Hätätilanne, auttakaa!

  • Viestiketjun aloittaja Marikki33
  • Ensimmäinen viesti
ap.
Mies vaan sanoi nimenomaan, että hän haluaa miettiä asioita ja saada etäisyyttä koko roskaan vähäksi aikaa. Uskon, että tilanteen rauhoittuminen on hyvä juttu. Olen tuolla edellä todennut, että haluan kokeilla sitä, saanko olla oma itseni tässä suhteessa. Hyväksyykö mies minut sellaisena, mitä itse en ole uskaltanut näyttää. Ja pystyykö hän tekemään itse niin. Tämä kriisi on opettanut tosi paljon siitä, mitä haluan ja mitä en halua. Mutta haluan nähdä, onko todella intiimi suhde meidän välillämme mahdollinen ilman mitään muita kuvioita. En ole itse osannut olla rehellinen (erouhkaus esim. liittyy menettämisen pelkoon). Mitä jos uskallan lyödä kaikki kortit pöytään ja sanon, että omasta taustasta johtuen pelkään menettämistä ja se saa minut tekemään ihan kauheita asioita. Tällaista olen ajatellut.
 
joo-o(laastaeri)
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Mies vaan sanoi nimenomaan, että hän haluaa miettiä asioita ja saada etäisyyttä koko roskaan vähäksi aikaa. Uskon, että tilanteen rauhoittuminen on hyvä juttu. Olen tuolla edellä todennut, että haluan kokeilla sitä, saanko olla oma itseni tässä suhteessa. Hyväksyykö mies minut sellaisena, mitä itse en ole uskaltanut näyttää. Ja pystyykö hän tekemään itse niin. Tämä kriisi on opettanut tosi paljon siitä, mitä haluan ja mitä en halua. Mutta haluan nähdä, onko todella intiimi suhde meidän välillämme mahdollinen ilman mitään muita kuvioita. En ole itse osannut olla rehellinen (erouhkaus esim. liittyy menettämisen pelkoon). Mitä jos uskallan lyödä kaikki kortit pöytään ja sanon, että omasta taustasta johtuen pelkään menettämistä ja se saa minut tekemään ihan kauheita asioita. Tällaista olen ajatellut.
No hyvinhän sinä tunnut uskaltavan...mielestäni paisuttelet omia puutteitasi liikaa jotta olisit samalla viivalla miehen kanssa.
Eli oikeasti sinulle ei tuota mitään vaikeuksia kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi, mitä ihmettä: et halua menettää miestä. Sanoit sen jo, ja voisit sanoa sen miehellekin jos et pelkäisi MIEHEN REAKTIOTA. Eli voisit olla itse täysin avoin, mutta ,miehesi on sellainen että joudut miettimään kannattaako hänelle sanoa yhtään mitään..koska hän ei ehkä rakasta sinua.
Olisiko sinulla tuota koko ongelmaa jos hän rakastaisi sinua.
 
ja vielä
Onko sinulla "menettämisen pelko" jotenkin erityisvikana, vai johtuuko pelko ihan siitä aiheesta että miehesi on kokoajan puolella perseellä suhteessanne. Itse ensin ei puhu ei pukahda, kun sinä puhut pitää lähteä metsään "miettimään"

No, sellaisia suurin osa miehistä on mutta ei kannata mennnä perässä jos itse olet kypsempi, tai uskoa kaikkea miehen sanomista, mies ei lähde minnnekään jos on kodin löytänyt, MIKSI LÄHTISI???
 
vieläkin
Minusta teet virheen siinä että annat miehen ohjailla suhdettanne. tai vaikka menisikin hänen ehdoillaan, kuka sitä pakottamaan jos toinen on vihainen, niin turhaa sinä liikaa annat hänen vaikuttaa mielialoihisi. Anna miehen miettiä niin paljon kuin jaksaa, se on hänelle hyväksi, mutta lakkaa keksimästä mitä muka sinussa on "vikaa" kun mitä on lukenut niiin olet vain normaali nainen joka etsii sitä mitä naiselle kuuluu...puhumista ja välittämisen osoittamista, kommunikaatiota. Jos ei tule niin turha jankata, mutta turha sinunkaan noin syvällisesti joka käänteessä "myöntää virheitä" ja olla tietoinen "omista puutteista" kun jokainen normaali nainen on aivan tarpeeksi tietoinen omista puutteista ja henkisestä tilanteestaaan, miksi noita kirjoitetaan oppaisiin on MIEHIÄ VARTEN, miehet hiihtävät perässä ja siitä johtuu kaikki ongelmat yleensä.
Naisella on toki myös niitä hetkiä jolloin pitää mennä itseensä ja miettiä omiakin vikoja, mutta sinun tekstiä kun lukee niin menet viiden minsan välein itseesi enkä usko että yksikään paha solu sinussa asuu.
 
huhhuhhuhhuh
Tämä ei varmasti lohduta tai auta ketään, mutta tarinasi kuulostaa NIIIIN tutulta. Mieheni on aivan samanlainen, ja meidän suhteesta on kadonnut kaikki läheisyys seksiä ja halimista myöten. Erosta on keskusteltu, mutta sekin on vaikeaa, kun on kaksi pientä lasta.

Tuollaisen jurottavan jääkalikan kanssa on järkyttävän vaikea elää. Kannattaa kyllä nyt tehdä kovasti työtä, että suhteenne ei ajautuisi aivan umpikujaan, jos nyt meinaatte pysyä vielä yhdessä. Itseään ei voi kuitenkaan repiä loputtomiin eikä kannata kovin pitkään ponnistella turhaan, jos mies ei pistä tikkua ristiin suhteenne eteen. Toisaalta muutoskin on hidasta, joten ajan myötä voitte saada suhteenne toimimaan. Mieti huolella, sillä lapset eivät ainakaan tilannetta helpota...
Paljon tsemppiä sinulle!
 
Normaali Parisuhde!
Onko normaalissa parisuhteessa niin, että toinen osapuoli voi suuttua siitä, jos toinen on huolissaan siitä onko kaikki hyvin. Onko se esim. läheisriippuvuutta jos toinen kysyy, tai kertoo mitä on sydämellä. Tai avautumisen vaikeutta.
Kertokaa minulle, koska mietin myös mikä minussa on vikana, ja mitä teen miehen kanssa väärin. Kun hän aina häipyy paikalta, jos yritän puhua suhteestamme. Olisiko niin että hän syvästi rakastaa minua, mutta ei vain halua puhua koska omaa niin suuren vetäytymisen tarpeen.
 
Ei oikein hyva
Alkuperäinen kirjoittaja Normaali Parisuhde!:
Onko normaalissa parisuhteessa niin, että toinen osapuoli voi suuttua siitä, jos toinen on huolissaan siitä onko kaikki hyvin. Onko se esim. läheisriippuvuutta jos toinen kysyy, tai kertoo mitä on sydämellä. Tai avautumisen vaikeutta.
Kertokaa minulle, koska mietin myös mikä minussa on vikana, ja mitä teen miehen kanssa väärin. Kun hän aina häipyy paikalta, jos yritän puhua suhteestamme. Olisiko niin että hän syvästi rakastaa minua, mutta ei vain halua puhua koska omaa niin suuren vetäytymisen tarpeen.
Kysyin mieheltani mista tuollainen kaytos johtuu. Mies esitti muutaman mahdollisuuden, mutta syva rakkaus ei kylla ollut listalla. Minun arvaukseni taas on etta mies ei halua puhua suhteesta ja tulevaisuudesta siksi etta han tuntee sen tukahduttavaksi, tai hanella on jokin syy tuntea syyllisyytta kun alat puhumaan tunteistasi hanta kohtaan. Voi olla etta mies ei ole vakavasti suhteessa mukana, hanella on toinen nainen, tai olet mahdollisesti ihan kiva nainen, mutta mies ei ole suunnitellut kovin pitkaa tulevaisuutta kanssasi, ja han joutuu valinnan eteen: kerro naiselle epamiellyttava totuus tai pinkaise ovesta ulos ettei tarvitse puhua. Mies ei kesta katsoa sinua silmiin ja haluaa etta koko epamukava aihe lakaistaan maton alle. Han on jo huomannut etta saa sinut vaikenemaan koko aiheesta koska pelkaat etta mies taas haipyy maisemasta. Katevaa.

Mieti itse: mita se kertoo sinulle ettei mies halua puhua suhteestanne mitaan vaan pakenee raukkamaisesti paikalta? Onko tuo kaytos kunnioittavaa sinua kohtaan? Reilua? Aikuisen vastuuntuntoisen miehen kaytosta rakastamaansa naista kohtaan?
 
ap.
Joo, olen tosi katuvainen, koska menin uhkailemaan erolla. Vaikka se oli lapsellista ja typerää, niin se oli oikeasti osoitus siitä, että kaipaan läsnäoloa, turvaa ja rakkautta. Että halusin jonkun reaktion. Tästä johtuen olen nyt ruoskinut itseäni ihan hulluna. Minun on siis vaikeaa sanoa, että rakastan miestäni, itseni takia. Tarvitsen paljon turvaa siihen, en pelkää miehen reaktioita, koska hän pitää siitä. Pointti on se, että olemme molemmat ihan tervejärkisiä ihmisiä (vaikka nyt kyllä kaikki tästä näkökulmasta kuulostaa ihan hullunmyllyltä) ja ihan aidosti haluamme elää yhdessä. Pystymme eroamaan jos mitään ei ole tehtävissä tai jos suhde ei tunnu oikealta. Tästä on evidenssiä molempien kohdalla. Tilanne vain on se, että me _molemmat_ olemme sitä mieltä, että jos tämä ei onnistu, niin mikä sitten. Meillä on todella paljon hyvää tämän jutun lisäksi ja siksi me vielä yritämme. Sen takia olen miettinyt sitä, että minun pitäisi uskaltaa näyttää miehelle, miten paljon välitän, mikä ei siis liity häneen vaan minun menettämisenpelkooni.

Mies lähti "metssän miettimään", koska se oli jo aiemmin sovittu juttu. Minun oli tarkoituskin viettä viikonloppu yksin. Mutta "vieläkin", kirjoitit kyllä asiaa. En halua pahaa ja minulla on omat ongelmani, mutta ne eivät kyllä eroa keskivertonaisesta hirveän paljon. Haluan hyvää, olen ehdottanut kommunikaatiota ja ollut ymmärtäväinen. Olen pyytänyt anteeksi. Tässä vaiheessa en voi muuta tehdä, ja ehkäpä itseni ruoskiminen saakin siksi loppua tähän. En haluan elää miehen mielialan mukaan, enkä halua pilata viikonloppuani itsesyytöksillä. Meissä molemmissa on vikaa, minä vain ilmaisen itseäni niin, että minulle on helpompaa olla vihainen.
 
ap.
Tänään on muutenkin sellainen päivä, että mietin haluanko jatkaa suhdetta minäkään. Minulla on oikeus saada kuulla, että mies välittää ja saada muutakin kuin "emmä tiedä". Tajuan, että mies on epävarma, koska erouhkailuni on etäännyttänyt hänet. Mutta minulla on ollut syyni ja moni asia on tehnyt kipeää. Ehkä se ei ole tarkoitus kuitenkaan, vaan se, että olisin onnellinen ja tasapainoinen.
 
Normaali Parisuhde!
Mun mies myös on joskus tuollainen etäinen...
Hän etääntyy siitä jos haluan läheisyyttä, hän etääntyy jos minä etäännyn, hän etääntyy jos uhkaan erolla. Joka asiasta hän etääntyy, ja nyt varmaan valovuosien päässä. Ja etääntymisestä ei koskaan palaa takaisin, vaan minkä verran etääntyy niin takaisin ei tule, eikä tule lähemmäs.
Yhtään uhkavaatimusta en ole ilman syytä tehnyt. Mutta mies on aina valmis eroon, jos sanon.
Ihmettelen joskus ettei hän halua edes selvittää MIKSI, vaan lähtee ovesta jo ennenkuin saan lauseen loppuun.
Kerran tässä aloitin lauseen näin " Minusta me voitais enemmän jutella näistä asioista koska..."

Niin mies keskeytti näin " JOKO SE TAAS ALKAA"

Riidat sovitaan näin "Eiköhän jo lopeteta tämä turha riitely", eli ei mitään puolion ja toisin anteeksi pyyntöä tai halausta.
sanoo matalalla äänellä, kuin lapselle: että tule nyt järkiisi ja ota isommasta mallia.
 
ap.
Oletko ajatellut kertoa miehelle, miltä sinusta tuntuu. Ilman että haluat puhua suhteesta? Miestä varmasti on alkanut pelottaa, että taas tulee riita. Entä jos kertoisit hyviä asioita miehelle, mitkä jutut tuntuvat hyviltä ja oikeilta suhteessanne ilman että odotat mieheltä sen enempää?
 
Normaali Parisuhde!
Joskus mies on jopa ehdottanut meidän parisuhdeongelmiin ratkaisuksi, että ei keskustella asioista niin paljoa koska keskustellessa aina tulee niin paljon kiistaa.
Pahinta mitä hän tietää on riitely, ja olen siksi vähentänyt kaiken riitelyksi tulkittavan minimiin, eli aloitan jokaisen suhteeseemme liittyvän lauseen sanoilla "Minusta tuntuu" ja "Huom! MINUSTA tuntuu, ei välttämättä tarkoita sitä että se olisi niin" Ja loppuun sanon että hän voisi kertoa miltä hänestä tuntuu...ja muistaa että en halua syyttää häntä.

Mutta mikään ei auta, mies on julistanut että parisuhteen puhuminen on aina riitelyä, ei mitään väliä sillä vaikka en kertaakaan korota edes ääntäni, en paisko enkä itke. JOs joku alkaa huutaa se on aina mies joka ensin huutaa. Minu puhe on silti hänen mielestään riitelyä, tai ainakin riidan haastamista, joka pitää heti lopettaa. Huoh. En enää keksi mitä voisin tehdä vielä paremmin, miten voisin vielä kiltimmin puhua. Pitäisikö miestä taputella puhuessa ja syöttää sokeripaloja, niin oppisi että puhuminen on positiivinen kokemus...ei taida oppia.
 
Normaali parisuhde!
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Oletko ajatellut kertoa miehelle, miltä sinusta tuntuu. Ilman että haluat puhua suhteesta? Miestä varmasti on alkanut pelottaa, että taas tulee riita. Entä jos kertoisit hyviä asioita miehelle, mitkä jutut tuntuvat hyviltä ja oikeilta suhteessanne ilman että odotat mieheltä sen enempää?
No joskus aiemmin tein aina niin, että jokaista negatiivista asiaa kohti keksin ainakin kaksi positiivista...ja saatoin kertoa ihan positiivisia asioita..
mutta mies varmaan piti sitä jotenkin tennäisenä, ja ajatteli että akka siinä taas koittaa manipuloida ja tehdä jonkin oppikirjan mukaan.
Nyt ne positiiviset asiat on just luokkaa "Olipa ihanaa että tyhjensit tiskikoneen" ja muistan aina kehua kun joku asia on hyvin,
Mutta ei mies hymyile kun sanon jotain positiivista, hän ajattelee varmaan että teeskentelen.
En tajua..onnistun aina jotenkin vaikuttamaan miehen silmiin falskilta, kun yksin koitan ohjailla suhdetta ja toinen siinä vain seuraa minun rimpuilua ihan kuin hänellä ei olisi mitään omaakin tekemistä tässä suhteessa.
Ja vaikka miten olen ollut kiltti, mies reagoi aina suoraviivaisella VIHAMIELISYYDELLÄ kun sanon yhdenkin lauseen väärin..eli paapominen on vain nostanut miehessä vihaa.
Hän ei rakasta minua, tajuan sen nyt. Koska ei rakkaus ole tällaista...eikä parisuhde ole sellainen missä pitää kävellä kokoajan munankuorilla.

 
ap.
Suosittelisin teille terapiaa, muuten tuo solmu ei kyllä aukea. Samaa kyllä suosittelen meille.

Meillä miehen epävarmuuden ja "emmä tiedä" -juttujen takan on se, että hän haluaisi meidän onnistuvan, mutta ei tiedä miten. Se tekee hänet epävarmaksi. Kaikki palikat ovat olemassa, mutta emme osaa liittää niitä yhteen. Kun minä olen väsynyt ja surullinen, niin tuo "emmä tiedä" on minulle liikaa. Haluaisin, että hän tekisi _jotain_ auttaakseen tilannetta.

Yritän koko ajan pitää itsesänti huolta juuri nyt. Joo, olen tehnyt virheitä, mutta en todella ole paha tai ilkeä ihminen.
 
Normaali parisuhde!
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Suosittelisin teille terapiaa, muuten tuo solmu ei kyllä aukea. Samaa kyllä suosittelen meille.
Jep. Tällähetkellä minua kuvottaa sekä mies että minä.
Siis oksettaa kun ajattelen sitä kaikkea lässyn-lässyn paskaa mitä joutuu kestämään ja kuinka joutuu vääntyilemään ja miten joutuisi sielä terapiassakin höpisemään "minusta tuntuu" ja "voi voi nääs nääs lässyn lässyn" "pelottaa ja tunteet" ja voivoi: Kun katson tuota miestä niin en näe mitäään miksi minun pitäisi juuri hänet saada minusta välittämään. Oksettava ja jopa ehkä hieman rumakin mies, ainakin irvistäessään minulle. Seksiä ei ole ollut pitkään aikaan, eikä todellakaan paneta häntä katsoessa ja muistellessa mitä kaikkea olen saanut kestää, ja kuinka hän on savustanut minut tästä suhteeesta tieten tahtoen ulos.
YÖÄÖÖÖÖÖK olisipa kiva jos tämä ei olisi ihan tähän pisteeseen mennyt, kyllä minä hänen vikansakin aikoinaan siedin ja olisin sietänyt varmaan pitkän aikaa. Jos ei tuo olisi ihan noin kyrväksi alkanut.
 
ap.
Hei, mitä jos eroaisitte? Tai muuttaisit hetkeksi pois? Noin tulehtuneeksi tilanne ei saa mennä! Meillä on keskusteluyhteys ym., ja molemmat mietimme nyt voimmeko olla onnellisia, lisäksi puhumme nätisti toisillemme ihan pahimpia riitoja lukuunottamatta. Silti nyt on pohdinnassa se, kannattaako elämää laittaa tähän.
 
Normaali Parisuhde!
Ottaa sisun päälle, että oma mies jonka kanssa sovitiin että eletään, ei rakasta minua
ei pidä minua perheenään, ei luota minuun eikä turvaa minuun.
Tämä on sekä noloa että surullista.
Hyi maailman vaikein ero: tiedän jo mitä hän tuleville naisilleen minusta kertoo, on varmaan saanut ihan traumojakin kun olen niin mustasukkainen, kärtän asioita, en anna yksityisyyttä siis kaikkea mitä nyt olen epätoivosssani yrittänyt käännetään niin että olin sellainen vaimo jonka voi hylätä. Yök, lisäksi kun ei se rakkaus alunperin minunpuooleltani olllut haihtumassa...minut on jätetty.
Tulen aina kokemaan sen niin, vaikka itse sitä kuitenkin ehdotin että erotaan.
 
Normaali Parisuhde!
Ottaa vielä kaaliin sekin, että olenko tavallaan turhaan yrittänyt, kun ilmeistä on että mies on voinut oikeasti olla kanssani jo pitkäään aika kevyin perustein tyyliin "niinkauan kuin tämä toimii itsestään" mutta ei ole aikonutkaan mitään suurempia. jotenkin tuntui kun paiskasin sormuksen seinään niin hän oli jotenin onnellisen oloinen, ja sitten kun kysyin että miten on, hä noli että "itsehän juuri teit ratkaisun" jatoivoitti onnea löytämään joku mies joka jaksaa minun kanssa parisuhteilla.
Että jos tuo paskiainen on vielä sen tehnyt, että on vedättänyt minua tässä turhan takia, antanut aina vain lisää tulkinnan varaa sanomalla mahdollisimman vähän..emmätiedä on niin monipiippunen juttu, sen voi halutessaan tulkita siten että toinen pelkää, tai sitten sen voi tulkita niin että ei halua, tai ei tiedä jne...mutta parisuhteessa se on kyllä vähän vaarallista jättää sitä tulkinnan varaa toiselle liikaa.
Mies aina kertoo joskus viikkojen päästä miten on "tulkinnut" puolestaan jonkun minun sanomiseni...joskus ihan yllättää että kuinka väärin on käsittänyt vaikka väännän rautalangasta. Se ei ole mahdollistakaan, siksi epäilen tahallisuutta.
 
Normaali Parisuhde!
..heh, lisäksi jos minä olisin jonkkun miehen sanomisen käsittänyt niin ilkeänä, niin olisin kyllä heti tarkistanut asian että ymmärsinkö väärin.
Mutta mies mököttää, sitten sanoo että koko vitun kahden viikon mökötys johtui jostain joka oli sitäpaitsi väärinkäsitys...ja mikä kärsimysnäytelmä siitä saatiinkaan aikaiseksi.
Kyllä tuo jätkä taitaa lyödä aivan tahanpäiten läskiksi tämän homman.
 
ap.
Tuossa on kysymys alivastuullisuudesta, miehelläni on sama ongelma (johtuen lapsuudenkodista), minkä kanssa ollaan kamppailtu. Entä jos päästät irti miehestä ja keskityt hetkeksi omaan elämään? Minä olen tekemässä sitä juuri nyt. Annan miehen olla rauhassa ja lähden työmatkalle näkemättä häntä sitä ennen. Kun tulen takaisin, on monta asiaa käsiteltävänä ja minusta nyt on miehen vuoro tarttua niihin. Meillä alkaa kesäloma ja sitä varten pitäisi päättää, ollaanko yhdessä. Samoin tiedän, tämä kuulostaa hassulta mutta kuitenkin, että mies tuntee vetoa minua kohtaan. Seksiä en kuitenkaan halua harrastaa jos asiat eivät ole kunnossa. Tämä on myös uusi asia. En aio pihdata, mutta en halua olla lähellä toista jos hän ei siihen itse pysty. Pian siis tapahtuu. Sitä ennen aion nauttia työmatkasta, syödä hyvin ja uida hotellissa, nukkua pitkät unet ja tutustua ihmisiin.
 
ap.
Tunteet heittelehtivät laidasta laitaan. Olen lähdössä matkalle ja haluaisin puhua nyt sitten kuitenkin miehen kanssa ennen kuin lähden. Haluaisin että asiamme olisivat hyvin. Puhuminen ei vaan juuri nyt toimi, koska hän haluaa olla rauhassa. On aika onneton olo, vaikka tajuan, että voimme selvitä tästä jos annan miehelle aikaa ja tilaa miettiä. Ja jos itse saan asioita selväksi itselleni.
 
Se tavallinen tarina
Alkuperäinen kirjoittaja Normaali Parisuhde!:
..heh, lisäksi jos minä olisin jonkkun miehen sanomisen käsittänyt niin ilkeänä, niin olisin kyllä heti tarkistanut asian että ymmärsinkö väärin.
Mutta mies mököttää, sitten sanoo että koko vitun kahden viikon mökötys johtui jostain joka oli sitäpaitsi väärinkäsitys...ja mikä kärsimysnäytelmä siitä saatiinkaan aikaiseksi.
Kyllä tuo jätkä taitaa lyödä aivan tahanpäiten läskiksi tämän homman.
Voi hyva ystava...... Voisitko laittaa tanne yhdenkin hyvan syyn miksi olet viela yhdessa tuon miehen kanssa? Tassa on kylla malliesimerkki siita mita tapahtuu kun nainen sietaa huonoa kohtelua miehen taholta paivaakaan ja haluaa yrittaa viela "kerran" (- lue: sata kertaa). Siita syntyy lopuksi ainoastaan suuri katumus etta on tuhlannut niin paljon aikaa mieheen joka ei ole sen arvoinen.

Ja "vanhasta tottumuksesta" ei muuten ole hyva syy.

Miksi muuten annat piut paut mita exa uusille naisilleen sinusta kertoo? Anna kulua aikaa vuosi tai pari, ja ne uudet naiset ovat myos oppineet kantapaan kautta etta tahan juippiin ei ole mitaan luottamista. Han on ilmeisesti vain veemainen ihminen jonka mielesta on hauskaa kiusata ja pompotella partneriaan. Siksi juuri han ei itse lahde suhteesta, kiusaaminen on niin kivaa. Sellaisia miehia on yllattavan paljon.
 
oppinut
Munkin mies kiukutteli ennen, saattoi olla puhumatta viikonkin.
Olin tosi hädissäni ja yritin kaikin keinoin saada puhetta aikaiseksi.
Nykyään saa olla hiljaa jos haluaa.
En välitä koko asiasta, touhuilen ihan omia juttujani ja puhun hänelle, vaikka en saakaan vastausta.
Aika äkkiä hänen mielensä tasaantuu, koska ei saa vastavuoroisuutta takaisin.
Ajattelen vaan, että siinäpähän möllötat.
Ei vaikuta minuun mitään.
 
sivupersoona
Alkuperäinen kirjoittaja oppinut:
Munkin mies kiukutteli ennen, saattoi olla puhumatta viikonkin.
Olin tosi hädissäni ja yritin kaikin keinoin saada puhetta aikaiseksi.
Nykyään saa olla hiljaa jos haluaa.
En välitä koko asiasta, touhuilen ihan omia juttujani ja puhun hänelle, vaikka en saakaan vastausta.
Aika äkkiä hänen mielensä tasaantuu, koska ei saa vastavuoroisuutta takaisin.
Ajattelen vaan, että siinäpähän möllötat.
Ei vaikuta minuun mitään.
Juuri noin. Olette oppinut oikean asenteen.

 
toinen oppinut
Alkuperäinen kirjoittaja oppinut:
Munkin mies kiukutteli ennen, saattoi olla puhumatta viikonkin.
Olin tosi hädissäni ja yritin kaikin keinoin saada puhetta aikaiseksi.
Nykyään saa olla hiljaa jos haluaa.
En välitä koko asiasta, touhuilen ihan omia juttujani ja puhun hänelle, vaikka en saakaan vastausta.
Aika äkkiä hänen mielensä tasaantuu, koska ei saa vastavuoroisuutta takaisin.
Ajattelen vaan, että siinäpähän möllötat.
Ei vaikuta minuun mitään.
Niinhän se on, että muita et pysty muuttamaan, ainoastaan itseäsi.
 

Yhteistyössä