Hätätilanne, auttakaa!

Tilanteemme on ihan solmussa ja nyt on kriisi päällä! Olkaa kilttejä, auttakaa, älkää moralisoiko vaikka siihen on paljon syytä.

Tilanne on lyhyesti se, että mieheni on aika etäinen ja se suututtaa minua välillä. Mies torjuu minua sanomalla "en mä tiedä" ym., kun tulen liian lähelle. Nyt sitten tästä johtuen oli viikonloppuna riita, missä tulin sanoneeksi, että haluan erota. Tiedän että niin ei sanota, mutta tein kuitenkin niin. Sunnuntai päivä meni ok., mies oli pahoillaan ja minä pyysin anteeksi ja itketti. Tiedän että minun pitää hyväksyä hänet, eikä minulla ole oikeutta tehdä noin pahasti. Sunnuntaiyöllä mies jäi lukemaan ja minä menin nukkumaan. Hän oli ilmeisesti funtsinut asioita koko yön ja tänään kotiin tullessa hän oli tosi vihainen ja sanoi, että hänelle kaikki on "ihansama". Tällä hetkellä ei kiinnosta jatkaa suhdetta. Sanoin että hän on väsynyt ja ymmärrän että hän syystäkin on vihainen, mutta hän ei edes halua katsoa minua. Hän sanoo ettei tällä hetkellä tunne mitään minua kohtaan eikä tykkää yhtään mistään minussa. EIkä hän halua jutella. vaan lähti lenkille. Miten toimin nyt? Kun hän tulee kotiin jne. Neuvokaa kiltit!

 

Peset puhtaaksi, katsot syvälle silmiin ja otat suikkiin. Thats it.

 

Jos juttelu ei onnistu, ehkä olisi parasta pitää pieni tuumaustauko suhteessanne.
Onko jommankumman mahdollista lähteä muutamaksi päiväksi kotoa muualle olemaan?
Vihaisena ja lukkiutuneena ei ole juttelemaan kenestäkään, ainakaan asiallisesti.
Jos olette olleet yhdessä jo pidempään, vaikuttaa siltä, että teillä on jonkinasteinen tympääntymisvaihe meneillään ja nekin kuuluvat parisuhteeseen.
Onko teillä omia harrastuksia/ystäviä/menoja vai vietättekö paljon aikaa kaksistaan?
Toista ei voi (eikä saa!) pakottaa juttelemaan. Hyvä konsti on kirjoittaa kirje kumppanilleen, jossa kertoo toiveistaan , peloistaan jne. Kun sen saa lukea rauhassa ja ajatuksen kanssa, saattaa asioista puhuminenkin onnistua paremmin.
Olet oikeassa, että erolla "uhkaileminen" on väärin. Minusta se on toisen alistamista omaan tahtoon kiristämällä ja siis erittäin epäkypsää käyttäytymistä.

 

Ahaa. Valtataistelua.

Se, että sanoit haluavasi erota, toi esiin tilanteen, jossa mies ei halua olla jätetty, vaan jättäjä, tai ainakin näyttelee ettei se satu.

Sinä taas, on joku syy, mikä mättää ja haluat muutosta, mies ei halua. Mies pääsee pälkähästä kun saa sinut riippumaan hänessä, ettet jäisi yksin.

Pysy vaan sanojesi takana. Ero ei ole paha asia, jos mies ei halua mitään muutosta suhteeseenne, vaikka se ei mielestäsi toimi.

Toisaalta : Oletko liian riippuvainen, liian kiinni hänessä? Hän kaipaa ehkä tilaa ympärilleen, eikä tivausta, mitä hän mistäkin ajattelee...

Anna tilaa hänelle, henkisestikin. Älä kysele, älä tee mitään hänelle. Elä omaa elämääsi siinä.. ja katsele kannattaako siihen jäädä vai ei.. ajan kanssa.

 

Olen kysynyt mieheltä, haluaisiko hän, että lähden ystävän luokse vähäksi aikaa. Hän on niin vihainen, ettei anna mitään vastausta. Kannattaako minun silti lähteä?

Miehen pettymys johtuu siitä, että olemme saaneet suhdetta korjattua ja muutettua. Nyt tuli takapakkia kunnolla, enkä tiedä, veikö tämä hänen uskonsa meihin. Toisaalta, on kyllä varmaan oikein, etten kysele mitään? Jos hän haluaa päättää ja funtsia, niin tulkoon sitten luokseni vastauksen kanssa. En aio olla yliymmärtäväinen enkä ihan kylmä. Aion tosiaan vaan elää ja katsoa mitä tapahtuu. Mies on eronnut aiemmin ja häntä pelottaa se. Ero johtui siitä, että ex-vaimo oli pitkään uskoton. Tämä kaikki ei siis liity vain minuun. Eikä minunkaan suuttumiseni liittynyt vain mieheen, vaan siihen, että minulla on myös paha ero taustallani.

Mitään täysin kauheaa ei ole tapahtunut. Kukaan ei ole kuollut, ollut uskoton, väkivaltainen tms. Rankaiseeko mies minua ja miksi? Teenkö oikein jos oikeasti annan asian vain olla?

 

Voittehan te mennä johonkin yhdessä, tai tehdä jotakin mistä olette aiemminkin pitänyt.

 

Haluaisin, että se olisi mahdollista, mutta mies ei halua edes puhua. Hän on nyt tullut kotiin, mutta sanoi vain moi, ja häipyi puutarhaan. Eli emme taaskaan puhuneet.

 

Anteeksipyynnöt, hyväruoka, hellät sanat rakastan sinua, tapojen parantamiset ei auta. Jotta hän kertoisi pitääkö ja rakastaako hän teitä ja mitä kaikkea yhteiselämältä tahtoisi. Tuo yleensäkin on minulle aika outoa miten aikuiset ihmiset voi olla sanomatta mitään.

 

No joo. Minusta on aika turhauttavaa, koska juuri tästä syystä suutuin aika perusteellisesti. Minusta anteeksi voidaan pyytää ja antaa, asia voidaan käsitellä ja sen jälkeen jatkaa eteenpäin. Tai sitten erota. Mutta tämä tuntuu epäreilulta. Odotanko vaan kärsivällisesti, mitä hän sanoo, vai vedänkö johtopäätökset?

 

Kai se nyt vaan pitäisi jollainlailla voida keskustella mitä liitoltanne haluatte miten haluatte jatkaa tai sitten erota, jos mitään yhteistä mielipidettä ei löydy. Molempien kuitenkin pitäisi esittää omat toiveensa, jonka jälkeen voitte vasta tehdä kauaskantoisia päätöksiä. Tuskin tuo nykyinenkään tilanne on edes kummallekkaan tyydyttävä.

 

Varmaan jossain vaiheessa pystytään puhumaan. Mutta taitaa olla niin, että puhumisen yrittäminenkään ei nyt juuri kannata. Mies on tosi vihainen eikä tiedä mistään mitään. Onkohan tämä vaan reagointia, mikä minun pitää kestää, vai onko tässä ero tosi lähellä?

 

...Tilannetta kuvaa varmaan hyvin se, että mies istuu minua vastapäätä ja lukee lehteä ja nauraa itsekseen jollekin jutulle, mutta hän ei näytä mitään mielenkiintoa minua kohtaan. Tuntuu tosi pahalta.

 

No siihen puhumiseen asti ainakin on kestettävä.
Ja kun hän sitten joskus alkaa puhua, niin muistakaa te aluksi olla enemmänkin kuuntelija, jotta hän saa sanotuksi mitä hänellä on sanottavaa.
Jatkossa sitten harkitsette aina mitä sanotte. En minäkään aina kaikkea sano mitä ajattelen, joitakin asioita ei vaan voi sanoa, jos tietää miten toinen niihin reakoi.

Toivotan onnea matkaan.

 

...Tilannetta kuvaa varmaan hyvin se, että mies istuu minua vastapäätä ja lukee lehteä ja nauraa itsekseen jollekin jutulle, mutta hän ei näytä mitään mielenkiintoa minua kohtaan. Tuntuu tosi pahalta.

Kysykää mikä siellä on niin hauskaa.
Huumori on myös niitä vaikeiden tilanteiden korjauskeinoja.
Meillä jos toinen vähän suuttuu, niin toinen siihen, sinulla ei sitten ole huumorintajua. Yleensä se laukeaa sillä, kun huomataan ettei se niin vakavaa ollutkaan.

 

Unohdin sanoa alussa... Mies on maailman pitkäpinnaisin tyyppi, eikä hän ole ollut koskaan näin vihainen. Hän ei kerrassaan pysty edes puhumaan kun on niin vihainen. Eikä tunne mitään sen takia. En siis pysty tekemään mitään normaalia, mitä yleensä käytän jos toista harmittaa. Se minua pelottaa, tuntuu että hän ihan todella vihaa minua juuri nyt.

 

Ja mies siis sanoi, että mitta on täysi...

 

Jospa se sitten menisikin yön yli nukkumalla ohi.
Tuo pitkäpinna onkin yksi syy. Eli kaikki patoutumat kasaantuu ja purkautuu yhdellä kertaa. Parempi kun ne ermielisyydet tulisi esille useammin ja pienemmissä erissä.

 

Kiitos kun jaksat kommentoida! Olen ajatellut vähän samaa... Mies ei ole nukkunut viime yönä ja nyt hän sitten nukkuu. Voi olla, että hän kokeilee minua, siis onko turvallista sanoa mitä vaan ja suuttua. Lisäksi suuttumuksen näyttäminen on hänelle vaikeaa, joten kun tämä nyt näkyy, niin kyllä hän vihainen on. Sitten minulla on sellainen ajatus, että viha ja rakkaus käyvät käsikädessä, eli rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys. Siitä ei kai nyt ole kyse, kun toinen on niin vihainen ettei halua keskustella. Ainakaan hän ei ole sanonut haluavansa erota, vaikka sekin kai on mielessä ja se minua tässä pelottaa.

 

Useinhan riidat myös puhdistavat ilmapiiriä. Ihan kuin ne lähentäisivät puolisoita ja yhteenkuuluvuuden tunne vaan syvenee. Ainakin pikkuriidat tekee sillälailla. Tuommosista isommista ei ole kokemusta. Toivottavasti ne yhdistää vielä enemmän.

 

Niin ja käykää tekin sinne miehen viereen nukkumaan.

 

Haluaisin kovasti kokemuksianne vielä! Nyt yön yli nukuttua ajattelen tällaista. Mies on todella huono riitelemään, hän vain vetäytyy. Eikä tämäkään riita ole vaan pikemminkin niin, että mies on ihan älyttömän vihainen minulle. Toisaalta, koska hän vetäytyy niin plajon, niin tämä on minusta jollain tasolla myös elonmerkki. Voi olla, että suhde kaatuu tähän, mutta tässä kuitenkin nyt ollaan.
Eilen yöllä tapahtui tällaista. Mies nukahti tosi aikaisin, hän oli varmaan ihan väsynyt. Menin nukkumaan tunti sen jälkeen ja hän heräsi. Kävi pesulla ja tuli sänkyyn. Kun minä en saanut nukuttua, käännyin häntä kohti ja katsoin häntä ja hän takaisin. emme puhuneet mitään vaan katselimme toisiamme varmaan puoli tuntia. Mies kysyi jossain vaiheessa, mitä ajattelen, ja vastasin, että en mitään. Sitten hän kysyi, enkä pysty nukkumaan, ja siihen vastasin, että joo, pystyn kyllä. Mies lähti lukemaan lehteä ja surffaamaan netissä, ja palasi sänkyyn vasta kun olin nukahtanut. Aamulla sanoimme huomenta, mutta ei muuta. En jaksanut jäädä pitkäksi aikaa, joten lähdin töihin. Ja aion pysyä täällä pitkään tänään. Mitä ajattelette? Jotenkin hullulla tavalla minulla on rauhallisempi olo kuin aikoihin: oikeasti, vihan ilmaiseminen on terveen ihmisen merkki.

 

Ajatuksia?

 

Muuten tuolloin yöllä esittämillään kysymyksillä olisi miehenne halunnut aloittaa keskustelun, mutta nyt kävikin niin hassusti että te ette halunnut keskustella. Ne katseetkin olivat eräänlaista sovinnon hakua. Toivottavasti tänään tulee uusi mahdollisuus ja silloin puhukaa mikä mieltä painaa. Voi se olla niinkin, että miehen mieltä painaa enemmän se kun teillä ei ole hyvä olla. Mieshän luontaisesti haluaa, että vaimolla on hyvä olla hänen kanssaan.

 

Niin. Minusta tuntuu, etten halua keskustella ja olla se aktiivinen osapuoli. Minä yleensä meillä kiukustun, osoitan tunteet ja aloitan sitten asioiden purkamisen ja pyydän anteeksi. Nyt mies on minusta käyttäytynyt lapsellisesti, vaikkakin ihan aiheellisesti, ja hän saisi tehdä aloitteen sanoa jotain. Varsinkin, kun hän itse kieltäytyi kaikesta puhumisesta eilen. Minä en halua puhua vihaisen ihmisen kanssa tai ainakin haluan että hän selkeästi ilmaisee haluavansa nyt puhua.

 

Tai siis ehkä kysymys on... Kuulostaako tilanteemme teidän mielesänne ihan toivottomalta? Miten minun kannattaa nyt toimia?