halu erota miehestä muttei lapsista.

[minä vaan]

Olen jo toista vuotta miettinyt usein eroavani miehestäni koska suhteemme ei enää toimi. Meillä ei ole aikaa olla toistemme kanssa eikä useimmiten pahmmin haluakaan. Viikossa vietämme ehkä yhden illan samaan aikaan kotona. Me molemmat harrastamme paljon ja lisäksi lapset harrastavat joita vuorotellen kuskaamme. yms.

Läheisyyttä ei juurikaan ole ja seksiäkin harvoin. Tuntuu että olemme enemmän kavereita jota asuvat samassa osoitteessa, vaikkakin useimmiten miehen käytös kiukuttaa ja ärsyttää minua. Mies ei oikein osaa tehdä mitään mielestäni oikein / hyvin..Mies ei halua erota ja toitottaa sitä että tällaista se elämä vaan on kun on lapsia ja on elämän ruuhkavuodet. Itse en ole asiasta ihan varma.
En kuitenkaan haluaisi erota lapsistani, en edes viikoksi. Tai siis en usko että sellaiset ratkaisut ovat lapsille hyväksi missä ollaan vuoroviikoin vanhemmilla.

Kysymys siis kuuluu tai galluppi oikeastaan : pitäisikö näin jatkaa yhdessä vai ei, tiedän toisaalta antavani lapsille väärän mallin parisuhteesta koska suhtautumiseni mieheeni on lasten aistittavissa...
miestä en tarvitse elättämiseen tai muuhunkaan arjessa, tiedän pärjääväni kyllä.

 

[vieras]

Niin olen minäkin joskus ajatellut. Sen verran kauan kuitenkin olen yksin asunut ettei sekään mitään kivaa ole pidemmän päälle. Välillä minuakin mies ärsyttää, mutta minäkin voin kenties ärsyttää häntä. Kukaan ei ole täydellinen. Huomasin, että haluan elää miehen ja lapseni kanssa ja parisuhdekin voi paremmin kun yritetään kumpikin huomioida toinen toistamme ja otamme aina silloin tällöin kahden keskistä aikaa.