Antakaa vinkkeja jaksaa sen kanssa...
Soittaa pojalleen joka aamu kahdeksan-kymmenen aikaan, oli viikonloppu tai arki, poikansa on yötyöläinen, tulee siis viimeistään tuon kahdeksan aikaan kotiin. Jos poika ei vastaa soittaa mulle. Ihan kiva, meillä 7 viikkoinen vauva, olis kiva nukkua...noh, nykyisin mulla puhelin aina äänettömällä, mikä ei minusta hyvä kun ei sitten saa kiinni jos jotain sattuu, tämä anoppi kun on jo 70-v, tosin hyväkuntoinen.
Hänellä on kesä asunto noin 200km päässä täältä, sinne kun mennään on siellä olo yhtä työleiriä. Ja minun koirani ei ole tervetullut sinne, kun hänellä on kaksi kissaa mukana siellä. ja koskaan emme voi siis mennä sinne keskenämme, anoppi "vitsailee" että tarvitsettehan te työnjohtajan. Tuntuu tyhmältä kun joudun viemään sitten koiran hoitolaan...ja kallista!! Minun vanhempieni mökki on käytössämme ja koirani on tervetullut. Ja meidän mökille mennessä kysyn äidiltäni mitä homia pitäis tehdä ja äiti kertoo ja me teemme...omaan tahtiin ja lomailu myös mielessä.
Viime torstaina anoppi soitti pojalleen että viikonloppuna lähdetään laittamaan linnunpöntöt puihin mökille. Hän siis vain ilmoittaa... ja herne venttiilissä kun poika sanoo että meillä on kyllä nyt jo muuta sovittuna.
Jatkuvasti puuttumassa asioihimme, sanoo että vauvallemme pitäisi ostaa kirpputorilta vaatteet, tuhlausta ostaa kaupata uutena... noh mieheni ei suostu että lapsemme kulkee kirppisvaatteissa, edes vauvana, hän kun sai koko nuoruutensa ja lapsuutensa kulkea niissä, ja koulussa kiusattiin.
Kun vauva syntyi, pääsimme tiistaina kotiin, soitti anoppi heti silloin ja ilmoitti että tulee huomennä kylään, poikansa sanoi että katsotaan sitä nyt sitten huomenna, anoppi löi luurin korvaan...
soitti loppuviikosta ja kysyi koska voi tulla, me menimme heti hänen luokseen koska vauvan tulo oli koiralleni kova paikka, vahti kamalasti, pissi allleen kun komensin jne...halusimme rauhoittaa kodin kokonaan, jotta koira tottuu. anopille kerroimme tämän, hän julistaa että koirasta pitää päästä eroon...
Minule anoppi sanoi päin naamaa että voisit alkaa käymään useammin päivisin kävellen hänen luonaan, kun et taida raitista ilmaa oikein saada... niinpä... käyn koiran va vaunujen kanssa 1.5-3h kävelemässä päivittäin. enkä käy anopilla kun sinne ei sitä koiraa saa mukaan...!! Erikseen sitten olemme autolla menneet, porukalla, tai minä vauvan kanssa, tai poika vaivan kanssa.
Ja pisteenä iin päällä; hän on nyt jostain keksinyt kun lupasimme tehdä hänen kotonaan yhteen huoneeseen tapiseerauksen että me myös maksamme kaikki tarvikkeet... silleen ihan kiva meno lapsiperheelle joka joutui juuri autonkin vaihtamaan, ja jossa äiti oli lomautettuna 4kk ennen äippälomaa...
Sekavaa tekstiä..
Mitä ootta mieltä, mitä tehdä?
Soittaa pojalleen joka aamu kahdeksan-kymmenen aikaan, oli viikonloppu tai arki, poikansa on yötyöläinen, tulee siis viimeistään tuon kahdeksan aikaan kotiin. Jos poika ei vastaa soittaa mulle. Ihan kiva, meillä 7 viikkoinen vauva, olis kiva nukkua...noh, nykyisin mulla puhelin aina äänettömällä, mikä ei minusta hyvä kun ei sitten saa kiinni jos jotain sattuu, tämä anoppi kun on jo 70-v, tosin hyväkuntoinen.
Hänellä on kesä asunto noin 200km päässä täältä, sinne kun mennään on siellä olo yhtä työleiriä. Ja minun koirani ei ole tervetullut sinne, kun hänellä on kaksi kissaa mukana siellä. ja koskaan emme voi siis mennä sinne keskenämme, anoppi "vitsailee" että tarvitsettehan te työnjohtajan. Tuntuu tyhmältä kun joudun viemään sitten koiran hoitolaan...ja kallista!! Minun vanhempieni mökki on käytössämme ja koirani on tervetullut. Ja meidän mökille mennessä kysyn äidiltäni mitä homia pitäis tehdä ja äiti kertoo ja me teemme...omaan tahtiin ja lomailu myös mielessä.
Viime torstaina anoppi soitti pojalleen että viikonloppuna lähdetään laittamaan linnunpöntöt puihin mökille. Hän siis vain ilmoittaa... ja herne venttiilissä kun poika sanoo että meillä on kyllä nyt jo muuta sovittuna.
Jatkuvasti puuttumassa asioihimme, sanoo että vauvallemme pitäisi ostaa kirpputorilta vaatteet, tuhlausta ostaa kaupata uutena... noh mieheni ei suostu että lapsemme kulkee kirppisvaatteissa, edes vauvana, hän kun sai koko nuoruutensa ja lapsuutensa kulkea niissä, ja koulussa kiusattiin.
Kun vauva syntyi, pääsimme tiistaina kotiin, soitti anoppi heti silloin ja ilmoitti että tulee huomennä kylään, poikansa sanoi että katsotaan sitä nyt sitten huomenna, anoppi löi luurin korvaan...
soitti loppuviikosta ja kysyi koska voi tulla, me menimme heti hänen luokseen koska vauvan tulo oli koiralleni kova paikka, vahti kamalasti, pissi allleen kun komensin jne...halusimme rauhoittaa kodin kokonaan, jotta koira tottuu. anopille kerroimme tämän, hän julistaa että koirasta pitää päästä eroon...
Minule anoppi sanoi päin naamaa että voisit alkaa käymään useammin päivisin kävellen hänen luonaan, kun et taida raitista ilmaa oikein saada... niinpä... käyn koiran va vaunujen kanssa 1.5-3h kävelemässä päivittäin. enkä käy anopilla kun sinne ei sitä koiraa saa mukaan...!! Erikseen sitten olemme autolla menneet, porukalla, tai minä vauvan kanssa, tai poika vaivan kanssa.
Ja pisteenä iin päällä; hän on nyt jostain keksinyt kun lupasimme tehdä hänen kotonaan yhteen huoneeseen tapiseerauksen että me myös maksamme kaikki tarvikkeet... silleen ihan kiva meno lapsiperheelle joka joutui juuri autonkin vaihtamaan, ja jossa äiti oli lomautettuna 4kk ennen äippälomaa...
Sekavaa tekstiä..
Mitä ootta mieltä, mitä tehdä?