattaisi odottaa pari vuotta, silloin olisit edelleen nuori kun lapsia alkaisitte yrittämään. Toisianne ette taida vielä tuntea, kun et orgasmia sängyssä saa, seksi pelkästään lapsen teko tarkoituksessa on kauheaa puurtamista, johon varmasti jompi kumpi kyllästyy. Parissa vuodessa taloudenkin voisi saada pikkasen parempaan kuntoon, niin saisi yhden huolen vähemmäksi, rahan.
Te olette tunteneet toisenne todella vähän aikaan, miksi kiirehtiä, opetelkaa ensin tuntemaan toisenne, ennen kuin täytyy opetella tuntemaan kolmas henkilö.

Emme kyllä vaan lapsen tekoa ajatella ja kyllä mua panettaa ihan vitusti yleensä ja joudun miehen houkutella sänkyyn, mutta silti ei vaan tuu orgasmia, ei edes jos itse tyydytän itteeni. Kyllä me ollaan kauemmin tunnettu toisemme, mutta ei tullu ajatelleeks sillo että voisin seurustella tuon kanssa ja sillä oli pari tyttöystävää siinä välissä. Ja mä oon yrittänykki sanoo että odotellaa 1-2 vuotta tai enemmän, mutta taitaa miehellä olla isompi vauvakuume ku mulla

 

Hei vain!
Olen sinun kohtalotoverisi, tosin olen jo raskaana. Lopetin suhteen exavopuolisoni kanssa viime lokakuussa ja tapasin nykyisen mieheni marraskuussa. Olemme olleet siis yhdessä kohta 5kk. Olen nyt raskaana hänelle ja viikkoja kasassa 11+4. Itse olen 19-vuotias ja mieheni on 24. Molemmat olemme todella innoissamme vauvasta, vaikka tietysti "järkytys" oli suuri kun saimme kuulla, että olen raskaana. En kuitenkaan näe tulevaisuutta pelottavana vaan olen ja olemme todella avoimin mielin ja mielestäni suhdetta ei voi rakentaa sen ajatuksen pohjalta, että mitä jos eroamme? Voin sanoa suoraan, ettemme mieheni kanssa tunne todellakaan täysin toisiamme, mutta tiedämme sen, että molemmat haluamme tämän lapsen ja haluamme myös opetella tuntemaan toisemme. Ja mitä noihin orgasmeihin tulee, niin jotkut eivät niitä vain saa vaikka olisi 20 vuoden liitto takana ja tuntisi toisen läpikotaisin. Niihinkin vaivoihin on sitten hoitokeinoja olemassa. Mutta tsemppiä teille! En tietenkään yllytä vauvan hankintaan, mutta tulin vain kertomaan sen, että ei se maailmaa kaada, jos saa vauvan ihmisen kanssa, jota ei ole tuntenut kymmentä vuotta.

 

ei se maailmaa kaada, jos saa vauvan ihmisen kanssa, jota ei ole tuntenut kymmentä vuotta.

Tule vuoden päästä raportoimaan lisää jooko?

 

Tule vuoden päästä raportoimaan lisää jooko?

Ehdottomasti

 

Hei vain!
Olen sinun kohtalotoverisi, tosin olen jo raskaana. Lopetin suhteen exavopuolisoni kanssa viime lokakuussa ja tapasin nykyisen mieheni marraskuussa. Olemme olleet siis yhdessä kohta 5kk. Olen nyt raskaana hänelle ja viikkoja kasassa 11+4. Itse olen 19-vuotias ja mieheni on 24. Molemmat olemme todella innoissamme vauvasta, vaikka tietysti "järkytys" oli suuri kun saimme kuulla, että olen raskaana. En kuitenkaan näe tulevaisuutta pelottavana vaan olen ja olemme todella avoimin mielin ja mielestäni suhdetta ei voi rakentaa sen ajatuksen pohjalta, että mitä jos eroamme? Voin sanoa suoraan, ettemme mieheni kanssa tunne todellakaan täysin toisiamme, mutta tiedämme sen, että molemmat haluamme tämän lapsen ja haluamme myös opetella tuntemaan toisemme. Ja mitä noihin orgasmeihin tulee, niin jotkut eivät niitä vain saa vaikka olisi 20 vuoden liitto takana ja tuntisi toisen läpikotaisin. Niihinkin vaivoihin on sitten hoitokeinoja olemassa. Mutta tsemppiä teille! En tietenkään yllytä vauvan hankintaan, mutta tulin vain kertomaan sen, että ei se maailmaa kaada, jos saa vauvan ihmisen kanssa, jota ei ole tuntenut kymmentä vuotta.

Onneksi olkoon! se on totta että minäkin haluan oppia tuntemaan rakkaani paremmin, mutta vaikka olisimme yhdessä seuraavat 50 vuotta, en silti tunne häntä kokonaan, koska en ole tuntenut häntä JO 20 vuotta (eli kun hän syntyi). Olisi vaan kivaa jos saisi orgasmeja. Että pystyis nauttimaan enemmän. Välillä seksi menee siihen että alan itkeä. Onnistun aina antamaan miehelleni nautinnon, hän tulee välillä vähän liiankin nopeasti Mutta kun itselläni tekee niin kovasti mieli, mutta sitten kun ei tunnu tarpeeksi hyvältä. Kokeiltiin nty simuloivia geelejä ja liukuvoiteita, mutta ei niissäkää ole apua. Ja kyllä me nyt varmaan yritetään samanlailla kuin aijemmin. ja kun tiedän itsestäni, ettei tuu raskaaks tosta noin vaan. Minusta tuntuu että meillä voi mennä se vuosi ennen kun tulen raskaaksi arvojen takia... 5 vuotiaasta asti ne on menny miten sattuu ja kukaan ei tiedä mikä minulla on kun arvot ei oo oikein. Ja minulla ei ole ikinä oikein ollut sitä teini vaihetta. jotenkin olen hypännyt sen ohi ja halunnut lapsia ja miehen. en ole oikein koskaan käynyt baarissa tai tehny mitää laittomia. Ja olen aina kaveriporkukassa ollut se ns. äiti joka huolehtii muista ja jolle kerrotaan aina kaikki murheet.

 

Tein tänään raskuastestin ja plussaa näytti! Nyt selvis se että miks on kamalan väsynyt ja myös mä kärsin unettomuudesta ja maha on ku pallo. Turvottaa ja on huono olo. teen viel ens viikolla uuden raskaustestin kun toi oli vaalee, mutta kyl se oli selvä viiva näky metrin päästä

 

Ja minulla ei ole ikinä oikein ollut sitä teini vaihetta.

aivan käsittämättömän huvittava keskustelu

 

aivan käsittämättömän huvittava keskustelu

Miten niin? Mitä tässä ny on hauskaa?

 

Miten niin? Mitä tässä ny on hauskaa?

no se että lapsi aikoo tehdä lapsen. tai no eihän se oikeastaan hauskaa ole, huonostihan tuossa käy suurella todennäköisyydellä. todellakin on liian aikaista, odota 25-vuotiaaksi, jos et ole nyt raskaana.

 

On tosiaan huvittava keskustelu. Ihan jo itsensä ilmaisu paljastaa ettei olla kovin valmiita ihmisiä. Ja eihän tuon ikäinen ja tuolla kokemuspohjalla oleva olekaan.
Tsemppiä silti.. Itse sain tästä hyvät ilot

 

On tosiaan huvittava keskustelu. Ihan jo itsensä ilmaisu paljastaa ettei olla kovin valmiita ihmisiä. Ja eihän tuon ikäinen ja tuolla kokemuspohjalla oleva olekaan.
Tsemppiä silti.. Itse sain tästä hyvät ilot

Mutta silti haluan kovasti lapsen ja nyt ollaan raskaana ja pysytään! Tosiaan olen raskaana. Onhan se huvittavaa nauraa toisille jotka eivät tiedä mitä elämältään haluaa. Tiedätkö muka itse? En ole kuitenkaa mikää 13 wee teini pissis joka panee jokaista vastaantulevaa ja huomaa yks kaks että onki jollekkin raskaana eikä muista että kelle kun on nii humalassa ollu...

Ja tunnen oikeasti vanhemmalta kuin oikeasti olen, en pelkästään ulkonäöltä. Olen kuitenki monia vauvoja ja isompia lapsia hoitanut ja pari kertaa päikyssäkin ollut tuuraajana ja hyvin pärjään lasten kanssa. vaipat sujuu hyvin ja itku vaihtuu usein nauruun nopeasti.

 

Tän on pakko olla provo

 

......

 

Tän on pakko olla provo

Sitä minäkin toivon, ihan jo mahdollisen tulevan lapsen takia.

 

Onnea raskaudestasi! Älä välitä idiooteista kommenteista, joiden tarkoituksena on vain laskea mielialaasi. Olet valmis, kun sinusta itse tuntuu siltä, eikä muilla ole asiaan sanomista.

Itseäni oikeastaan ärsyttää se, että nykyisin pidetään ihan outoina parikymppisiä, jotka vakaassa parisuhteessaan haluavat perheenlisäystä. Ainoa "oikea" tapa tuntuu tiettyjen kommentoijien mukaan olevan vuosi seurustelua, kolme-viisi vuotta avoliittoa, avioliitto, vakityö, talo ja vasta sitten lapsi. Toki ymmärrän tämänkin "koulukunnan" ajattelua: onhan järkevää, että kaikki on pohjustettu hyvin talouden osalta.

Nuorempana ajattelin itsekin tekeväni asiat "oikein päin", eli hoitavani koulun alta pois ja hankkimalla vakityön ennen lasten tuloa. Elämä teki yllätyksiä ja menin jo 19-vuotiaana naimisiin ihanan mieheni kanssa. Nyt kaksi vuotta naimisissa olleena voin todeta, että kaikki on edelleen hyvin ja että perheenlisäystä toivotaan ensi vuonna. En yritä väittää, että nuorena lapsien hankkiminen olisi jotenkin absoluuttisesti parempi vaihtoehto, mutta itsestäni tuntuu että se sopii hyvin elämäntilanteeseemme opiskelujen keskeneräisyydestä huolimatta. Tapoja on monia ja se on hyvä!

 

Itseäni oikeastaan ärsyttää se, että nykyisin pidetään ihan outoina parikymppisiä, jotka vakaassa parisuhteessaan haluavat perheenlisäystä.

Missä universumissa 7 kk seurustelu on "vakaa parisuhde"?
Mutta tokihan aikuinen ihminen tekee niinkuin tykkää