Halu ja muisto

[Aikamies]

Syksyilta pitkä on ei vastaantulijaa...

Syyslaulun kuuluu radiosta, ja tavoittaa minut olohuoneessa, missä istun saunan jälkeen. Katselen ikkunasta yli autoiden katujen pimenevälle, pilviselle taivaalle. Hämärässä erottuvat vielä pihapuiden syysruskaiset lehdet. Kohta nekin peittyvät lokakuun iltaan.

Istun nojatuolissa saunan jälkeen puhtaana ja raukeana, lukupöydälläni hyllystäni umpimähkään poimittu avoin kirja ja lasillinen punaviiniä. Lukulamppu on kuitenkin jäänyt sytyttämättä. Käteeni on jäänyt kirjanmerkiksi vuosia sitten päätynyt vanha valokuva.

Katsahdan olohuoneen peiliin. Minua tervehtii sieltä myöhemmässä keski-iässä oleva mies. Jo harmahtavien hiusten raja on noussut otsalta, mutta partaiset kasvot ovat vielä nuorekkaat pitkiksi kasvaneiden ohimo- ja niskahiusten antaessa piirteille hieman villin sävyn.

Aamutakki on puoleksi auennut paljastaen karvaisenrinnan ja vatsaseudun, joka ei vielä ole muodoltaan mitenkään omenamainen.

Hymähdän. En ole vielä mikään raunio, vaikka olin toki toisenlainen, kun sain nyt kädessäni olevan kuvasi. Onko siitä jo todellakin yli kymmenen vuotta?

Olet kuvassa vakava ja katsot suoraan silmiin. Kuitenkin asentosi ja ennen kaikkea asusi ovat kaukana vakavamielisyydestä. Lepäät rennosti puolittain makaavassa asennossa sohvallani. Pitkät sääresi ovat sen verran levällään, että helmasi on noussut kuin tahattomasti niin ylös, etteivät stay-up sukkasui eivät enää riitä peittämään reisiäsi. Niiden väliin jää kuitenkin arvoituksellinen varjoisa kuja jättäen arvailujen varaan mahdollisten pikkuhousujen olemassaolon. Sen sijaan puserosi avoin napitus todistaa, että rintaliivejä sinulla ei ainakaan ole. Nännisi ovat pingottaneet puseron ohuen kankaan, onko sinun ollut kylmä, liekö puserosi kangas ärsyttänyt nuo pikkukirsikat noin koholleen, vai ajattelitko jotakin kiihdyttävää, kun otatit tuon kuvan tuona iltana.

Olimme kauan työskennelleet samassa projektissa. Olimme täydellinen työpari. Olit upean ammattitaitoinen, ahkera ja kunnianhimoinen. Lisäksi vielä hauska ja elämänmyönteinen.

Sinussa oli vauin yksi vika. Olit niin viehätäävä ja puoleensavetävä. Et kasvoiltasi täydellinen kaunotar, mutta niin persoonallinen ja veikeä. Ja vartalosi, niin, mitäpä kommentoimaan? Saatoit miehiä kiusaukseen, ja tiesit sen. Ehkäpä käytit sitä joskus myös hyväksesi. Tunnuit suhtautuvan kaikkiin kaksilahkeisiin, myös minuun, hieman ylemmyydentuntoisesti. Ja se ärsytti.

Olin siis päättänyt, vaikka kiusallasi, että pidän suhteemme ankaran asiallisena. En ollut huomaavinani tuoksuasi, en lantiosi hipaisua, en puserosi nappien raosta avautuvia anteliaita näkymiä, kun joskus kumarruit työpöytäni ylle. Olin myös tottunut yksineläjä, ja pidin kiinni arvokkuudestani. En alentunut liehittelmään itseäni kymmenen vuotta nuorempaa naispuolista uraohjusta, joka koettaa käyttää heikkouttani hyväkseen.

Kunnes jouduin nilkan nyrjähtämisen takia jäämään kotiin ja kutsumaan sinut työpaperien kanssa sinne. Ihan asiallinen syy. Ja oli ihan asianmukaista panna pöytään pientä purtavaa, salaattia, voileipiä, valkoviiniä, jotakin tuollaista.

Ja työ sujui kuin rasvattu, kuten lounaskin. En voinut olla huomaamatta asuasi, joka oli todellakin erilainen kuin työasusi ja en voinut olla panematta merkille hieman raskaiden, mutta ryhdikkäiden rintojesi omaa salaperäistä vapaasti vellovaa elämää puserosi alla ojennellessasi minulle välillä asiakirjoja ja välillä nostaessasi lasia työlounaallamme.

Niin, niitä laseja tuli nostettua toinenkin. Ja viiniä se on valkoviinikin. Kummankin meidän nauru alkoi olla herkässä, ja satuit huomaamaan lehtihyllyssäni pari ulkomaista miestenlehteä. En pidä tuollaista materiaalia tavallisesti esillä, mutta eipähän minulla monesti naisvieraita käy, joten en yksinkertaisesti ollut muistanu niiden olemassaoloa. Sitäpaitsi tuona aikana kuvat olivat varsin kesyjä nykyisiin verrattuna.

Ninpä saitkin sitten idean asettua poseeraamaan provokatiiviseen asentoon sohvalleni pyytäen minua ottamaan kuvan, joka kelpaisi vaikka tuollaiseen julkaisuun. Ja minä menin leikkiin mukaan polaroidillani.

Kuva oli otettu ja pikakehitetty. "Näytä minulle" pyysit hieman käheästi naurahtaen. "Tule otamaan! Enhän minä invalidi nilkkoineni pääse sinne asti" sanoin minä leikkiin yhtyen. Tulit stilettikorkoinesi hieman epävarmoin askelin luokseni kurottuen ottamaan kuvaa, jonka minä tietenkin piilotin selkäni taakse.

Ja niinpä olit yhtä-äkkiä sylissäni. Tunsin rintasi ja kovettuneet nännisi. Huulesi olivat vain muutaman sentin päässä omistani. Etsit käsilläsi tukea samalla, kun helmasi nousi yhä ylemmäkksi plajastaen vilauksen jostakin ... niin, silloin eivät posliinit olleet muotia.

Hätkähdän ajatuksistani. Aamutakkini on auennut lisää, ja paljastunut kaluni näyttää muistojeni voiman ja intensiivisyyden omalla vilpittömällä tavallaan.

Mitä olisi tuolloin, vuosia sitten, voinut taopahtua, ellei vanha, epäluuloinen minäni olisi saanut valtaa.. Käteni oli juuri eksymässä sylissäni olevan ihanuuden hiuksiin, avaamaan puseron loppujakin nappeja, tutkimusretkille anteliaasti lavautuville reisille. Tunsin, kuinka vieras käsi oli niskassani ja housujeni etumuksessa. Ja tunsin myös, silloin ihan varmasti, että minua koetetaan käyttää hyväksi.

Kiroten nousin, vaikk nilkkaa vihlaisi. Putosit lattialle, ja katsoit minuun hölmistyneenä ja loukkaantuneena. "Työaika on ohi", ärähdin. "löytänet takkisi eteisestä omin neuvoin".

Sanaakaan sanomatta nousit, poistuit taaksesi katsomatta, ja kuulin ovan kolahtavan. Kun sairaslomani päättyi, kuulin, että olit irtisanoutunut. Sen jälkeen olen seurannut nousujohteista uraasi erilaisita nimitysuutisista. Et ole vuosien varrella paljonkaan muuttunut, ja yhä ympärilläsi pyörii miespuolisia nöyriä spanieleja.

Istun kiihdyksissäni pimeässä huoneessa. Mielessäni takoo ajatus. Mitä olisi tapahtunut, jos olisit jäänyt? Mitä?

Niin, kerro Sinä!

 

[Isomies]

No jopa on muka "aikamies" lähettänyt imelän pläjäyksen. Ja ihan varmasti totta joka sana.... Ja kuvittelee, että tämä naisia kiinnostaisi. Antakaahan akat palautetta - sitä oikeaa - tälle ruuneperille.

 

[Neitonen]

Totta tai tarua.. Väliäkö sillä! Hyvin silti kirjoitettu,erotiikkaa unohtamatta.. ts. Lukemisen jälkeen omakin mielikuvitus lähti laukkaamaan.. Mitä olisikaan voinut tapahtua? Näitä lukee ihan mielellään!

 

[Aikamies]

Ei, en saa Sinua mielestäni. Nostan punaviinilasini huulilleni hieman vapisevin käsin kostuttaen kuivahtanutta suutani. Nojaudun tuolilleni, suljen silmäni ja antaudun mielikuvitukseni vietäväksi.

Palaan siis tuohon tilanteeseen, tuohon päivään, jolloin jo olit valmiina sylissäni. Puoliavoimissa silmissäsi leikillinen katse ja niinikään raollaan olevat huulesi omiani hipoen. Tunnen, että nyt nainen on jo ollut niin aloitteellinen, kuin on säädyllistä. Nyt olisi miehen jo tehtävä jotakin.

Unohtaen epäluuloni ja antaen vaistoille vallan annan huultemme kohdata, hampaittemme kalahtaa yhteen ja kielenpäittemme tunnustella toisiaan. Suudelmamme on sellainen vanhojen filmien minuuttitolkulla jatkuva sessio. Suljetuin silmin etsin vapisevin käsin puserosi nappeja availlen viimeisiä miltei riuhtoen. Samalla tunnen oman kätesi paitani sisällä. Sormenpääsi leikkivät rintani karvakiehkuroilla alkaen hellästi hypistellä vasenta nänniäni.

Irtaannut, vedät henkeä ja nouset sylissäni puoliksi istuvaan asentoon . Puserosi valahtaa lattialle, ja näen kasvojesi yläpuolella upet rintasi. Nännipihat ovat laajat ja koholla ja nännit niiden keskellä kuin kypsät vadelmat. Kampauksesi on auennut, ja vallattomat hiukset peittävät osaksi kasvosi. Kuulen nopean, pinnallisen hengityksesi, kun omat huuleni ja kieleni ovat siirtyneet nauttimaan eteeni auennutta runsautta.

Oma paitani on jo auki napitettu. En tiedä, miten olet onnistunut löysäämään vyöni, ja avaamaan housuni, mutta tunnen, kuinka häpykumpusi liikkuu rytmikkäästi omaa kaluani vastaan, joka pyristelee kuin kuin kyrmyniska ahven ahtaissa asuinsijoissaan vielä alushousujeni sisällä.

"Ole siinä ihan hiljaa, äläkä rasita nilkkaasi ihana, pikku invalidini" kuiskaat. "Luota, että olet hyvissä käsissä" jatkat samalla, kun irrottaudut hetkeksi nousten seisomaan kahareisin päälleni. Hameesi putoaa lattialle, ja olet siinä edessäni, ylläsi pelkät stay-up sukkasi. Reisiesi välinen pörröinen, kiharainen kolmio erottuu heleästä ihostasi kuin merimerkki.

Kumarrut, ja vedät varovasti housuni puolisääreen todellakin nilkkaani varoen. Vapauteen päässyt kaluni ponnahtaa pystyyn terska sinipunaisena. Asennostasi johtuen se päätyy tietenkin rintojesi väliin. Tämä ei varmaankaan ollut harkittua, katsot jäsentäni yllättyneenä, mutta sitten päätät käyttää tilaisuutta hyväksesi. Kumarrut hieman, otat koko komeuden suuhusi pyörittäen kieltäsi niin, että sylkesi ja omat kiimatippani sekoittuvat terskan samettiselle iholle luontaiseksi liukasteeksi. Seuraavassa hetkessä kaluni on taas rintojesi välissä, tehden jo spontaania edestakaista liikettä. Kohta en voisi pidättää itseäni, vaan ruiskauttaisin "helminauhan" kaulallesi - ihan liian pian, tilanne on tuskin kestänyt kymmentä minuuttia.

Mutta ei - olen todella hyvissä käsissä. Päättäväisesti kätesi puristaa kaluni tyveä ja torut matalalla äänellä : "So, so, ei saa olla ahne ja maltiton" Samalla nostat polvesi nojatuoliini reisieni viereen ja kohottaudut niin, että tuherosi asettuu juuri suuni eteen. Jotkut nirsoilevat aikuisen naisen karvaista häpyä, mutta minulle se on aina merkinnyt kukkeimman naisellisuuden yhtä symbolia. Melkein nyyhkäisten työnnän omat partaiset huuleni näiden kiharoiden sekaan, vedän sieraimiini kiiman, virtsan ja ihon tuoksua ja anna kieni hapuilla viidakon sisältä turvonneet pikkuhäpyhuulet. Kielenkärkeni tavoittelee niiden yhtymäkohtaa ja siellä nöpöttävää lihaista nystyä.

Ohjaat liikkeitäni lantiosi omin myötäilyin, vaimein ynähdyksin ja voihkaisuin. Vuoroin hieron napukkaasi kiivain pyöritysliikkein, väliin imen ja suutelen hellin huulin. Kätesi on edelleenkin kalullani samalla kertaa hyväillen ja kontrolloiden.

Tunnen, kuinka lantioliikkeesi käyvät yhä kiivaammiksi ja kontrolloimattomammiksi, tiedän, että mehujasi on jo valunut parrallenikin, kieleni työskentelee kiihtyvällä vauhdilla, kuulen rytmikkäät ja voimistuvat voihkaisut ja huokailut, aistin emättimesi kouristelut, kunnes lysähdät velttona päälleni päästäen jopa irti jäsenestäni, joka jää kivikovana ja sykkien sojottamaan reittäsi vasten.

"Kiitos pomo" kuulen kuiskauksen. "Sinulla on se maine, että huolehdit alaisistasi, äläkä luule, etten osaisi olla kiitollinen" jatkat taas ilkikurisella äänelläsi. Kohottaudut taas ylös, käännyt selin ja kumarrut nostaen takamuksesi lähelle kasvojani. "Näinhän ranskalainen can-can kai lopetetaan - pyllistykseen yleisölle" sanot katsellessani karvoituksen seasta kosteana kiilteleviä, kutsuvia syövereitä. "Nyt kuitenkin seuraa jatkoa" sanot hivuttautuen taas alemmaksi ja ohjaten kaluni sisään liukkaaseen, lämpöiseen pesääsi. Laskeudut koko painollasi alas syliini, selin minuun päin. "Ja nyt pomo saa luvan antaa mennä" sanot ohjaten samaal toisen kätesi haarosi väliin ja alkeaen toisella hyväillä rintojasi. Tunnen sormiesi päät penikseni tyvessä, niiden hieroessa taas karvoituksen sisään jääviä hekumapisteitäsi. En voi enää pidätellä, annan mennä ....

...ja havahdun tuolissani, yksin pimeässä huoneessani samalla, kun ärsytetystä kalustani purkautuu viikkojen pidättyväisyyden lasti helmenhohtavina ryöpsäyksinä reisilleni ja aamutakilleni.

"Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka, kullalle ruskottaisi, ja toivot on toivoja vaikka ne kuinka, onnea uskottaisi" siteeraan hymähtäen koulaikojen lausuntakappaletta hakiessani kosteaa rättiä, jolla pyyhkiä teinihaaveisiin eksyneen aikuisen miehen unityön jäljet. Samalla tipautan nyrkkiini rutistuneen valokuvan keittiön roskiin.