haluaisin ajatteluapua ujoon lapseeni liittyen teiltä

["kirkkis"]

Ikää on 6v ja eskari alkaa siis pian.

Lapseni on ollut aina ujo,kuten hänen isänsäkin.

Päiväkodissa hänellä on 3-4 kaveria. Vapaa-ajalla leikkii lähinnä serkkujensa kanssa.

On erittäin hitaasti lämpiävä.

Esimerkiksi eilen kävimme miehen kaverin luona joka lapselleni aika vieras on. Oltiin pihassa seisoskelemassa noin puoli tuntia. Lapsi puhui minulle kuiskaamalla koko ajan ja oikeastaan silloinkin puhui vain koska minä häneltä jotakin kysyin. Olen huomannut että esim. Serkkutytön kanssa on rohkeampi kun mennään vaikka uuteen kyläpaikkaan tms.

Kavereidensa kanssakin on hitaadti lämpiävä. Jos joku leikkiin pyytää niin menee,mutta ei aluksi aloitetta tee.

Huolestuttaa nyt jo kouluun lähtemiset yms, että mitenkä siellä pärjää.

Jos joku vieras häneltä jotain kysyy, ei välttämättä vastaa mitään.
huolehdinko turhaan? Mitenkä parhaiten voin häntä tukea ja auttaa?

 

["vieras"]

Miljoonaan kertaan käsitelty ja aina sama lopputulos: anna lapsesi olla rauhassa! Et voi auttaa häntä mitenkään, koska hänessä ei ole mitään vikaa. Älä edes ajatuksissasi tee hänestä tuettavaa. Hoida vaan oma pääsi kuntoon, jos on omassa taustassa koulukiusaamista ym.

 

[bud]

Kyllä se ujous sieltä katoaa ajallaan, jos on kadotakseen. Itse olin ujo lapsi. Mulla oli silti kavereita, enkä itse kärsinyt lapsena ujoudestani. Ala-asteellakin olin niin ujo, että kun kerran viittasin ja vastasin väärin, en vuosiin viitannut sen jälkeen.

Musta kasvoi kuitenkin normaali aikuinen, enää en ole ujo.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";28773719]Miljoonaan kertaan käsitelty ja aina sama lopputulos: anna lapsesi olla rauhassa! Et voi auttaa häntä mitenkään, koska hänessä ei ole mitään vikaa. Älä edes ajatuksissasi tee hänestä tuettavaa. Hoida vaan oma pääsi kuntoon, jos on omassa taustassa koulukiusaamista ym.[/QUOTE]

miljonaan kertaan käsitelty? Ei meidän perheessä olla tätä siis aiemmin käsitelty tms, vai mitä tarkoitit?!

 

["vieras"]

Ujous ei ole sairaus tai huono piirre. Toiset ovat introverttejä, toiset ekstrovertteja. Äitinä sinun tulee hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on, vaikka joku piirre ei miellyttäisi!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28773760]Ujous ei ole sairaus tai huono piirre. Toiset ovat introverttejä, toiset ekstrovertteja. Äitinä sinun tulee hyväksyä lapsesi sellaisena kuin hän on, vaikka joku piirre ei miellyttäisi![/QUOTE]

Tässä nyt ei varmaankaan ollu kyse siitä, etteikö miellyttäisi vaan äiti on huolissaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28773914]Tässä nyt ei varmaankaan ollu kyse siitä, etteikö miellyttäisi vaan äiti on huolissaan.[/QUOTE]

Ap:n lapsella on kavereita ja häntä pyydetään leikkeihin mukaan, kaikki on siis hyvin. Hän vain sattuu olemaan hitaammin lämpenevä yksilö. Sille ei voi mitään.

 

[paskapussi]

Älä ainakaan koskaan anna ymmärtää että ujous on huono ja epähaluttu luonteenpiirre, mitä se siis ihmisten mielestä selvästikin oikeasti on. Olin itse lapsena todella ujo ja siksi tiedän tämän. Koko lapsuuteni minulle toitotettiin, että on se kamalaa kun on noin ujo ja voi hyvänen aika, kyllä on niiiiin ujo, miksi onkin niin hiljainen. Ujoudesta tehtiin aina numero, niin kuin se olisi jotain ihmeellistä ja huonoa. Omat vanhempani eivät tätä tehneet vaan koulu ja muut ihmiset. Tämän seurauksena ujouteni kehittyi nuoruudessa sosiaalisten tilanteiden peloksi joka on krooninen kiusa ja olen koko ikäni pitänyt itseäni vääränlaisena ja viallisena tyyppinä jolla ei lähes tulkoon ole mitään virkaa. On se kumma kun ihmisen ei anneta olla rauhassa sellainen kuin on, ei edes nyt aikuisena. Pitäisi muka väkisin vääntäytyä itselleen luonnottomaan muottiin, olla moottoriturpa ja viihdyttäjä.