T
TurkuTartar
Vieras
4-vuotiaan poikani paras kaveri tarhassa on erittäin välkky, mutta samalla taitava manipuloimaan. Hän taitaa olla lähempänä viittä vuotta. Myös päiväkodin henkilökunta on kommentoinut tätä lasta "manipuloivaksi". En tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Toisinaan lapseni on kertonut illalla surkeana pahasta mielestään heidän leikkiensä vuoksi. Olen ottanut asian puheeksi myös henkilökunnan kanssa, ja he ovat harmitelleet sitä että pienestä ryhmästä ei löydy toista sopivampaa leikkikaveria. Olen kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen että tällä toisella pojalla on lähes päivittäin omia leluja päiväkodissa mukana(kiellettyä), ja välillä poikani kertoo että tämä kaveri on tarjonnut jotain karkkia tai purkkaa omasta taskustaan kesken päivän. Synttäreillä yms. kun olen nähnyt pojan vanhempiensa kanssa, vanhemmat ovat oleet passiivia komentamaan ja olen usein ojentanut heidän lastaan heidän läsnäollessaankin jos on esim. etuillut minun lastani. Kuitenkin muissa tilanteissa vaikuttavat tyytyväisiltä lapseensa, ja tällä lapsella on aina viimeisimmät lelut, hienot vaatteet jne. Kun olen seurannut tätä lasta, tai ottanut häneen kontaktia, olen ollut hämmästynyt hänen supliikkiudesta ikätasoon nähden.
Kieltämättä mieleeni tulee, että lapsi vaikuttaa narsistiselta. Hän osaa vedota toisen tunteisiin inhottavalla tavalla. Oma lapseni on sen verran tunteellinen ja ehkä hitaampi oivaltamaan, että lähtee mukaan tällaiseen, ja on ikäänkuin riippuvainen tästä kaveristaan. Henkilökunnan mukaan tämä toinen lapsi usein häiritsee minun lapseni keskittymistä päivittäin eri tilanteissa. Enkä nyt sano että oma lapseni on mitenkään täydellinen, mutta hän on avoin ja kertoo hyvin tunteistaan sanallisesti. Se vaikutelma, minkä olen saanut tästä toisesta pojasta ja heidän suhteestaan on huolestuttava. Mitä te tekisitte? Tai oletteko törmänneet vastaavaan?
Kieltämättä mieleeni tulee, että lapsi vaikuttaa narsistiselta. Hän osaa vedota toisen tunteisiin inhottavalla tavalla. Oma lapseni on sen verran tunteellinen ja ehkä hitaampi oivaltamaan, että lähtee mukaan tällaiseen, ja on ikäänkuin riippuvainen tästä kaveristaan. Henkilökunnan mukaan tämä toinen lapsi usein häiritsee minun lapseni keskittymistä päivittäin eri tilanteissa. Enkä nyt sano että oma lapseni on mitenkään täydellinen, mutta hän on avoin ja kertoo hyvin tunteistaan sanallisesti. Se vaikutelma, minkä olen saanut tästä toisesta pojasta ja heidän suhteestaan on huolestuttava. Mitä te tekisitte? Tai oletteko törmänneet vastaavaan?