V
vierailija
Vieras
”Sananvapaus on perusarvo. Ilman sananvapautta demokratialla ei ole merkitystä eikä yhteiskunnallinen edistys ole mahdollista. Yhdysvallat nousi aikanaan maailman johtavaksi valtioksi sananvapauden ansiosta. Islamilaisessa maailmassa kehitys on pysähtynyt sananvapauden puuttumisen vuoksi. Ikävä kyllä kehitys on Länsi-Euroopassakin ollut viimeisinä vuosina huolestuttavaa. Meillä sananvapautta ei uhkaa uskonnollinen dogmatismi, mutta sen tilalle on tullut uusia pyhiä lehmiä, kuten maahanmuuttajat ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Pyhistä lehmistä käytävää keskustelua pyritään kontrolloimaan yhä aggressiivisemmin esimerkiksi vihapuhelaeilla, somelynkkauksilla ja boikottikampanjoilla.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Sananvapauden rajoittajat puhuvat mielellään vihapuheen torjunnasta. Kukapa vihapuhetta kannattaisi? Ongelma on se, että vihapuheeksi katsotaan yhä useammin mikä tahansa puhe, joka loukkaa tämän ajan pyhiä lehmiä. Kun mökin mummo sanoo Facebookissa rumasti kylän raitilla notkuvista turvapaikkaturisteista, hänet tuomitaan sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Sananvapauden perusfunktio on suojella yksilöä vallanpitäjien mielivallalta. Nykyään toimittajat ja poliitikot näyttävät ajattelevan, että lakien tehtävä on suojella vallitsevia totuuksia yksilöiden esittämältä kritiikiltä.
Nykyään kuulee usein sellaisia väittämiä kuin että ”sananvapauteen kuuluu sananvastuu”, tai että ”sananvapaus ei tarkoita oikeutta loukata”. Tämä on neuvostoliittolainen käsitys sananvapaudesta. Sielläkin sai sanoa mitä tahansa, kunhan ei loukannut ketään ja kunhan oli valmis kantamaan sanomistensa seuraukset. Sananvapaus länsimaisessa merkityksessä nimenomaan sisältää oikeuden ilmaista mielipiteitä, vaikka ne loukkaisivat jotakuta ja ilman pelkoa oikeudellisista tai hallinnollisista seurauksista. Maailma on täynnä epämiellyttävää ja asiatonta puhetta ja virheellisiä väittämiä, mutta sensuuri ei ole oikea tapa taistella niitä vastaan. Sensuurin vastustaminen ei ole tyhmän puheen kannattamista. Tyhmä puhe on hinta puheen vapaudesta.
Elämme hyvin ahdasmielisiä aikoja, George Orwellin ennustamalla tavalla. Sanojen merkitykset ovat kääntyneet päälaelleen. Sallittujen mielipiteiden ja ilmaisujen putki kapenee kaiken aikaa, ja sitä kutsutaan liberalismiksi. Sensuurin ja rangaistusten kannattamista kutsutaan sananvapauden puolustamiseksi.
Sota on rauhaa, orjuus on vapautta, kirjoitti Orwell. Sensuuri on sananvapautta, kirjoittaa tämän päivän media. ”
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Sananvapauden rajoittajat puhuvat mielellään vihapuheen torjunnasta. Kukapa vihapuhetta kannattaisi? Ongelma on se, että vihapuheeksi katsotaan yhä useammin mikä tahansa puhe, joka loukkaa tämän ajan pyhiä lehmiä. Kun mökin mummo sanoo Facebookissa rumasti kylän raitilla notkuvista turvapaikkaturisteista, hänet tuomitaan sakkoihin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Sananvapauden perusfunktio on suojella yksilöä vallanpitäjien mielivallalta. Nykyään toimittajat ja poliitikot näyttävät ajattelevan, että lakien tehtävä on suojella vallitsevia totuuksia yksilöiden esittämältä kritiikiltä.
Nykyään kuulee usein sellaisia väittämiä kuin että ”sananvapauteen kuuluu sananvastuu”, tai että ”sananvapaus ei tarkoita oikeutta loukata”. Tämä on neuvostoliittolainen käsitys sananvapaudesta. Sielläkin sai sanoa mitä tahansa, kunhan ei loukannut ketään ja kunhan oli valmis kantamaan sanomistensa seuraukset. Sananvapaus länsimaisessa merkityksessä nimenomaan sisältää oikeuden ilmaista mielipiteitä, vaikka ne loukkaisivat jotakuta ja ilman pelkoa oikeudellisista tai hallinnollisista seurauksista. Maailma on täynnä epämiellyttävää ja asiatonta puhetta ja virheellisiä väittämiä, mutta sensuuri ei ole oikea tapa taistella niitä vastaan. Sensuurin vastustaminen ei ole tyhmän puheen kannattamista. Tyhmä puhe on hinta puheen vapaudesta.
Elämme hyvin ahdasmielisiä aikoja, George Orwellin ennustamalla tavalla. Sanojen merkitykset ovat kääntyneet päälaelleen. Sallittujen mielipiteiden ja ilmaisujen putki kapenee kaiken aikaa, ja sitä kutsutaan liberalismiksi. Sensuurin ja rangaistusten kannattamista kutsutaan sananvapauden puolustamiseksi.
Sota on rauhaa, orjuus on vapautta, kirjoitti Orwell. Sensuuri on sananvapautta, kirjoittaa tämän päivän media. ”
