kävit tätä keskustelua toisen kanssa, mutta toivottavasti voin tuoda omat ajatukseni mukaan. kiitos vain hyvästä keskustelun aloituksesta.
Totuin hyvällä tavalla siihen, että maailma on kaunis paikka ja useimmat asiat joita ihminen tahtoo ovat mahdollisia. Näkemykseni tulevaisuudesta on siksi aina ollut positiivisempi kuin miehillä yleensä, ehkä vähän ruusunpunainenkin.
mielestäni kyllä kaikilla miehillä on samanlainen asenne, sitä vain ei ehkä ilmaista ääneen, kun suomessa on tavanomaisempaa puhua ja pitäytyä van itse asiassa, faktassa. se ei merkitse sitä etteikö asenne voisi olla positiivinen.
Nykyisessä lama-Suomessa tämä ei valitettavasti ole enää hyve, sillä huonoja aikoja ja työttömyyttä nähneet naiset odottavat mieheltä varovaista ja totistakin suhtautumista tulevaisuuteen.
En tunnista tuota odotusta yhdestäkään naispuolisesta kaveristani, enkä itsestänikään.
***
Itse en ole koskaan kokenut etteikö kumppaniehdoikkaita löytyisi vaikkei käy juhannustansseissa tai mene pyhämekossa kylänraitille räpytelemään ripsiään miehille ja leikkimään avutonta (tällaista naiskuvaahan markkinoitiin 1950-1960 luvuilla. Mummoni aikalaiset ottivat miehen omasta tai naapurikylästä, koska käytännön syistä se oli pakko (ei silloin noin vain lähdetty kauas miehenhakuun, vaan otettiin se kuka nyt sattui olemaan suurinpiirtein ok, koska mieshän sen leivän kotiin toi).
nykyajassa on elettävä nykyajan mukaan ja on nytkin juhannustansseja (tai mitä tahansa tansseja), joissa nuoremmatkin ihmiset käyvät (omasta kaveripiiristäkin aina joku on menossa johonkin tansseihin. yksi harrastaa jopa kansantanhuja, muut sitten salsaa, vatsatanssia, lavatanssseja, yksi rivitansseja). Ja jos tanssia haluaa, niin voi ilmoittaa itsensä tanssikurssille, siellä on aina pulaa miehistä. ja sitten voi suunnata lavalle ja lähteä hakemaan naisia tanssimaan.
Sitten on niitä muuneltuja juhanustansseja (lue: tapoja löytää vastakkaisen sukupuolen (tai vaikka saman) seuraa. Esimerkiksi jotkut käyttävät nettideittejä ja toiset eivät sitten suurin surminkaan suostu sellaisiin, niin etsivät sitten sosiaalisia kontakteja IRL. Sitten on olemassa vielä sinkkuyhdistyksiä, ainakin suurimmissa kaupungeissa on ja sielläkään siis ei ole mitään treffipakkoa, vaan ajatuksena, että sinkut viettävät aikaa yhdessä. siellä voi solmia ainakin kaverikontakteja ja sitä kautta voi laajentaa omaa kaveripiirään, joka sitten taas laajentaa omia mahdollisuuksia tavata uusia ihmisiä. niin ja järjestetäänhän sitten pikadeittejäkin joka paikassa. monet yhdistykset järjestävät keskusteluiltoja vaikkapa jossain pizzeriassa. Itse olin juuri yhdellä sellaisella, jossa keskusteltiin ajankohtaisesta politiikasta. Pizzeria tuli vastaan sen verran, että myi pizzaa vähän halvemmalla (onhan se kannattavaa yrittäjällekin). En mennyt sinne treffimeilellä, vaan vain mielenkiintoisen aiheen vuoksi, mutta kyllä siellä puhelinnumeroita vaihdettiin parin ihmisen kanssa, kun löysimme sattumalta saman lajin harrastajan. Sanoisinpa, että nykyaikana on helpompi löytää kumppani verrattuna entisiin aikoihin. Toki on nykyisin enemmän kumpannittoimia ihmisiä, mutta sekin johtunee osaltaan siitä ettei nainen tarvitse itselleen elättäjää ja toisaalta sitten ihmisten huonoista sosiaalisista taidoista. Kaikki eivät vain enää osaa puhua vieraalle tai sitten on muita traumja, jotka estävät tutustumisen. Tai sitten ei vaan osata alkaa kolumaan oman paikkakunnan yhdistyksiä läpi ja katsomaan järjestävätkö he jotain toimintaa tai yhteistoiminta. Tai ei itse osata tai uskalleta olla aloitteellisia.
Aion silti hankkia rivitalonpätkän ja farmarivolvon, sillä voin tehdä sen yksinkin vaikka huomenna. Ne vain eivät ratkaise biologista tarvettani rakastaa naista ja saada lapsia.
Mikä sinua estää löytämästä naista? En usko, että se on se, että naiset eivät haluaisi muuttaa maalle, tai se, että naiset eivät halua romantikkoa. Mikä siinä on esteenä? Oletko pettynyt liian monta kertaa? Oletko pohjimmiltasi ujo? Onko sinussa joku sellainen piirre, joka oudoksuttaa naisia? varmisteletko liikaa? etkö uskalla kertoa tunteistasi, vaikka niihin ei vastattaisi? pelkäätkö, että se satuttaa liikaa? Vai oletko niin täydellinen (pakki kaikin puolin kasassa) että naiset eivät uskalla antautua sinulle, kun pelkäävät tulevansa petetyksi tai jätetyksi ja siitä on tullut sitten loputon epäonnistumisten kierre?
Yh-äitiys, hoidettavissa oleva masennus tai aikaa vievä työ eivät ole esteitä seurustelulle. Tunnen vetoa tietynlaisiin olemuksiin. Toisiin taas en tunne lainkaan kiinnostusta.
kuulostaa ihan normaalilta mieheltä/naiselta. Ja niin sen pitääkin olla.
Kävin tänään työasioilla vakuutusyhtiössä, jossa minua vastassa ollut nainen edusti olemusta johon tunnen henkistä ja fyysistä vetoa. Tätä ei laimentanut vähääkään se, että jo puolen minuutin kuluttua näin naisen työpöydällä kuvat hänen lapsistaan. Toiset sanovat että vihkisormuskin on vain järjestelykysymys pois uuden suhteen tieltä, mutta minulle se oli tehokas stop-merkki tänään orastaneelle ihastukselle. Tehokas ja niin yleinen.
ei ihastusta kannata tai tarvitse sammuttaa sen vuoksi, että toinen on naimisissa. Pitää vain tunteen itsellään ettei (etenkin jos kyse on tuntemattomasta) tule väärinkäsityksiä ja jatkaa ihmisen ihastelemista. Ihastumisen tunnehan kertoo ihastujalle itselleen siitä missä on yhteistä kosketuspintaa ja mikä toisessa on uniikkia tai "oikein", ei siitä, että se koko ihminen olisi täydellinen itselle, sopiva kumppani. Ihastumisen tunne on kyllä sikäli pariutumisvietiinn liittyvä, että harvemmin sitä lähtee tavoittelemaan henkilöä, josta ei löydä mitään kiinnostavaa, "ihastuttavaa", mutta ei sitä kannata sammuttaa sen vuoksi, että toinen on ehkä naimisissa ja että lasten kuvat ehkä kuvasivat omia lapsiaan. (etenetkö muutenkin ihastumistesi kanssa oletustesi pohjalta? miksi oletit, että sormus oli vihkisormus ja miksi oletit, että kuvan lapset olivat naisen lapsia? ajattelepa, että jos sormus olikin joku muu sormus ja nainen istui työtoverin työpisteessä (vain nimikyltti oli vaihdettu) ja kuvan lapset olivat työtoverin lapsia, tai naisen kummilapsia) yhdessä aikaisemmasa työpaikassa tein usein töitä työtoverin työpisteellä.
yksi usalainen treffivalmentaja on sanonut, että sinkuudesta kärsivien ihmisten suurin ongelma on siinä, että he olettavat ennenkuin kysyvät. Ei uskalleta lähestyä, jos oletetaan toisen olevan varattu (siinähän ei ole mitään pahaa, jos kysyy onko toinen vapaa, tai lähtisikö treffeille. jos toinen sanoo, että on naimisissa, voi sitten sanoa kohteliaisuuden: "harmi! miehesi on kyllä todella onnekas, toivottavasti itse löydän yhtä ihastuttavan naisen". voihan sitten olla, että avioliitto veteli viimeisiään ja tapaa saman ihmisen 1½ vuoden päästä ja siitä lähtee liikkeelle elämää suurempi romanssi)
Ja naisen ei pidä olettaa miehen varallisuutta auton perusteella jne. On uskallettava kysyä suoraan.
Nyt on helppo vastata kysymykseesi mitä vaadin naiselta? Sen, että hänkin on vapaa.
minä en tuota kysymystä esittänyt, mutta tahdon esittää vastakysymyksen: ilmeisesti kuitenkin sinulla on muitakin vaatimuksia naisille. Ainakin tuossa yllä olevassa kappaleessa kerroit: "jossa minua vastassa ollut nainen edusti olemusta johon tunnen henkistä ja fyysistä vetoa", eli ei sinulle riitä pelkästään se, että nainen on vapaa, vaan hänen täytyy myös ihastuttaa sinua fyysisesti. Mikä sekin on normaalia, etenkin kun etsii itselleen myös lastensa äitiä. me olemme rakennetut geneettisesti sillä tavalla.
en halua lohduttaa sinua, että kyllä se siitä, varmasti löydät naisen, kun tosiasia on se, että kaikki eivät löydä. Onpa syy sitten omissa huonoissa sosiaalisissa taidoissa, tai jossain nimeämättömässä, ei kannata silti menettää toivoaan. minulla meni tämä nyt hiukan lörpöttelyn puolelle, mutta pidä kiinni unelmistasi saada lapsi. naisiin kuitenkin on sisäänrakennettu biologinen kello, joten tuskinpa joudut kuitenkaan lapsettomaksi jäämään. tätä nykyä ensimmäinen lapsi voidaan hankkia vasta kolmenkympin paremmalla puolella, mikä ei ehkä ole hyvä asia, mutta yhteiskunnan hektisyys ajaa siihen. Et siis ole ainakaan siltä osin menettänyt vielä toivoasi.
