Haluan lähteä pois, en jaksa enää

[Vihaan alistunut]

Taustaa että mulla on ollut hiukka huono lapsuus itsellä. Lapseni kanssa olen tsempannut 24/7. Että olisin hyvä äiti. Olen jaksanut äärirajoilleni asti yhä uudelleen, mielessä että haluan olla rakastava äiti. Nyt lapsi 4 v. Suht hyvin jaksoin hänen 2-3 v melko railakkaan uhman, vaikk sillon jo todella väsynyt olin ottamasn vastaan kaiken huudon ja hakkauksen mutta tämä 4 v uhma saa mut niin väsyneeksi. Mies on edelleen pitkät päivät töissä jA hällä on ollut suht tasapainonen lapsuus. Joten hän ei ymmärrä mun JOKAPÄIVÄISTÄ kamppailuani kaiken suhteen. Koska hän ei tajua miten raivoissani syvällä sisimmissäni olen, koska piilotan sen perheeltä suurimmaksi osaksi. pelkään että jos alkaisin näyttää suuttumukseni, huutaisin ja raivoaisin vain kaikille, kaiket päivät non-stop. Ja sitä en halua.

Haluaisin jopa erota ja lähteä pois, niin kamalan raskaalta tää tuntuu, olla aina hyvä ja läsnä, kun lapsi vaan uhmaa ja mies kiukuttelee.

.??

 

["vieras"]

Tietääkö sun mies sun lapsuudesta? Eli oletko antanut hänelle kunnolla mahdollisuutta ymmärtää miksi sulla on "keskivertoa raskaampaa"? Jos miehesi tietäisi taustasi kunnolla,hänen olisi ehkä helpompi ymmärtää sua ja osaisi kenties olla paremmin (henkisenä) tukena sulle. Nyt jos miehes vaan luulee että sä olet jotenkin "heikko" jos valitat paljon niin saattaa kiukutella ihan vaan siksi että on myös väsynyt.
Tähän liittymättä: Moni kotiäiti (vanhempain- tai hoitovapaalla oleva siis,jolla pieniä lapsia) ajattelee lasten- ja kodinhoidon olevan tällä hetkellä heidän työ ja kauhistelee jo etukäteen ajatusta työssäkäynnin ja perhe-elämän yhdistämisestä. Ja samalla heidän miehensä elävät sitä yhdistelmää joka päivä: Aamulla,ehkä katkonaisen yön jälkeen,pitää mennä töihin jossa pitää jaksaa ja olla skarppi. Töiden jälkeen kotiin jossa odottaa perhe eli osa kotitöistä,lastenhoitoa jne.. siis toinen työpäivä.

 

[Ap.]

Mies tietää lapsuudestani, mutta ei voi ymmärtää sitä. Turvallisen lapsuuden elänyt, ei hän voi ymmärtää ollenkaan sisäistä elämääni.

Nin ja, mieheni mielestä lapsen kanssa oleminen on "pelkkää lomailua."ap.

 

[papero]

Mitä jos kokeilisit työelämää tai opiskelua, jos mahdollista? Pääsisit 'rentoutumaan' sinne, kuten miehesikin. Saisit muuta ajateltavaa ja jos työpäivät lyhyitä, niin ehkä ehtisit saada vähän omaa aikaa edes töiden jälkeen, ennen kuin kotiin tarvitsee mennä. Olet todella ahkerasti hoitanut ja jaksanut olla lapsesi kanssa. Nyt on sinun aikasi hengähtää. Ja jos mahdollista, niin pidä vaikka viikonloppu vapaata ja käy yökylässä kaverilla, sukulaisella tms. ja miehesi voi kokeilla 'lomailua' lapsenne kanssa