M
"melinda"
Vieras
Kaikki muut tuttuni ja sukulaiseni ajavat säärensä ja minä olin ainoana säärikarvat tallella. Kyselin välillä uusilta ihmisiltä (naisilta ja miehiltä), että pitäisikö naisen ajaa säärikarvansa. Kaikki olivat aina ensin sitä mieltä, että joko ehdottomasti pitää tai vain jos karvat ovat tummat ja tuuheat. Kun sitten esittelin vaaleita sääriäni, niin suurin osa sanoi, ettei minun kannata ajaa niitä missään tapauksessa. Paras ystäväni kuitenkin oli aina sitä mieltä, että minun kannattaisi ajaa sääret.
Nyt kolmikymppisenä olen miettinyt tätä aihetta parin vuoden ajan todella paljon, sillä raskausaikanani ja sen jälkeen säärikarvat ovat tuuhentuneet. Raskausaikana ne olivat jopa tummentuneet, mutta vaalentuneet takaisin. Aikuisiällä aina häpesin karvaisia sääriäni, mutta samalla paheksuin enemmän muiden tummia ajettuja sääriä. En nimittäin halunnut itselleni sääriä, joissa näkyy tummat pisteet, kun ne on ajeltu. Kaikki tietenkin olivat sitä mieltä, että jos alkaisin ajaa sääriäni, niin karvat tummuisivat ja sitten minullakin olisi tummat pisteet säärissä.
Rupesin miettimään, että kyllä minulla varmasti olisi parempi olo, jos vaan ajaisin sääreni. Aiemmin minua oli häirinnyt muiden ihmisten mielipiteet (naispuolisten), mutta nyt inhosin säärikarvojani itsekin. Ajattelen kuitenkin, että eihän niitä tarvitse olla jatkuvasti ajamassa, jos ei sitten enää jaksakaan. Sitten tein niin hurjasti, että ajoin molemmat sääreni ja olen nyt toistanut sen muutaman kerran. Olo on niin hyvä, kun minulla on nyt kauniit sääret! Olisi pitänyt ajaa ne jo vuosia sitten, silloin kun asia alkoi häiritsemään. Mutta sanotaan nyt näin, että miehiä karvani eivät ole haitanneet ja sen takia olen antanut asian olla tähän asti. Nyt halusin ajaa, koska itse halusin!
Mutta kaikesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että jos joku haluaa antaa säärikarvojensa rehottaa, niin siitä vaan. Ei ne minua ainakaan häiritse ja onhan se helpompaa, jos ei ole niin paljon kaikkea mitä muuttaa itsessä.
Nyt kolmikymppisenä olen miettinyt tätä aihetta parin vuoden ajan todella paljon, sillä raskausaikanani ja sen jälkeen säärikarvat ovat tuuhentuneet. Raskausaikana ne olivat jopa tummentuneet, mutta vaalentuneet takaisin. Aikuisiällä aina häpesin karvaisia sääriäni, mutta samalla paheksuin enemmän muiden tummia ajettuja sääriä. En nimittäin halunnut itselleni sääriä, joissa näkyy tummat pisteet, kun ne on ajeltu. Kaikki tietenkin olivat sitä mieltä, että jos alkaisin ajaa sääriäni, niin karvat tummuisivat ja sitten minullakin olisi tummat pisteet säärissä.
Rupesin miettimään, että kyllä minulla varmasti olisi parempi olo, jos vaan ajaisin sääreni. Aiemmin minua oli häirinnyt muiden ihmisten mielipiteet (naispuolisten), mutta nyt inhosin säärikarvojani itsekin. Ajattelen kuitenkin, että eihän niitä tarvitse olla jatkuvasti ajamassa, jos ei sitten enää jaksakaan. Sitten tein niin hurjasti, että ajoin molemmat sääreni ja olen nyt toistanut sen muutaman kerran. Olo on niin hyvä, kun minulla on nyt kauniit sääret! Olisi pitänyt ajaa ne jo vuosia sitten, silloin kun asia alkoi häiritsemään. Mutta sanotaan nyt näin, että miehiä karvani eivät ole haitanneet ja sen takia olen antanut asian olla tähän asti. Nyt halusin ajaa, koska itse halusin!
Mutta kaikesta huolimatta olen edelleen sitä mieltä, että jos joku haluaa antaa säärikarvojensa rehottaa, niin siitä vaan. Ei ne minua ainakaan häiritse ja onhan se helpompaa, jos ei ole niin paljon kaikkea mitä muuttaa itsessä.